Erotatko sepitetyn tarinan totuudesta?

Missäs nyt on kaikki ne mammat, jotka väittävät erottavansa provon kirjoitustyylistä ja vaikka mistä?

Tämä päivä elämästäni

Heräsin aamulla kun kännykkä piiippas. Olin just vaipunut ihanaan uneen jossa oli ihastukseni, joten ärsytti herätä ja katsoa keltä viesti oli. Se oli tämän ihastukseni siskopuolelta, joka siis on kaverini, joka kysyi haluaisinko illalla mennä hänen kämpilleen muutaman hengen illanistujaisiin. Vastasin viestiin myöntävästi ja mieleen hiipi toiveita, että mukana olisi myös tämä ihastukseni. Olin oikeastaan siitä aika varma, koska hän on usein mukana vastaavissa jutuissa. Koska mulla ei ollut tänään luentoja eikä mitään muutakaan sovittua menoa, lähdin aamupalan jälkeen bussilla kaupunkiin kiertelemään kauppoja, koska halusin löytää iltaa varten jotain päällepantavaa, että olisin parhaimmillani erään henkilön silmissä. Löysin aivan ihanan neuleen + hameen ja olo oli niin kuin koko elämä olis hymyillyt, siis ihana odotuksen tuntu oli mahassa tai missä nyt sitten olikin. Kotiin päästyäni tein ruuan ja kävin reippailemassa lähimetsässä. Sitten tein vielä kasvokuorinnan ja -naamion - kaikki tämän tyypin takia. Katselin lempparisarjaa netistä ja join yhden siiderin, jotta olisin kaikin puolin hyvillä mielin bileissä. No, päästyäni kaverilleni tämä hyvä tuuli kaikkosi samantien kun tajusin, että ihastus oli paikalla jonkun säädön kanssa. Nyt pelkään että heille tulee oikea suhde ja peli on menetetty. En jutellut juurikaan mitään heille, yritin kuitenkin olla muuten normaalisti ja näyttää iloiselta. Vitutti niin paljon että keksin syyn lähteä puolentoista tunnin jälkeen pois. Nyt istun kotona ja juon teetä ja kuuntelen musiikkia. En tiedä mitä tekis, lähtiskö yhden toisen kaverin kanssa ulos vai jäiskö suremaan. Baariin menossa vaan on se vaara että törmätään sitten vahingossa niihin muihin jotka oli bileissä. Kävin äsken katsomassa ihastuksen feissari-kaverilistalta tän naikkosen nimeä mut en löytäny sen näköistä henkilöä listalta. En tiedä mitä sillä tiedolla tekisin, kiinnostaapa muuten vaan. Nyt tuntuu olo melko säälittävältä... toivon et niiden juttu tai mikä lie kariutuu mahdollisimman pian!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 21:36"]

"tämä päivä elämästäni"

Heräsin viideltä ruokkimaan vauvan. Nukuin pitkästä aikaa kunnolla, ja mies syötti lapsen yöllä. Join kahvia ja imetin, ihana rauhaisa aamu. Laitoin pyykit koneeseen ja lähdin vaunulenkille. Sää oli lämmin ja ilmassa oli syksyn tuoksu. Mietiskelin kävellessäni syntyjä syviä, eli käytännössä sitä, pitäisikö asuntomme seinät maalata, kun olemme suunnitelleet sen myymistä. Kotimatkalla kävin kaupassa. Kotona söin lounaaksi valmislihapullia ja eiliseltä jäänyttä kinkkukiusausta. (Kyllä, söin kahta liharuokaa samalla aterialla!) Vauva heräsi ja hänellä taisi olla hiukan mahanpuruja. Mies tuli kotiin ja tajusin unohtaneeni pyykit koneeseen. Vauvaa kun piti sylittää ja röyhyttää, niin siinä meni aikaa ilman että tein varsinaisesti mitään. Mies kyseli mitä olin päivän aikana tehnyt ja selitin ympäripyöreästi jotain. Mies laittoi ruokaa ja sen jälkeen ollaan vaan katottu telkkaria. Mulla on tabletti tässä sylissä ja mies luulee, että kirjoitan sähköpostia vaikka oikeasti palstailen.

