Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Negatiiviset tunteet esikoista kohtaan
27.09.2014 |
Nyt kaipaisin kokeneempien äitien kokemuksia. Meillä on pieni vauva ja kolmevuotias esikoinen, johon mulla tuntuu palavan hermot koko ajan. En meinaa kestää lainkaan esikoisen uhmailuja. Erityisen vaikeaa mun on sietää sitä, että mikään ei tapahdu - lapsi ei yhtään kuuntele puhetta ja ohjeita. Pukemiset, vessahommat, syöminen ja ennen kaikkea syömään tuleminen kääntyvät todella usein taisteluksi. Mulle tulee todella usein ajatuksia, että haluaisin lyödä lasta, ja muutenkin tunteet ovat tällä hetkellä enemmän negatiivisen kuin positiivisen puolella.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Miten olette päässeet yli?
Kommentit (24)
Minulla tuli tuollaisia tunteita kummityttöäni kohtaan, kun sain vauvan. Oli usein meillä yökylässä ja tehtiin paljon yhdessä. Vauvan kasvaessa nuo tuntemukset katosivat, joten oletan sen olevan joku hormoneihin liittyvä asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:06"]
Minulla tuli tuollaisia tunteita kummityttöäni kohtaan, kun sain vauvan. Oli usein meillä yökylässä ja tehtiin paljon yhdessä. Vauvan kasvaessa nuo tuntemukset katosivat, joten oletan sen olevan joku hormoneihin liittyvä asia?
[/quote]
Voi olla, että on joku hormonijuttu. Nyt on joitain viikkoja tuntunut siltä, niin kuin olisi kesto-PMS päällä. Mutta ei tää voi oikein näin jatkuakaan. Pilaan lapseni elämän.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:10"]
Mulla sama vika :(
[/quote]
Mä aina päätän, että nyt en kyllä hermostu, mutta sitten aina hermostun. En vaan jaksa sitä, että kaiken tekemiseen pitää käydä loputtomat keskustelut ja muistuttelut jne.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:10"]
Mulla sama vika :(
[/quote]
Mä aina päätän, että nyt en kyllä hermostu, mutta sitten aina hermostun. En vaan jaksa sitä, että kaiken tekemiseen pitää käydä loputtomat keskustelut ja muistuttelut jne.
Ap
[/quote]
Tutulta kuulostaa. Mutta lapsi temppuilee, ei tottele, kiusaa vauvaa tms. Kaikkk lelujen keräämisestä vessassa käyntiin saa käydä neuvottelun/uhkailun kautta. Ja vaikka miten yrittää purra hammasta, niin hermo menee. Hävettää kun on näin negatiivinen esikoista kohtaan :(
#5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:10"] Mulla sama vika :( [/quote] Mä aina päätän, että nyt en kyllä hermostu, mutta sitten aina hermostun. En vaan jaksa sitä, että kaiken tekemiseen pitää käydä loputtomat keskustelut ja muistuttelut jne. Ap [/quote] Tutulta kuulostaa. Mutta lapsi temppuilee, ei tottele, kiusaa vauvaa tms. Kaikkk lelujen keräämisestä vessassa käyntiin saa käydä neuvottelun/uhkailun kautta. Ja vaikka miten yrittää purra hammasta, niin hermo menee. Hävettää kun on näin negatiivinen esikoista kohtaan :( #5
[/quote]
Musta tuntuu, että ainoa, mikä saa lapsen toimimaan, on tuo uhkaus. Millaisen maailmankuvan se hänelle luo? Esikoinen on toisaalta aivan ihana, valoisa lapsi, mutta miten kauan, kun sillä on tällainen psykopaattiäiti?
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:24"]Esikoinen on toisaalta aivan ihana, valoisa lapsi, mutta miten kauan, kun sillä on tällainen psykopaattiäiti?
