Lääkärit tai muut ammattilaiset! Muotisairauksia?

Diagnoosi kakssuuntanen mulla. Oikein muotien muoti.

Mietin, että jos jättäis jo lääkkeet pois. Olen ollu melkein oireeton melkein 5 vuotta.

Masennus laskussa ja bipo nousussa. Muitten kusipäisyyden selittäminen NPD:llä jatkunee tasaisena vielä tämän syksyn. ADHD:n rinnalle noussut ADD. Tässä tärkeimmät.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 20:47"]

Subkliininen hypotyreoosi (eli kilpirauhasen vajaatoiminta ilman lanralöydöksiä), silent refluksi (eli refleksin oireet ilman poikkeavaa PH-mittausta), suolioireinen maitoallergia (eli vauvan vatsavaivat ilman allergiamarkkereiden nousua) ja Ehlers-danlosin syndrooma (ihan mitä vain ilman kuvantamis tai laboratoriolöydöksiä). 

Aistiyliherrkkyydet, sensorisen integraation ongelmat. Erityisherkkyys. Onneksi fibromyalgia on jo laskussa.

[/quote]

Mitä ajattelit etsiä labrakokeilla Ehlers-Danlos syndroomasta? Tiedäthän, että olet juuri astumassa alueelle mihin sinun koulutuksesi ei riitä. 

SI-häiriö. Siis meillä päin tästä on tullut muoti diagnoosi psyykkisesti oireileville lapsille ja nimenomaan niin, että psyatri tekee ko. diagnoosin, vaikka vanhemmista kyse voisi olla jostain muustakin.

Niin, käsittääkseni täällä ei naureskella ykisttäisille ihmisille. Yleisenä ilmiönä aloitin keskustelun siitä, mitkä ovat nyt näitä " googlen" mukanaan tuomia  ns. muotisairauksia ( eli niitä joita ihmiset itsellään epäilevät". Johan tästä on kuluneen viikon aikana ollut useassa lehdessä juttua ja paljon.  Se ei tarkoita sitä, etteikö oikeasti jollakin väsyneellä voisi olla leukemiaa tai kilpirauhasen vajaatoiminta tms. Yleisenä ilmiönä tämä liittyy medikalisaatioon eli siihen, että kaikelle normaalillekin pikkuvaivalle ( ylipaino, huonot yöunet), haetaan lääketieteellisiä diagnooseja.

Mä olenkin sitten oikein trendin aallonharjalla kun mulla on diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta sekä krooninen borrelioosi. Ihan lääkärien toimesta labroihin ja oireisiin perustuen. Yli 10 vuotta siihen meni, että syy jatkuvaan sairasteluun löytyi, ensimmäiset vuodet sain lähinnä vain buranareseptejä ja hymistelyä, sitten seuraavaksi olikin psykiatrin vuoro ja (väärän) masennusdiagnoosin aika. Olen vihainen. Muutama labrakoe olisi pelastanut minut vuosien piinalta, puhumattakaan siitä että edelleen saan osakseni epäilyjä kun kerron diagnooseistani. Jipii, olen kuitenkin muodikas.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 16:43"]"Erityisherkkä". Kaikki ihmiset on enemmän tai vähemmän herkkiä, siitäkin on pitänyt tehdä jotenkin erityistä. Samaan menee toi aistiyliherkkyys, hajusteyliherkkyys jne.
Ja ymmärrän kyllä että voi olla ihmisiä jotka oikeasti potevat näitä sairauksia mutta ovat varmaan ääritapauksia ja harvassa. Paniikkihäiriötäkin varmaan joku oikeasti sairastaa mutta muutama vuosi sitten joka toisella oli joku paniikkikohtaus jos joutui vähän epämiellyttävään tilanteeseen. Sitten kukaan ei enää ota tosissaan jos joku oikeasti sairastaa tällaista muotisairautta.
[/quote]

Minulla diagnosoitiin vakava paniikkihäiriö kaksi vuotta sitten ja kyllä minun kokemuksieni mukaan kaikki osaavat ottaa asiallisesti kun kuulevat että sairastan sitä. Siis tosi moni sanoo että "apua, mulla on paniikki" ja "voi vitsit kun olin ihan paniikissa siellä" mutta kun sanoo maagisen sanan: paniikki_häiriö_ niin siinä vaiheessa kyllä suurin osa ymmärtää että en tarkoita sellaisia satunnaisia kohtauksia.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 20:59"]Niin. 

Ihmiset hakeutuvat lääkäriin epämääräisten kipujen ja pahan olon takia. Vanhukset ehkä siksi, ettei heillä ole ketään, jolle puhua. En usko, että kukaan menee esimerkiksi terveyskeskukseen ollakseen muodikas. Testit tehdään, ja joskus paljastuu sairaus, toisinaan vakavakin. Joskus oireet jäävät vaille selitystä, mutta jatkuvat. Mikä sitten on niiden syynä? Mikä aiheuttaa tuntemuksen kivusta, sairaudesta, sen jatkuvan huonon olon, joka ei lopu? Ei työnteolla, ei alkoholilla, ei millään.