[/quote]

Tämä tarina on täysin sepitetty. Minulla ei ole lapsia, en edes pidä lapsista. En ole naimisissa, asun yksin vuokrakämpässä. En omista pesukonetta ja olen kasvissyöjä.

Kirjoitin myös viestin numero 2. Se on täyttä totta. Hammastani särkee edelleen :(

  luuletteko todella aspergerien olevan vielä 50v iässä noin tyhmiä? aspergeri on tuollainen ehkä siinä 20-30v iässä mut 50v iässä järkevä ja usein perheellinenkin vielä.   ja tämä tarina on provo ja mainitsemani Topi on minun itse keksimä, fiktiivinen hahmo.

  luuletteko todella aspergerien olevan vielä 50v iässä noin tyhmiä? aspergeri on tuollainen ehkä siinä 20-30v iässä mut 50v iässä järkevä ja usein perheellinenkin vielä.   ja tämä tarina on provo ja mainitsemani Topi on minun itse keksimä, fiktiivinen hahmo.

minä annoin yläpeukun, koska en todellakaan uskonut, että joku lähtisi provoamaan autistin elämällä ja kyllä as ihminen voi olla myös kuvatunlainen. Kannattaisiko ottaa itse faktoista selvää ennenkin provoaa oikeasti vakavilla asioilla!

 

provoan autismilla siksi kun itsekin olen as-henkilö, en noin pahasti kuin topi mutta lievemmin ja tuo on täysin itse keksimäni, hieman kärjistetty juttu.

LOPETTAKAA.

up!

Heräsin aamulla naama norsunvitulla ja keitin kupin kahvia. Mietin, kuinka paskaa elämä on ja kuinka missään ei ole mitään järkeä. Sitten laitoin kaurapuuron mikroon ja avasin läppärin. Töissä oli paskin päivä pitkään aikaan. Odotan viikonloppua, koska haluan maata sohvalla ja juoka kanisterin viiniä.

Totta vai tarua?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 22:30"]Missäs nyt on kaikki ne mammat, jotka väittävät erottavansa provon kirjoitustyylistä ja vaikka mistä?
[/quote]

No täällä. Mutta en juuri koskaan lue näin pitkiä aloitusviestejä mitä nämä tarinat ovat..

up!

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 21:29"]

Sen jälkeen kun oli ollut katiskalaisten haastattelu kotiseutulehdessä, niin siinä kun oli Salme lähettänyt terveisiä entiselle koulukaverilleen Topille ja toivonut, että Topi tulisi Katiskalle asumaan, niin ei siinä mennyt kuin viikko, niin Topi oli yhdessä vanhempiensa kanssa täyttänyt hakemuksen, että hän haluaa Katiskalle asumaan. Topi on 50-vuotias mies, jolla on Aspergerin syndrooma ja sen ohella myös lievä kehitysvamma. Topi on asunut vanhempiensa luona tähän saakka, koskaan ei ole Topi asunut omillaan vaan lapsesta 50-vuotiaaseen saakka isän ja äidin luona. Topi on käynyt erityiskoulun lapsena ja sen jälkeen jäänyt sitten asumaan vanhempiensa kanssa.




Peruskoulun jälkeen Topi oli arka, koska oli joutunut kiusatuksi koulussa niin paljon joten ei oikein uskaltanut aloittaa mitään ammattikoulua eikä mennä töihin. Isän ja äidin luona asui ja äiti laittoi ruuat ja pesi pyykit eikä Topi osallistunut kotitöihin mitenkään. Topi on iloinen, valoisa ja huumorintajuinen tyyppi joka nauraa huomattavan kovalla äänellä ja on kiinnostunut erilaisista huumoripitoisista sarjakuvista ja televisio-ohjelmista. Huumoria Topi ymmärtää hyvin ja on vitsikäs. Vasta myöhemmällä iällä, siinä noin 49-vuotiaana Topi uskaltautui menemään invalidien kansanopiston yleissivistävälle linjalle jossa kerrattiin peruskoulun oppiaineita ja opeteltiin myös yksinkertaisia kotitaloustöitä. Siellä Topi oli tutustunut Salmeen. Salme ei ole mikään tyttöystävä tuolle Topille mutta hyvä kaveri ihan muuten vaan.