Ap
[/quote]
Esikoisen osa on aina raskas, sen takia me esikoiset ollaan erilaisia kuin nuoremmat sisarukset, raskassoutuisia ja varautuneita aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:24"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:10"] Mulla sama vika :( [/quote] Mä aina päätän, että nyt en kyllä hermostu, mutta sitten aina hermostun. En vaan jaksa sitä, että kaiken tekemiseen pitää käydä loputtomat keskustelut ja muistuttelut jne. Ap [/quote] Tutulta kuulostaa. Mutta lapsi temppuilee, ei tottele, kiusaa vauvaa tms. Kaikkk lelujen keräämisestä vessassa käyntiin saa käydä neuvottelun/uhkailun kautta. Ja vaikka miten yrittää purra hammasta, niin hermo menee. Hävettää kun on näin negatiivinen esikoista kohtaan :( #5
[/quote]
Musta tuntuu, että ainoa, mikä saa lapsen toimimaan, on tuo uhkaus. Millaisen maailmankuvan se hänelle luo? Esikoinen on toisaalta aivan ihana, valoisa lapsi, mutta miten kauan, kun sillä on tällainen psykopaattiäiti?
Ap
[/quote]
no niinpä. Nyt kun on lähtenyt jo uhkaustielle, niin sieltä on aika vaikea päästä pois. Tuntuu että lapsi tarvitsee vähän aikuisen hermostumista, että tekee jotain. Ja helvetin typerästihän siinä itse käyttäytyy, kun menettää malttinsa tai uhkailee. Näin kun järjellä miettii, niin uhkailussa tms raivoamisessa ei ole järkeä. Tajuaiskin sen noissa tilanteissa. Täälläkin esikoinen on ihana, taitava ja aurinkoinen. Ainut missä vika, on minussa itsessä. Välillä itkettää kun esikoinen kaikista huolimatta sanoo "äiti, minä rakastan sinua". Lapsella ikää jo 4v. #5
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:24"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:19"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:10"] Mulla sama vika :( [/quote] Mä aina päätän, että nyt en kyllä hermostu, mutta sitten aina hermostun. En vaan jaksa sitä, että kaiken tekemiseen pitää käydä loputtomat keskustelut ja muistuttelut jne. Ap [/quote] Tutulta kuulostaa. Mutta lapsi temppuilee, ei tottele, kiusaa vauvaa tms. Kaikkk lelujen keräämisestä vessassa käyntiin saa käydä neuvottelun/uhkailun kautta. Ja vaikka miten yrittää purra hammasta, niin hermo menee. Hävettää kun on näin negatiivinen esikoista kohtaan :( #5 [/quote] Musta tuntuu, että ainoa, mikä saa lapsen toimimaan, on tuo uhkaus. Millaisen maailmankuvan se hänelle luo? Esikoinen on toisaalta aivan ihana, valoisa lapsi, mutta miten kauan, kun sillä on tällainen psykopaattiäiti? Ap [/quote] no niinpä. Nyt kun on lähtenyt jo uhkaustielle, niin sieltä on aika vaikea päästä pois. Tuntuu että lapsi tarvitsee vähän aikuisen hermostumista, että tekee jotain. Ja helvetin typerästihän siinä itse käyttäytyy, kun menettää malttinsa tai uhkailee. Näin kun järjellä miettii, niin uhkailussa tms raivoamisessa ei ole järkeä. Tajuaiskin sen noissa tilanteissa. Täälläkin esikoinen on ihana, taitava ja aurinkoinen. Ainut missä vika, on minussa itsessä. Välillä itkettää kun esikoinen kaikista huolimatta sanoo "äiti, minä rakastan sinua". Lapsella ikää jo 4v. #5
[/quote]
Voin allekirjoittaa jokaisen kohdan viestissäsi.
En vain tiedä, mikä neuvoksi. Mä yritän aina sanoa etukäteen, että kohta mennään/tehdään tmv, meillä on melko säännöllinen päiväjärjestys ja elämä muutenkin aika rauhallista. Yritän aina huomioida sen, kun lapsi tekeekin jonkun asian hyvin. Yritän perustella ja kertoa. Mutta sitten ison osan ajasta olen epäystävällinen, lyhytpinnainen rasittava huutaja. Oliskohan lobotomiasta apua?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:24"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:10"] Mulla sama vika :( [/quote] Mä aina päätän, että nyt en kyllä hermostu, mutta sitten aina hermostun. En vaan jaksa sitä, että kaiken tekemiseen pitää käydä loputtomat keskustelut ja muistuttelut jne. Ap [/quote] Tutulta kuulostaa. Mutta lapsi temppuilee, ei tottele, kiusaa vauvaa tms. Kaikkk lelujen keräämisestä vessassa käyntiin saa käydä neuvottelun/uhkailun kautta. Ja vaikka miten yrittää purra hammasta, niin hermo menee. Hävettää kun on näin negatiivinen esikoista kohtaan :( #5
[/quote]
Musta tuntuu, että ainoa, mikä saa lapsen toimimaan, on tuo uhkaus. Millaisen maailmankuvan se hänelle luo? Esikoinen on toisaalta aivan ihana, valoisa lapsi, mutta miten kauan, kun sillä on tällainen psykopaattiäiti?