Lääkäri sitten kirjoittaa masennuslääkkeitä, kun ei muuta keksi. Ne turruttavatkin tunteita sopivasti, ja särkyyn voi aina ottaa buranaa. Joskus lääkäri myös tekee virheen, ja sairautta ei vain todeta. Mutta sen takana on aina jotakin. Psyykkistä, fyysistä, kuka tietää. Voiko sanoa, että henkilö, jolla on keliakia, on sairaampi kuin toinen, joka hakee jatkuvasti diagnoosia siihen, miksi herää aina yöllä kello neljä ja rintaan tai vatsaan sattuu. Eikä saa enää unta. Pelkää kuolevansa, tai sitten sitä, ettei ehkä kuolekaan. Ainakaan pian.

En usko, että pilkkaaminen ainakaan auttaa siihen tunteeseen sairaudesta, ja siihen liittyvään huonouden kokemukseen. Onnellinen ihminen ei tunne itseään sairaaksi, tai vaikka tuntisikin, ei välitä. Tämä on pahoinvointiyhteiskunta, ja se pahoinvointi on todellista. Joskus se ilmenee helposti diagnosoitavina sairauksina, joskus taas ei. Se on vain paha olo, joka ei mene pois. Ei millään lääkkeellä. Jos se on muotisairaus, olkoon niin.

Tästä ketjusta voi päätellä, että lääkäri ei osaa kohdata huolestunutta ihmistä, ja selvittää, mikä oikeasti vaivaa. Lääkärit ovat diagnostikkoja ja tieteilijöitä; monellajaan ei psykologista silmää. Niinpä potilas tulee hakemaan sitä muotidiagnoosia. Eikä kukaan kysy miksi.

t. eräs, joka sai diagnoosin

 
[/quote]

Niin. Lääkäreiltä puuttuu sydämen sivistystä ja kykyä nähdä potilas kokonaisuutena. Tämän ketjun lukeminen tekee minut surulliseksi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 17:21"]

Miten olis nämä kovaa vauhtia lisääntyvät IBD-taudit, eli piireissä käytettävä ronskimpi taudinkuvaus: paskataudit? Oisko näistä muotitaudiksi?

(Itselläni on oikeasti cu, joten ymmärtäkää huumorini, jos näitä sairastatte. Itse ymmärrän tautiryhmän vakavuuden ja ongelmallisuuden. Joskus on huumorikin tiukassa ...)

[/quote]

Lääkärien asenteista päätellen kyllä. Itselläni on erittäin vaikeahoitoinen Crohnin tauti. Lääkärini mukaan olen kuitenkin parantunut, koska paksusuolen tähystyksessä ei näkynyt merkkiäkään sairaudesta. No ei varmaan, koska tautini on piillyt yli 25 vuoden ajan ohutsuolessa. Sitä ei kuitenkaan tutkittu. Nyt en saa mitään hoitoa, kun sairauteni on muka remissiossa, vaikka oireet ovat kamalat...

[/quote] Missä käyt hoidossa? Tk, työterveys? Kuulostaa siltä että olis lääkärin vaihdon paikka ja varmaan erikoissairaanhoidon konsultaatiolle tarvetta...

[/quote]

Erikoissairaanhoidossa käyn pääasiallisesti, joskus myös terveyskeskuksessa. Hoitoa on vain hankala saada, kun papereissa lukee paikkaansapitämättömiä tietoja...

Yhteen aikaan reikäfobia oli kova sana. :D

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 22:03"][quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 20:59"]Niin. 

Ihmiset hakeutuvat lääkäriin epämääräisten kipujen ja pahan olon takia. Vanhukset ehkä siksi, ettei heillä ole ketään, jolle puhua. En usko, että kukaan menee esimerkiksi terveyskeskukseen ollakseen muodikas. Testit tehdään, ja joskus paljastuu sairaus, toisinaan vakavakin. Joskus oireet jäävät vaille selitystä, mutta jatkuvat. Mikä sitten on niiden syynä? Mikä aiheuttaa tuntemuksen kivusta, sairaudesta, sen jatkuvan huonon olon, joka ei lopu? Ei työnteolla, ei alkoholilla, ei millään.

Lääkäri sitten kirjoittaa masennuslääkkeitä, kun ei muuta keksi. Ne turruttavatkin tunteita sopivasti, ja särkyyn voi aina ottaa buranaa. Joskus lääkäri myös tekee virheen, ja sairautta ei vain todeta. Mutta sen takana on aina jotakin. Psyykkistä, fyysistä, kuka tietää. Voiko sanoa, että henkilö, jolla on keliakia, on sairaampi kuin toinen, joka hakee jatkuvasti diagnoosia siihen, miksi herää aina yöllä kello neljä ja rintaan tai vatsaan sattuu. Eikä saa enää unta. Pelkää kuolevansa, tai sitten sitä, ettei ehkä kuolekaan. Ainakaan pian.

