kuinka kauan avioliiton vastamäkeä voi kestää ??
Seitsemän vuotta yhdessäoloa takana, kaksi pientä tytärtä, romanttinen rakkaus on puoleltani täysin nuupahtanut ja haaveilen entisistä heiloista. Haluaisin rakastaa miestäni mutta tunteita ei vain löydy? Negatiivisia ajatuksia kumppanista löytyy kyllä..Kuinka kauan tällaista vastamäkeä voi jatkua? Ero olisi vihoviimeinen vaihtoehto. Mikä tähän voisi auttaa?
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 00:26"]
'Mitä tuntisit jos mies kuolisi' kamalaa se olisi ja menisi kyllä elämältä pohja alta, mutta niin menisi kai silloinkin vaikka oltaisiin erottu ? Eikai sellaista ihmistä voi elämästään pyyhkiä, paljon koettu yhdessä ja lapsetkin saatu. Sinnitellä aion. Luultavasti vuosia. Tahtoa rakastaa. Jos se ja KAIKKI keinot eivät riitä, ero on viimeinen mahdollisuus. Toivottavasti tämä menee ohi. Hormooneista joku aikaisemmin puhui, emme käytä horm. ehkäisyä ja imetyskin loppui 4kk sitten.. - ap
[/quote]
Olen lukenut, että naisen seksuaalisuus palautuu maksimissaan kolmen vuoden kuluttua synnytyksestä. Minulla kesti tosiaan se kolme vuotta. Rakastava mies ja kaksi lasta eivät ole itsestäänselvyys, vaan lahja. Minulla kesti 34 vuotta tajuta suunnilleen samanlainen fakta. Onneksi tajusin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 00:34"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 00:26"]
'Mitä tuntisit jos mies kuolisi' kamalaa se olisi ja menisi kyllä elämältä pohja alta, mutta niin menisi kai silloinkin vaikka oltaisiin erottu ? Eikai sellaista ihmistä voi elämästään pyyhkiä, paljon koettu yhdessä ja lapsetkin saatu. Sinnitellä aion. Luultavasti vuosia. Tahtoa rakastaa. Jos se ja KAIKKI keinot eivät riitä, ero on viimeinen mahdollisuus. Toivottavasti tämä menee ohi. Hormooneista joku aikaisemmin puhui, emme käytä horm. ehkäisyä ja imetyskin loppui 4kk sitten.. - ap
[/quote]
Olen lukenut, että naisen seksuaalisuus palautuu maksimissaan kolmen vuoden kuluttua synnytyksestä. Minulla kesti tosiaan se kolme vuotta. Rakastava mies ja kaksi lasta eivät ole itsestäänselvyys, vaan lahja. Minulla kesti 34 vuotta tajuta suunnilleen samanlainen fakta. Onneksi tajusin.
[/quote]
Kiitos voimaannuttavasta viestistä.
Hyvää yötä.
-ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 00:32"]Totta, kannan ennemmin ne paskat omassa niskassa kuin miehen. Pitemmän päälle ei liene kovin kestävä ratkaisu. -ap
[/quote]
Niin. Siksi sinä kärsit eikä mies tiedä ettet voi hyvin vaikka jotain olet puhunut kukista! Jos rakastuisit toiseen ja lähtisit (monelle niin käy) niin sun mies olisi kirjaimellisesti se joka sanoo ettei tiennyt tunteistasi ja ero tuli yllätyksenä.
Jos pelkäät loukkaavasi omaa miestäsi niin ehkä voisit parantaa ulosantiasi ettet loukkaa töksäytyksellä mutta kyllä parisuhteessa kuuluu voida sanoa ihan suoraan. Ette te vaan voi elää jos koskaan mikään ei saa loukata! Et sinä satuta tahallaan vaan tämä on SINUNKIN elämä eikä sitä voi noin ohittaa että vihjaa kukkasilla (muttei voi suoraan sanoa ettei loukkaa).
Loukkaako miehen halut sinua?
Vastaa: jos mies tahtoo jotain niin loukkaannutko? Miksi sinä pelkäät miehen reaktioita?
Jos joku loukkaantuu niin kaatuuko maailma siihen? Eikö niin juuri selvitetä suhteet?
Mun mielestä kysymys: entä jos mies kuolisi?, ei ole hyvä. Mä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 18v, ja meillä on ollut aikanaan todella helvetillisiä aikoja. Viime vuosina ollaan oltu onnellisia. Meillä on muutamia koko perheen harrastuksia, joissa viihdytään kaikki. Vaikka mieheni kuolisi, en usko, että mitenkään romahtaisin. Ok, ehkä johtuu siitäkin, että mies tekeee reissutyötä eli olen tiedostanut jo vuosiakausia riskit, jotka johtuvat miehen liikenteessä olosta. En ollut aikanaan totaalisen rakastunut mieheeni, mutta vuosien kuluessa olen oppinut rakastamaan miestäni enemmän kuin mitään. En voisi kuvitellä eläväni kenenkään muun kanssa, ja epäilen, etten koskaan ottaisi uutta miestä, jos nykyistä ei olisi.
Tosin en tiedä kaipaisinko vanhempianikaan erityisesti, jos heistä aika jättäisi. Omien lasteni menetys olisi kai ainoa, jonka takia ehkä menettäisin mielenterveyteni :(
Kannattiko ottaa se varattu mies ja heti pykätä lapsia? Siinähän kärsit, sitä saa mitä tilaa.
Neljän huonon vuoden jälkeen masennuin ja ero oli ainoa vaihtoehto. Parisuhdeterapia toi varmuuden asiaan.
Kannattaa yrittää. Usko omiin tunteisiin, jos niitä on, on paljon todellisempaa kuin se mitä terapeutti sanoo. Kuuntelu ja keskustelu. Ei tilanne muutu uudessa suhteessakaan pysyvästi romanttiseksi. Arki tulee aina vastaan. Omat vahvuudet kuten harrastukset kantavat kriisien yli.
Minusta suoraan puhuminen tarkoittaa etten ole ollut hetkeen enää onnellinen ja olen pohtinut miksi ja miten olisin sitä jälleen. Kaipaan xx ja yy asioita.