Ap
[/quote]
Mä luulen, että voisit antaa esikoisesi olla ns. hunningolla ja hyväksyä ei-reippautta yms. Vauva-aika ei niin kauan kestä, että esikoisesi menisi perusluonteelta "pilalle" ja sulla on vähemmän huolta eikä lapsen käytös hermostuta niin paljon :)
Tuttua juttua, kuin mun kirjoittamaa tekstiä... Ei kai auta kuin jaksaa vaan. Justiin eilen mietin, että jos tämä touhu ei kasvata mua itseäni äitinä, niin sitten ei mikään. Pakko vaan olisi oppia hyväksymään myls negatiiviset tunteet lastaan kohtaan. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:24"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:19"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:10"] Mulla sama vika :( [/quote] Mä aina päätän, että nyt en kyllä hermostu, mutta sitten aina hermostun. En vaan jaksa sitä, että kaiken tekemiseen pitää käydä loputtomat keskustelut ja muistuttelut jne. Ap [/quote] Tutulta kuulostaa. Mutta lapsi temppuilee, ei tottele, kiusaa vauvaa tms. Kaikkk lelujen keräämisestä vessassa käyntiin saa käydä neuvottelun/uhkailun kautta. Ja vaikka miten yrittää purra hammasta, niin hermo menee. Hävettää kun on näin negatiivinen esikoista kohtaan :( #5 [/quote] Musta tuntuu, että ainoa, mikä saa lapsen toimimaan, on tuo uhkaus. Millaisen maailmankuvan se hänelle luo? Esikoinen on toisaalta aivan ihana, valoisa lapsi, mutta miten kauan, kun sillä on tällainen psykopaattiäiti? Ap [/quote] Mä luulen, että voisit antaa esikoisesi olla ns. hunningolla ja hyväksyä ei-reippautta yms. Vauva-aika ei niin kauan kestä, että esikoisesi menisi perusluonteelta "pilalle" ja sulla on vähemmän huolta eikä lapsen käytös hermostuta niin paljon :)
[/quote]
LÄhinnä ne asiat, joista on kiistaa, liittyvät siihen jokapäiväiseen elämään. On asioita, joista voi tinkiä, mutta riidat osuvat pukemiseen, pesemiseen, vessassakäyntiin, lähtemiseen, nukkumiseen, syömiseen. Noista ei oikein voi tinkiä. Ja joissain olen yrittänyt tinkiä, mutta tinkiminen ei ole tuottanut toivottua lopputulosta. Esimerkki: lapsi ei "osaa" pukea itse. Juttelin tästä yhden ystävän kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että voin hyvin pukea lapsen. Koin ahaa-elämyksen: totta kai! Lapsi haluaa läheisyyttä ja huomiota, jota saa, kun vanhemmat pukevat. Mutta eipä siitäkään ole ollut apua! Nyt käykin usein niin, ettei lapsi suostu tulemaan puettavaksi.
Lapsi kieltäytyy kuulemasta, kun pyydän häntä tekemään jotain tai kerron, että seuraavaksi sitten xx. Usein hän havahtuu vasta uhkaukseen tai äänen korottamiseen. Ja siinä vaiheessa mä itsekin olen tietysti jo hermostunut.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:34"]
Tuttua juttua, kuin mun kirjoittamaa tekstiä... Ei kai auta kuin jaksaa vaan. Justiin eilen mietin, että jos tämä touhu ei kasvata mua itseäni äitinä, niin sitten ei mikään. Pakko vaan olisi oppia hyväksymään myls negatiiviset tunteet lastaan kohtaan. Voimia!
[/quote]
Hyvä, että pystyt jotenkin näkemään positiivisiakin puolia, ehkä osaat ylipäätään toimia kypsemmin kuin minä. Musta tuntuu, että mä vaan vajoan lapsen tasolle, vieläpä pienemmän lapsen tasolle kuin esikoiseni on. Tuntuu, että en kasva, vaan taannun. Aargh!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini pilasi elämäni, olin esikoinen; syyllinen paskakasa kaikkeen.