Topilla on erityisenä ongelmana ylenpalttinen pilailu ja naureskelu. Topi nauraa todella kovalla äänellä ja ääni on kantava ja monet ovat sanoneet, että eivät pidä siitä, kun Topi nauraa niin kovalla äänellä. Topi saattaa mielessään pyöritellä erilaisia Bulttibois-ohjelman ja Jopen tai Kummelissa, Vintiöissä yms tapahtunutta ja päästellä kovaäänisiä nauruja missä vain ja milloin vain. Topi ei myöskään huomioi tilannetta eikä asiayhteyttä. Topi on myös huomattavan ylipainoinen.





Topilla on lisäksi aina ollut isona ongelmana motorinen kömpelyys. Topi ei kykene kirjoittamaan kynällä ja jo peruskoulussa oli Topilla kynänpitelylaite jonka avulla pystyi pitelemään kynää. Vastoinkäymisten kestämisessä on myös haasteita. Esimerkiksi äiti oli patistellut Topia kansalaisopistolle opiskelemaan jotakin vierasta kieltä. Topi nyt 50-vuotiaana meni sinne ja kun Topi ei millään meinannut osata jotakin kieltä opiskella, niin Topi sai raivokohtauksia, kiroili ja alkoi heitellä tuoleja ja pöytiä. Tilanteen sai luultavasti noin pahaksi kärjistymään se, kun ihmiset olivat siellä tuijottaneet Topia. Syy, miksi Topia tuijotettiin, oli Topin kovaääniset naurukohtaukset ja se, kun Topilla oli kynänpitelylaite kun muuten ei kynä pysynyt kädessä.Onhan nuo nimittäin aika epätavallisia jos kyseessä on kuitenkin jo 50-vuotias ihminen.




Topin vanhemmille soitettiin tuosta ja seuraavalla kerralla Topin äiti joutui tulemaan ja kertomaan muille ryhmäläisille siitä, että Topilla on Aspergerin syndrooma ja siksi Topi käyttäytyy noin erikoisesti ja että Topi hermostuu jos kokee että ympäristössä on liikaa kuormittavia tekijöitä ja että kynänpitelylaite on sitä varten kun Topi on niin kömpelö ettei kynä pysy kädessä muuten. Sen jälkeen ihmiset ymmärsivät mistä Topin omituisuus johtuu eikä Topiin enää suhtauduttu kielteisesti.



Topin kohdalla oli mietitty jo sitäkin vaihtoehtoa että miten Topin käy, kun vanhemmista joskus aika jättää ja että olisihan se hyvä jo nyt ajatella omilleen muuttoa kun jo kuitenkin 50-vuotiaasta miehestä on kyse. Kun kotiseutulehdessä oli juttua niin mukavasta paikasta kun Perhekoti Katiska, niin sinne laitettiin sitten hakulomakkeet ja kokeiltiin, että olisikohan se hyvä paikka Topille. Topi ja vanhemmat olivat varanneet sossulle ajan ja kunhan maksusitoumusasiat on kunnossa ja sossu laittanut maksusitoumuksen menemään niin sitten kyllä Topi muuttaa Katiskaan.



Mietittiin, että Topi olisi aluksi ainakin päärakennuksella ja saisi sinne oman huoneen ja myöhemmin voi harkita jos siirtyy tukiasunnoille. Sinne on tehty remonttia ja pihapiiriin on ilmestynyt pieni kolmen asunnon rivitalo tukiasumista tarvitsevilla ja siinä on yksiö, kaksio ja kolmio. Topi ei osaa laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä eikä käydä edes pesulla jos ei käsketä käymään pesulla. Ruokailutottumuksetkin ovat melkoisen retuperällä ja vuorokausirytmi on sekaisin. Siksi aluksi ehdottomasti Topi asuu päärakennuksessa ja mietitään, että mitä jatkossa, että siirtyykö myöhemmin tukiasunnoille.




