Ei kaikista ole kotiäideiksi! Mikä siinä on niin tuomittavaa,

ap

ja järjestää elämäänsä niissä raameissa toimivaksi, ei ole oikein sinut itsensä kanssa. Silti en tuomitse ketään, koska minkäs sille tekee, jos on niin kiinni töissään.

Siksi omistakin tarpeista pitää kohtuudella huolehtia.

jos äiti ei osaa järjestää elämäänsä mielekkääksi oman lapsen kanssa omassa kodissa? Nehän ovat vain puitteet ja moni muu asia on itse ratkaistavissa ja valittavissa.

Ei todellakaan ole kenenkään pakko olla kotiäitinä sen enempää kuin isänkään koti-isänä.

Täällä on ollut turhan syyllistävä ilmapiiri työssäkäyviä äitejä kohtaan. Sekin on lapsen tarpeista huolehtimista, että hänelle tarjotaan hoitopaikka jossa on virikkeitä, ja vanhemmat tekevät työtä, jotta voivat ostaa lapselleen kunnolliset vaatteet, ruuat, ja tarjota hyvän kasvuympäristön (oma koti).

hyvä äitiys ja hyvä lapsuus on kokonaisuus ja siihen vaikuttavat niin lapsen kuin äidin tarpeet (opikeasti myös toki isän jne. mutta tämä palstahan on tunnetusti kovin äitikeskeinen....kukaan ei kyseenalaista koti-isyyden puuttumista jne. koska tokihan se lastenhoito kuuluu vain äidille). tiedän vaikka kuinka monta omasta näkökulmastani surkeaa kotiäitiä, jotka tupakoivat lasten läsnäollessa, eivät vie lapsiaan ulos, koska pukeminen on rankkaa, eivät tule kassamme puistoon, koska lasten kanssa on niin hankala liikkua jne. voiko joku ihan todella sanoa, että koti on aina lapselle se paras paikka?? höpö höpö. jos äiti haluaa tehdä töitä tai jos se on välttämätöntä taloudellisesti, se ei hänen hyvyyttään äitinä vähennä eikä myöskään pilaa lapsenmahdollisuutta terveeseen ja normaaliin kasvuun ja kehitykseen. vaikka minä olen keksinyt keinot selviytyä ajoittaisesta tylsyydestä kotona, se ei tarkoita, että kotiäitiys sopisi kaikille eikä tarvitsekaan. minustakaan ei tule ikuista kotiäitiä, koska en yksinkertaisesti jaksaisi sellaista loppuelämääni. pahinta lapselle on varmasti kotona oleva äiti, joka ei kotona viihdy tai kotiäiti, joka on kotona vain, koska ei jaksa hakea töitä (niitäkin on).

ia lapsia missään nimessä veisi niin pieninä hoitoon. Kyllä se lapsen etu painaa sen verran. Ekan aknssa sitä ei vaan tajunnut minkä suuruinen shokki se lapselle oli : (

JOS työ on niin mahtavan tärkeää, kannattaisiko lapsiluku sitten jättää yhteen tai kahteen?

Anteeks vaan, mutta naurattaa tää keskustelu tästä asiasta jo... toiset elää toisella tavalla ja toiset toisella... Ei se asia muutu sillä, että ihmiset sättii toisiaan toisien päätöksistä. Ja toisille perheille se töihiin meneminen on parempi ratkaisu, että kyllä niinkin tulee kuulkaapa tasapainoisia lapsia.

Ollaan äitejä, mutta ollaan myös naisia, joilla on myös omat jutut!!!

ja omaa kotia ? Aika kehittynyt lapsi.

Vierailija:

Täällä on ollut turhan syyllistävä ilmapiiri työssäkäyviä äitejä kohtaan. Sekin on lapsen tarpeista huolehtimista, että hänelle tarjotaan hoitopaikka jossa on virikkeitä, ja vanhemmat tekevät työtä, jotta voivat ostaa lapselleen kunnolliset vaatteet, ruuat, ja tarjota hyvän kasvuympäristön (oma koti).

mulla on yksi ystävä, joka on nyt 5v. kotona ja on kyllä sellanen hermoraunio että, huutaa lapsille koko ajan ja vanhempi lapsi on ihan vauhko, äiti ei jaksa käydä lasten kanssa juurikaan ulkona, puhumattakaan kerhoista. Tekis hyvää koko perheelle, jos äiti irrottautus vähän ja lähtis vaikka muutamaksi tunniksi päivässä töihin tai opiskelemaan. Mä en tiedä mitä hienoa on olla kotiäitinä, jos päivät vain huutaa lapsille, ei askartele, piirtele, leiki, laula, ulkoile niitten kanssa. Sehän se vasta lapsen säilytyspaikka onkin.

parasta mahdollista hoitoa. Pää ei monellakaan kestä. Hyvä niin, mutta minkä takia sitä ei yleensä myönnetä, vaan vedotaan lapsen " materiaalisiin tarpeisiin" , eli autoon, omakotitaloon, jne. Miksi on niin vaikeaa sanoa, ettei jaksa/pysty ?

