Miten olla toistamatta vanhempien virheitä?

Ei helvetti sentään, ihan pakko myöntää että en minäkään sitten ole ollut yhtään entisiä sukupolvia parempaa ainesta.

Järki toimii ainakin siihen asti että näen missä menee pieleen ja siihen se sitten jää. Aivan kuin koko aivotoimintani perustuisi siihen että tuskallisen tietoisena typeristä valinnoistani seuraan kuinka elämäni valuu hukkaan ja toistan minuun ohjelmoitua epäonnistumisen ketjukoodia.

Kaikki pääkopassani on pielessä. Joudun taistelemaan hiton paljon keskivertoa enemmän että saan edes normaalit aikuisen velvollisuudet tehtyä. Joka ikinen asia on hirveän vääntämisen takana ja illalla olen niin puhki ettei enää mihkään pysty.

Valivaliuliuli tiedetään, itse pitää omat ongelmat korjata. Niinhän minä teenkin, mutta onhan se nyt helvetin epäreilua joutua aikuisuuteen päästessä hyppäämään oman elämän korjauslinjastolle sen sijaan että oma eheä itsenäinen elämä alkaisi hyvien lähtökohtien ja terveen geeniperimän siivittämänä.

Tätä minä en tilannut. Ehkäisy on olemassa, käyttäkää sitä jos vähänkään on viitteitä siitä että hyvin eväin ei pysty jälkikasvua saattelemaan täysi-ikäisyyden porteille.