Topi ei ole eläkkeellä, vaan työttömyyskortistossa on ollut tähän saakka ja ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ja erilaisissa työkokeilussa ja muutamia jaksoja myös palkkatukityössä ja työvoimatoimiston kursseilla. Topi on ollut pesulassa vaatteita lajittelemassa ja siivoojan apuna erilaisissa julkisissa laitoksissa kuten kouluissa ja vanhainkodeissa ja yhden kerran myös terveyskeskuksella siivoushommissa. Topin kovaääninen nauru ja raivokohtaukset olivat siellä häirinneet joitakin asiakkaita ja Topi oli joutunut sieltä pois.



Nyt Topi oli pääsemässä Katiskalle ja tarkoitus oli miettiä Topin kohdalla myös mahdollisuutta neuropsykologiseen kuntoutukseen ja toimintaterapiaan ja fysioterapiaan.

[/quote]

luuletteko todella aspergerien olevan vielä 50v iässä noin tyhmiä? aspergeri on tuollainen ehkä siinä 20-30v iässä mut 50v iässä järkevä ja usein perheellinenkin vielä.

ja tämä tarina on provo ja mainitsemani Topi on minun itse keksimä, fiktiivinen hahmo.

[/quote]

luuletteko todella aspergerien olevan vielä 50v iässä noin tyhmiä? aspergeri on tuollainen ehkä siinä 20-30v iässä mut 50v iässä järkevä ja usein perheellinenkin vielä.

ja tämä tarina on provo ja mainitsemani Topi on minun itse keksimä, fiktiivinen hahmo.
[/quote] minä annoin yläpeukun, koska en todellakaan uskonut, että joku lähtisi provoamaan autistin elämällä ja kyllä as ihminen voi olla myös kuvatunlainen. Kannattaisiko ottaa itse faktoista selvää ennenkin provoaa oikeasti vakavilla asioilla!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 21:49"]"Pahin suhde sotkuni"

Olimme mieheni kanssa päättäneet erota sillä en kyennyt hallitsemaan tunteitani toista miestä kohtaan. Jatkoimme kuitenkin seksisuhdetta ja kuinka ollakaan kondomeista huolimatta huomasin olevani raskaana. Mies epäili, että olen sille toiselle raskaana, mutta olin varma, että miehelleni. Päätimme palata yhteen. Kuukausi meni kivasti. Lapset tottuivat, että isi ja äiti ovat taas yhdessä sovussa ja suunnittelimme yhteistä joulua. Vaikkemme asuneetkaan saman katon alla.

Aloin kuitenkin epäilemään mieheni käytöksestä, että kaikki ei ole hyvin. Ja murtaudun hänen Facebookkiinsa. Järkytys oli valtava, kun löysin viestittelyt toiselle naiselle, jonka parisuhde statuksessa luki seurustelee. Laitoin ystävällisesti naiselle viestiä, että tietääkö mieheni olevan varattu ja, että olen raskaana. Tiesi, mutta väitti ettei mies ole varattu. Olemme eronneet ja minä olen katkera ex ja hän seurustelee mieheni kanssa.

Mieheni saapuessa kotiin raivostuin. Uhkasin tappaa hänet ja hopeansa. Mies kielsi naisen merkitsevän mitään. Pyyteli anteeksi ja lupasi lopettaa suhteen. Mutta ei lopettanut. Minä menin sen toisen miehen luo itkemään ja syytin häntä kaikesta. Hänkin suuttui minulle ja haukkui minut lyttyyn. Kuinka saatoin haluta mieheni takaisin, kun en rakasta häntä eikä hän minua. Väitin hänen olevan väärässä ja erosimme riidoissa. Nyt alkoi todellinen taisto omasta miehestäni vieraan naisen kanssa. Nainen teki kaikkensa, että jättäisin mieheni. Lupasi jopa maksaa eron, kun sanoin etten halua maksaa eroa. Hän alkoi ilmeisesti epäillä ettei mies eroakkaan, koska keskusteli asiasta kanssani. Lopulta hän läväytti pommin. Hän on raskaana. Silloin käskin miehen häipyä elämästäni. Mutta hän aneli ja pysyi kimpussani. Meni pitkään ennenkin annoin hänelle uuden mahdollisuuden. Ja minulla oli yhden illan juttuakin sen jälkeen, kun lapsemme oli syntynyt.

