Onko täällä joku päätynyt opiskelemaan täysin eri alaa kuin mitä nuorempana kuvitteli? Mikä ala kyseessä?

Kotiäitiyttä 😍

Meihin koodattu poikimisohjelma vain napsahti päälle ja alkoi sanella mitä teen seuraavaksi.

Sosiaaliala. Syy: halu työllistyä. Aiempi tutkinto yleishyödyttömästä pääaineesta.

Sairaanhoitaja piti tulla. Myyntijohtaja tuli, vahingossa. Ei kaduta.

Piti tulla kuviksen ja historian opettaja. Tuli lastensuojelun työntekijä. Ratkaisevaa oli se, että halusin työskennellä lasten kanssa, mutta päiväkoti tuntui liian tylsältä. Niinpä selasin nuorena ylioppilaana hakupaikkoja kirjasta ( ei ollut nettiä vielä olemassa) ja huomasin lastensuojelualan. Se kuulosti jännältä. Yhtään enempää en alasta tiennyt. Myöhemmin olen todennut työelämässä ollessani, että vähempikin jännyys olisi riittänyt. Nyt olen vaihtanut aikuisten kanssa työskentelyyn. Haikailenko vieläkin kuviksen pariin? Kyllä.

Oikeustieteet.

Ei ois nuorempana voinut vähempää kiinnostaa mutta sitten jostain tuli kunnianhimoa, kaverit sanoi että pärjäisin alalla, ja mietin että jos sitä töitä tekee niin kai sitä vois samalla tienata hyvin.

Toimittajaksi ajattelin opiskella 70-luvulla. Olin aika hyvä ainekirjoittaja, mutta huono taistolainen. Meninkin sitten opiskelemaan arkkitehdiksi. Olin myös hyvä piirtämään.

Lääkikseenkin pääsin, mutta ala ei oikein hotsittanut.

Vierailija kirjoitti:

Toimittajaksi ajattelin opiskella 70-luvulla. Olin aika hyvä ainekirjoittaja, mutta huono taistolainen. Meninkin sitten opiskelemaan arkkitehdiksi. Olin myös hyvä piirtämään.

Lääkikseenkin pääsin, mutta ala ei oikein hotsittanut.

Ei sitten kauppakorkea tai oikis kiinnostanut?

Toimittajaksi halusin. Nyt sossuna. Tehty suunnittelijan töitä sote-alalla.

Piti alunperin lukea lääkäriksi mutta lähdin teekkariksi (alaa en sano tunnistamisen pelossa). Lukion ekan kesänä tajusin että enhän minä jumaliste edes pidä ihmisistä niin miksi ihmeessä lähtisin ammattiin jossa niitä pitäisi kosketella ja kuunnella päivät pitkät. En todellakaan ole katunut päätöstä. Nykyisin olen ihanassa teknisessä suunnittelutyössäni, ihanaa hipelöidä tietokoneita ja piirtää teknisillä ohjelmistoilla sen sijaan että pitäisi katsella jonkun pihtiputaan mummon haisevia silsoja ja kuunnella potilaiden valitusvirsiä.

Yläasteella en oikein ymmärtänyt sähkötekniikkaa ja lukiossakin oli huonoimmat arvosanat fysiikan sähkö ja magnetismi kursseista. Arvatkaa kenestä tuli sähkötekniikan DI ja valmistuin vuosikurssin vain 40% joukossa (jopa 60% keskeytti vaikeuden takia)?