Sen takia en hanki kuin yhden lapsen, jotta ei tule eriarvoisuttaa sisarusten kesken.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:43"]
Äitini pilasi elämäni, olin esikoinen; syyllinen paskakasa kaikkeen.
Sen takia en hanki kuin yhden lapsen, jotta ei tule eriarvoisuttaa sisarusten kesken.
[/quote]
Voin kertoa, ettei se vanhemmuus ole niin helppoa kuin etukäteen kuvittelee. Sitä ajattelee, että ei sorru samoihin asioihin kuin vanhempansa, mutta sitten kuitenkin sortuu.
Ap
Uhmaikä. Oli sitä vauvaa tai ei. Ja jos ei ole, on 3-4 vuotiaat usein päivähoidossa ja äidillä "omaakin elämää" työpaikalla. Ei tarvitse taistella noista siis 24/7, vaan lastenhoitajat taistelee osan päivää ja päivähoidossa mallioppilas se uhmaikäinenkin monia hyviäkin taitoja jne.
Ihan samalta kuullostaa. Meillä vauva on nyt 9kk ja pari kk on ollut jo seesteistä aikaa :)
Ei se tunnetila normaalisti ikuisuuksia kestä!
Anna itsellesi anteeksi heikot kohtasi ja selitä lapselle miksi äidilläkin palaa välillä pinna, mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ja pyydä myös lapselta anteeksi jos oot menettäny malttisi. Luo siis turvallinen ilmapiiri jossa saa silti näyttää tunteita :)
Koita muistaa että sisaruksen tulo on myös lapselle mullistava elämän kokemus, mikään ei ole niinkuin ennen, tottakai lapsi reagoi! Se sama aurinko siellä edelleen paistelee, kunhan vaan tottuu uuteen tilanteeseen...
Ja uhkailussa ei ole mitään pahaa, kunhan uhkaa asioilla mitkä ovat toteutus kelpoisia ja toteuttaa ne myös jos hommat ei mee nappiin.
Halauksia, rakkautta, selittämistä ja rajoja, niitä mun mielestä lapsi tarvii, jotta pääsee yli vaikeista tilanteista, tsemppiä :)
Mullakin oli silloin kuin kuopus oli vastasyntynyt. Luulen, että johtui ihan hormonimyrskystä, koska samanlaisia kiukunpuuskia ja ärtymystä tuli ja meni pääni sisällä miestä kohtaan, kun esikoinen oli vastasynytynyt. Onneksi nuo menivät ohi nopeasti :) Koitin aina muistuttaa itselleni, että lapsi on edelleen se sama rakas ja ihana ihminen, jota vasta ikävöin kovasti sairaalassa ollessani, ja "vika" on ainoastaan mun päänupissa. Jos tekee mieli tiuskia, kannattaa mielummin olla ihan hiljaa, ja avata suu vasta kuin on rauhoittunut, eikä laukoa mitä tahansa synnytyksen hetkeksi pehmentävät aivot yrittävät käskeä...
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:52"]
Uhmaikä. Oli sitä vauvaa tai ei. Ja jos ei ole, on 3-4 vuotiaat usein päivähoidossa ja äidillä "omaakin elämää" työpaikalla. Ei tarvitse taistella noista siis 24/7, vaan lastenhoitajat taistelee osan päivää ja päivähoidossa mallioppilas se uhmaikäinenkin monia hyviäkin taitoja jne.
[/quote]
Meillä lapsi on menossa kohta osapäivähoitoon kahtena päivänä viikossa. Asumme sen verran syrjässä, että lapsikontakteja on tosi vähän, ja lapsi kaipaa jo leikkikavereita. Ehkä tuo hoito saattaa tehdä henkisesti hyvää meille molemmille. Voi olla, että tarvitsisin hieman omaa aikaa. Mulla oli joitain harrastuksia, joita jouduin raskausaikana lopettamaan, enkä ole oikein päässyt harrastusmoodiin, kun elämä on monimutkaisempaa kuin aiemmin. Pienessä vauvassa on niin kiinnikin. Mutta noista harrastuksista olen kyllä huomannut, että ne tuulettavat päätä kivasti.
Ap
Alue: Aihe vapaa
up