Selvisi myös ettei nainen edes ollut raskaana. Hän oli keksinyt raskauden päästään ja paljon muitakin juttuja. Melkoisen sairas vosu ettenkö sanois.
[/quote] aika jännän tasaista :D olisin luullut, että suurinosa pitää sepitettynä. Sillä kertoessani tätä tutuille he yleensä eivät usko kerrasta :D tämä on siis totta.

"Päivä elämästäni"

Ulkona oli kaunis ilma ja päätin pitkästä aikaa lähteä kaverini kanssa istumaan iltaa terassille. No sinne tullessamme huomasin, että pitkäaikainen ihastuksenikin oli siellä. Jalat menivät veteläksi ja anelin kaveriltani ettei mentäisi sinne, mutta hän sai minut suostuteltua. Lopulta, kun istuimme terassilla ihastukseni huomasi minut ja tuli juttelemaan. En tiennyt mitä sanoa tai tehdä sillä tuntui, että pian menetän tajuntani. Kaverini vain nauroi ja puhui puolestani. Sitten hänelle tuli vessahätä ja tietenkin halusi mennä sinne yksin. Ihastukseni kyseli kuulumisia ja lopulta sain änkytettyä jotakin. Hän hymyili niin ihanasti. Ja kun hän kosketti kättäni sanoen "no mut hei. Katsellaan" tiesin etten muuta katselisikaan, kun häntä seuraavan yön. Unissani.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 15:22"] [quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 21:29"] Sen jälkeen kun oli ollut katiskalaisten haastattelu kotiseutulehdessä, niin siinä kun oli Salme lähettänyt terveisiä entiselle koulukaverilleen Topille ja toivonut, että Topi tulisi Katiskalle asumaan, niin ei siinä mennyt kuin viikko, niin Topi oli yhdessä vanhempiensa kanssa täyttänyt hakemuksen, että hän haluaa Katiskalle asumaan. Topi on 50-vuotias mies, jolla on Aspergerin syndrooma ja sen ohella myös lievä kehitysvamma. Topi on asunut vanhempiensa luona tähän saakka, koskaan ei ole Topi asunut omillaan vaan lapsesta 50-vuotiaaseen saakka isän ja äidin luona. Topi on käynyt erityiskoulun lapsena ja sen jälkeen jäänyt sitten asumaan vanhempiensa kanssa.




Peruskoulun jälkeen Topi oli arka, koska oli joutunut kiusatuksi koulussa niin paljon joten ei oikein uskaltanut aloittaa mitään ammattikoulua eikä mennä töihin. Isän ja äidin luona asui ja äiti laittoi ruuat ja pesi pyykit eikä Topi osallistunut kotitöihin mitenkään. Topi on iloinen, valoisa ja huumorintajuinen tyyppi joka nauraa huomattavan kovalla äänellä ja on kiinnostunut erilaisista huumoripitoisista sarjakuvista ja televisio-ohjelmista. Huumoria Topi ymmärtää hyvin ja on vitsikäs. Vasta myöhemmällä iällä, siinä noin 49-vuotiaana Topi uskaltautui menemään invalidien kansanopiston yleissivistävälle linjalle jossa kerrattiin peruskoulun oppiaineita ja opeteltiin myös yksinkertaisia kotitaloustöitä. Siellä Topi oli tutustunut Salmeen. Salme ei ole mikään tyttöystävä tuolle Topille mutta hyvä kaveri ihan muuten vaan.