Jotku eivät vaan osaa yhdistää perhettä ja työtä tai eivät yksinkertaisesti halua käydä töissä esim. laiskuuttaan. Mutta harva kotiäiti sen myöntää

Siihen lapsen tekemiseen voi jäädä myös koukkuun... Oon kattonu vierestä, että kun se aika lähenee, että pitäs alkaa tekee jotain., on masu taas pystyssä....

Ylipäänsä toivoisin, että puhuttaisiin muistakin vaihtoehdoista kuin palaamisesta töihin heti vanhempainloman jälkeen ja toisaalta kolmen vuoden kotiäitiydestä. Minulla on hyvät kokemukset siitä, että lapset on menneet (osa-aikaiseen) hoitoon vajaat puolitoistavuotiaina. Meinaan tästä piakkoin siirtyä normaalinmittaiseen työviikkoon ja työpäivään, kunhan lapset vielä vähän kasvaa. Varmaan monelle muullekin sopisi hyvin jokin välimuoto, työnantajillekin.

Ei ole minun syyni, jos tunnen syyllisyyttä valinnoistasi ja älähdät, kun kalikka kalahtaa. Minä olen elämässäni valinnut niin, ettei tarvitse katua tai tuntea syyllisyyttä lapsiin liittyvissä asioissa. Kenties itselläsi asiat eivät ole näin hyvin ? Sekin on valinta.

Vierailija:

Jotku eivät vaan osaa yhdistää perhettä ja työtä tai eivät yksinkertaisesti halua käydä töissä esim. laiskuuttaan. Mutta harva kotiäiti sen myöntää

Ei tämäkään ole mitään musta-valkoista! Minä hoidin kaksosia kotona kunnes olivat 3v. Näin jälkikäteen ajatellen lapsille hyvä ratkaisu (koska olivat aika arkoja lapsia), mulle henkilökohtaisesti ei eikä myöskään taloudellisesti yhtään järkevää (onko sekään hyvä että hoitovapaan takia jouduttiin käyttämään kaikki rahavarat ja nyt elämme taas lähes kädestä suuhun).



Minä viihtyisin kyllä kotona paremmin jos ympäristössä olisi enemmän kotonaolevia. Nyt kökin täällä maalla täysin yksin kaiket päivät, vauva seuranani sillä aikaa kun kaksoset ovat eskarissa. Viihtyisin varmasti paremmin jos olisi joku puisto jonne mennä välillä tai jos olisi äitiystäviä. Tai jos olisi mahdollisuus harrastaa enemmän. Mutta kun ei ole ja siksi vienkin tämän kolmosen OSAPÄIVÄhoitoon jo 1v3kk iässä. En koe olevani yhtään huonompi äiti tämän takia. Kyllä se kokonaisuus ratkaisee. Jos äiti on hyväntuulinen niin yleensä sitä on myös koko perhe. Eikä se tarkoita sitä, että äiti on itsekäs jatkuvasti mutta sen äidinkin on pakko miettiä omaa jaksamistaan!

Ei aina eikä koko ajan, mutta useammin ja useammin. Mitä tylsistyneempi äiti, sen kiukkuisempi.

Todella kamala katsoa vieressä, kun lapsille huudetaan, kiroillaan, karjutaan naama punaisena jostain aivan mitättömästa asiasta. Sitten retuutetaan vaatteista kovakourasesti sen jälkeen kun on alistettu lapsi maan matoseksi.



Tämä ei todellakaan ole harvinaista. Ja heti tällaisen tapahtuman jälkeen kotiäiti kehtaa alkaa arvostella äitejä, jotka toimivat toisin, puhuvat lapsilleen kauniisti eivätkä retuuta. tai alista. Kun nämä toiset äidit tekevät eri tavalla, kuten esim käyvät töissä.



Olen nähnyt usein ja tämä laittaa miettimään. Eikö äiti itse ymmärrä koska on aika tehdä jotain muuta, ettei tuhoa lapsensa elämää henkisellä/fyysisellä väkivallalla???



Tämä voi tietysti olla myös työssäkäyvä äiti, mutta itse olen nähnyt useimmin kotiäitien toimivan näin.

EN HALUA YLEISTÄÄ TAI TUOMITA; koska silloin olisin samanlainen kuin eräät täälläkin, mutta ajatelkaahan asioita tältäkin kantilta!!!

Vierailija:

Tämä voi tietysti olla myös työssäkäyvä äiti, mutta itse olen nähnyt useimmin kotiäitien toimivan näin.

EN HALUA YLEISTÄÄ TAI TUOMITA; koska silloin olisin samanlainen kuin eräät täälläkin, mutta ajatelkaahan asioita tältäkin kantilta!!!

Katsos kun ne työssäkäyvät ovat siellä töissä, sinä et ole voinut nähdä heitä lastensa kanssa yhtä paljon kuin niitä kotiäitejä.