Topilla on erityisenä ongelmana ylenpalttinen pilailu ja naureskelu. Topi nauraa todella kovalla äänellä ja ääni on kantava ja monet ovat sanoneet, että eivät pidä siitä, kun Topi nauraa niin kovalla äänellä. Topi saattaa mielessään pyöritellä erilaisia Bulttibois-ohjelman ja Jopen tai Kummelissa, Vintiöissä yms tapahtunutta ja päästellä kovaäänisiä nauruja missä vain ja milloin vain. Topi ei myöskään huomioi tilannetta eikä asiayhteyttä. Topi on myös huomattavan ylipainoinen.





Topilla on lisäksi aina ollut isona ongelmana motorinen kömpelyys. Topi ei kykene kirjoittamaan kynällä ja jo peruskoulussa oli Topilla kynänpitelylaite jonka avulla pystyi pitelemään kynää. Vastoinkäymisten kestämisessä on myös haasteita. Esimerkiksi äiti oli patistellut Topia kansalaisopistolle opiskelemaan jotakin vierasta kieltä. Topi nyt 50-vuotiaana meni sinne ja kun Topi ei millään meinannut osata jotakin kieltä opiskella, niin Topi sai raivokohtauksia, kiroili ja alkoi heitellä tuoleja ja pöytiä. Tilanteen sai luultavasti noin pahaksi kärjistymään se, kun ihmiset olivat siellä tuijottaneet Topia. Syy, miksi Topia tuijotettiin, oli Topin kovaääniset naurukohtaukset ja se, kun Topilla oli kynänpitelylaite kun muuten ei kynä pysynyt kädessä.Onhan nuo nimittäin aika epätavallisia jos kyseessä on kuitenkin jo 50-vuotias ihminen.




Topin vanhemmille soitettiin tuosta ja seuraavalla kerralla Topin äiti joutui tulemaan ja kertomaan muille ryhmäläisille siitä, että Topilla on Aspergerin syndrooma ja siksi Topi käyttäytyy noin erikoisesti ja että Topi hermostuu jos kokee että ympäristössä on liikaa kuormittavia tekijöitä ja että kynänpitelylaite on sitä varten kun Topi on niin kömpelö ettei kynä pysy kädessä muuten. Sen jälkeen ihmiset ymmärsivät mistä Topin omituisuus johtuu eikä Topiin enää suhtauduttu kielteisesti.



Topin kohdalla oli mietitty jo sitäkin vaihtoehtoa että miten Topin käy, kun vanhemmista joskus aika jättää ja että olisihan se hyvä jo nyt ajatella omilleen muuttoa kun jo kuitenkin 50-vuotiaasta miehestä on kyse. Kun kotiseutulehdessä oli juttua niin mukavasta paikasta kun Perhekoti Katiska, niin sinne laitettiin sitten hakulomakkeet ja kokeiltiin, että olisikohan se hyvä paikka Topille. Topi ja vanhemmat olivat varanneet sossulle ajan ja kunhan maksusitoumusasiat on kunnossa ja sossu laittanut maksusitoumuksen menemään niin sitten kyllä Topi muuttaa Katiskaan.



Mietittiin, että Topi olisi aluksi ainakin päärakennuksella ja saisi sinne oman huoneen ja myöhemmin voi harkita jos siirtyy tukiasunnoille. Sinne on tehty remonttia ja pihapiiriin on ilmestynyt pieni kolmen asunnon rivitalo tukiasumista tarvitsevilla ja siinä on yksiö, kaksio ja kolmio. Topi ei osaa laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä eikä käydä edes pesulla jos ei käsketä käymään pesulla. Ruokailutottumuksetkin ovat melkoisen retuperällä ja vuorokausirytmi on sekaisin. Siksi aluksi ehdottomasti Topi asuu päärakennuksessa ja mietitään, että mitä jatkossa, että siirtyykö myöhemmin tukiasunnoille.




Topi ei ole eläkkeellä, vaan työttömyyskortistossa on ollut tähän saakka ja ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ja erilaisissa työkokeilussa ja muutamia jaksoja myös palkkatukityössä ja työvoimatoimiston kursseilla. Topi on ollut pesulassa vaatteita lajittelemassa ja siivoojan apuna erilaisissa julkisissa laitoksissa kuten kouluissa ja vanhainkodeissa ja yhden kerran myös terveyskeskuksella siivoushommissa. Topin kovaääninen nauru ja raivokohtaukset olivat siellä häirinneet joitakin asiakkaita ja Topi oli joutunut sieltä pois.



Nyt Topi oli pääsemässä Katiskalle ja tarkoitus oli miettiä Topin kohdalla myös mahdollisuutta neuropsykologiseen kuntoutukseen ja toimintaterapiaan ja fysioterapiaan. [/quote]   luuletteko todella aspergerien olevan vielä 50v iässä noin tyhmiä? aspergeri on tuollainen ehkä siinä 20-30v iässä mut 50v iässä järkevä ja usein perheellinenkin vielä.   ja tämä tarina on provo ja mainitsemani Topi on minun itse keksimä, fiktiivinen hahmo. [/quote]   luuletteko todella aspergerien olevan vielä 50v iässä noin tyhmiä? aspergeri on tuollainen ehkä siinä 20-30v iässä mut 50v iässä järkevä ja usein perheellinenkin vielä.   ja tämä tarina on provo ja mainitsemani Topi on minun itse keksimä, fiktiivinen hahmo. [/quote] minä annoin yläpeukun, koska en todellakaan uskonut, että joku lähtisi provoamaan autistin elämällä ja kyllä as ihminen voi olla myös kuvatunlainen. Kannattaisiko ottaa itse faktoista selvää ennenkin provoaa oikeasti vakavilla asioilla!

[/quote]

provoan autismilla siksi kun itsekin olen as-henkilö, en noin pahasti kuin topi mutta lievemmin ja tuo on täysin itse keksimäni, hieman kärjistetty juttu.

Mua kiinnostaa tietää onko viesti nro 20 keksitty vai ei.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 21:34"]"Päivä elämästäni"

Ulkona oli kaunis ilma ja päätin pitkästä aikaa lähteä kaverini kanssa istumaan iltaa terassille. No sinne tullessamme huomasin, että pitkäaikainen ihastuksenikin oli siellä. Jalat menivät veteläksi ja anelin kaveriltani ettei mentäisi sinne, mutta hän sai minut suostuteltua. Lopulta, kun istuimme terassilla ihastukseni huomasi minut ja tuli juttelemaan. En tiennyt mitä sanoa tai tehdä sillä tuntui, että pian menetän tajuntani. Kaverini vain nauroi ja puhui puolestani. Sitten hänelle tuli vessahätä ja tietenkin halusi mennä sinne yksin. Ihastukseni kyseli kuulumisia ja lopulta sain änkytettyä jotakin. Hän hymyili niin ihanasti. Ja kun hän kosketti kättäni sanoen "no mut hei. Katsellaan" tiesin etten muuta katselisikaan, kun häntä seuraavan yön. Unissani.

[/quote]
Taitaa olla suoraan Reginasta.

Up on Provo :D

Viime kesänä tapahtui aika hassu tapaus. Minulla on ystävä, joka on naimisissa nuoruuden aikaisen parhaan ystäväni kanssa. Kyläilemme usein toisillamme yön yli, sillä he asuvat sen verran kaukana. Lapsemme ovat suurinpiirtein samanikäisiä ja viihtyvät hyvin keskenään. Olimme taas ystäväperheen luona kylässä eka iltaa ja veimme tuliaisiksi kotipaikkakuntamme "erikoiskuuksia" (poronleikkeleitä, kampanisuja ja hillaa (tosin pakkasesta, sillä ei ollut vielä hilla-aika)). Kun pääsimme perille, perheen isä oli lähtenyt työpaikan edustusjuhliin (joitan herrasakkia hän), oli kuulemma raskas työviikko takana, loma alkamassa, viimeinen pakollinen työjuttu. Mikäpä siinä. Sen verran usein näemme kuitenkin, ettei maailma kaadu, vaikka meillä olisi jotain omia menoja osittain. Vietimme ihan tosi kivan illan muun perheen kanssa. Grillasimme, saunoimme ja juttelimme, paransimme maailmaa yötä myöten. Nukkumaan menimme joskus yhden maissa. Lapset oli patistettu sänkyyn vähän aikaisemmin. 

Jossain vaiheessa yötä heräsin janoon, hipsin keittiöön hakeakseni juomaa. Jotenkin shokeeraava näky oli kohdata ystäväperheen isä munasillaan keittiön pöydän ääressä syömässä tuliaisiamme. "Tämä poro on ihan h-vetin hyvää kun on näin kännissä", tuumasi isäntä ja haukkasi kampanisua porolla :D :D 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 22:09"]

Aamulla muistin, että siivooja tulee tänään. Se merkitsi sitä, että viettäisin päivän kiillottamalla hopeita ja puhdistamalla salin kristallikruunuja, kunhan olisin ensin vienyt lapset kouluun. On jotenkin kiva rupatella toisen kotia kuntoon laittavan kanssa. Muussa tapauksessa olisin varmaan taas istunut kirjastohuoneessa lukemassa takkatulen ääressä. Syksyssä on kivaa se, että voi nauttia tuollaisista pienistä asioista.

Siivoojan kanssa vaihdoimme salin ja ruokasalin verhot. Tai siis hän vaihtoi ne ja minä katsoin, että asettelu on OK. Talviverhot näyttivät hetkittäisessä auringonvalossa turhan paksuilta, mutta kesäverhoja ei enää lokakuussa katsele kukaan. Innostuin vaihtamaan sohvatyynyjen päälliset uusiin ja paremmin verhoihin sointuviin.

Iltapäivällä hain lapset koulusta ja varmistin, että kotiapulainen on muistanut pestä esikoisen treenivaatteet. Illalla olisi harkat, mutta onneksi mies on kotona ja vie pojan ja menee katsomaan kentän laidalle. Minä ja kuopus soitimme yhdessä hänen soittoläksyään ja skypetimme mummille Ranskaan.

Ihan kiva päivä, mutta tavallista raskaampi. Ja tietysti siivoojan mentyä muistin, että vierashuone olisi pitänyt laittaa kuntoon, koska mummi on tulossa ensi viikolla käymään.

[/quote]

Tämä ei ollut provo - eli kaksi kahdeksasta tunnisti oikean tarinan, kuusi kuvitteli keksityksi.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 22:02"]

Totta vai tarua?

Yläpeukku = totta, alapeukku = sepitetty

Abiristeilyllä päädyin tietämättäni naimaan serkkuni kanssa. Isälläni on paljon sisaruksia, enkä ollut tavannut monia isän puolen serkuista vuosiin. Jälkikäteen ällötti, kun sukulaisuus selvisi. Poika ei ollut moksiskaan, olisi halunnut jatkaa tapailua. Minä en halunnut enää nähdä häntä, mutta toisin kävi... Kun pääsin opiskelemaan, muutin soluasuntoon, ja pari kk myöhemmin kämppikseni toi uuden poikaystävänsä näytille. Yllätys yllätys, kämppiksen poikkis olikin tämä serkkupoika. Tilanne tuntui silloin ihan hirveälle, mutta onneksi kämppiksen ja serkun suhde ei kestänyt paria kuukautta kauempaa...

[/quote]

Tämä on provo. Kirjoitin saman jutun aiemmin ketjuun, jossa piti kertoa tosielämän kauniit&rohkeat stoori. Sori, olen krooninen provoilija.

Pahin suhdesotkuni

Ihastuin ensin Mattiin, joka oli menossa naimisiin Camillan kanssa. Meillä oli säpinää, mutta Matti valitsi Camillan. Kun heidän suhteensa rakoili, olin minä suhteessa Matin veljen kanssa. Lopulta matin veli päätyi yhteen Camillan ja minä Matin kanssa :)