En usko, että pilkkaaminen ainakaan auttaa siihen tunteeseen sairaudesta, ja siihen liittyvään huonouden kokemukseen. Onnellinen ihminen ei tunne itseään sairaaksi, tai vaikka tuntisikin, ei välitä. Tämä on pahoinvointiyhteiskunta, ja se pahoinvointi on todellista. Joskus se ilmenee helposti diagnosoitavina sairauksina, joskus taas ei. Se on vain paha olo, joka ei mene pois. Ei millään lääkkeellä. Jos se on muotisairaus, olkoon niin.

Tästä ketjusta voi päätellä, että lääkäri ei osaa kohdata huolestunutta ihmistä, ja selvittää, mikä oikeasti vaivaa. Lääkärit ovat diagnostikkoja ja tieteilijöitä; monellajaan ei psykologista silmää. Niinpä potilas tulee hakemaan sitä muotidiagnoosia. Eikä kukaan kysy miksi.

t. eräs, joka sai diagnoosin

 
[/quote]

Niin. Lääkäreiltä puuttuu sydämen sivistystä ja kykyä nähdä potilas kokonaisuutena. Tämän ketjun lukeminen tekee minut surulliseksi.
[/quote]

Ei se tieto, äly tai kirjaviisaus riitä, jos ei osata kohdata potilasta ihmisenä. Ajatellaan, että tämä hakee vain muotidiagnoosia. Kyllä me sen vaistoamme. Sanoivat ne verikokeet mitä tahansa.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 18:51"]

Ohis: onko tsh 1,3 normaali? Lääkäri väittää, että on.

[/quote]Erittäin normaali. t. toinen lääkäri. 

[/quote]

Hemmetti, miten selitän miehelleni tämän tuhdistumisen (5 kg) kun en nyt tähänkään voi vedota?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 17:21"]

Miten olis nämä kovaa vauhtia lisääntyvät IBD-taudit, eli piireissä käytettävä ronskimpi taudinkuvaus: paskataudit? Oisko näistä muotitaudiksi?

(Itselläni on oikeasti cu, joten ymmärtäkää huumorini, jos näitä sairastatte. Itse ymmärrän tautiryhmän vakavuuden ja ongelmallisuuden. Joskus on huumorikin tiukassa ...)

[/quote]

IBD lisääntyy ihan oikeasti. Ja kuten tiedät, on CU ja CD ihan oikeita, todennettavia sairauksia. Ärtyvä suoli on ikävä vaiva, mutta sen sanoittaminen auttaa monia.

Sen sijaan gluteiinin välttäminen ilman keliakiaa ja usko vilja-allergiaan , joka löytyisi aikuisiällä vasta, ovat minusta huuhaata.

[/quote]

En tiedä teistä, mutta kävin vatsalaukun ja paksusuolen tähystyksessä ja kirurgilta sain oikein hyvät lääkkeet ja ohjeet IBS:n ja mahahaavan yms. hoitoon. Siihen on siis oikein ihan lääkkeitäkin, millä sairaus pysyy aisoissa. Jep, viidettä vuotta näillä lääkkeillä, eikä mitään ongelmia. Pitäkää vaan huuhaana, ihan sama.

Oletteko arvon lääkärit harkinneet, että vikaa voisi olla myös siellä pöydän toisella puolella? Yleensä ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa on niin. Ja teillä on siinä yliote, koska olette auktoriteettiasemassa, ja teille siitä maksetaan. Potilas on huolissaan terveydestään, vaikka se teistä olisikin naurettava ja turha huoli. 

Toi Ehlers-Danlos olikin mielenkiintoinen. Olen ihan diagnosoidusti hypermobiili (Beightonin pisteet 8/9, ikää 36, tullut onneksi pisteellä alaspäin - jee vanhuus!), mutta niin paljoa tämä oma sairaus ei ole ikinä kiinnostanut, että olisin sen kummemmin googlaillut, joten E-D:n syndrooma tuli ihan uutena.

En siis epäile, että itselläni olisi tuo, ja jos olisikin niin en tiedä mitä mä sillä diagnoosilla tekisin kun käytännön hoito lienee pitkälti sama kuin hypermobiliteetissa, mutta olipas jännä löytää syndrooma, jossa hypermobiliteetti on noin keskeisenä osana. :)

Ainakin nuo wikissä luetellut oireet on kyllä niin geneeriset, että hypermobiliteetistä varmaan tosi vaikea erottaa, jos ei ole niitä iho-oireita.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 21:52"]

Mä olenkin sitten oikein trendin aallonharjalla kun mulla on diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta sekä krooninen borrelioosi. Ihan lääkärien toimesta labroihin ja oireisiin perustuen. Yli 10 vuotta siihen meni, että syy jatkuvaan sairasteluun löytyi, ensimmäiset vuodet sain lähinnä vain buranareseptejä ja hymistelyä, sitten seuraavaksi olikin psykiatrin vuoro ja (väärän) masennusdiagnoosin aika. Olen vihainen. Muutama labrakoe olisi pelastanut minut vuosien piinalta, puhumattakaan siitä että edelleen saan osakseni epäilyjä kun kerron diagnooseistani. Jipii, olen kuitenkin muodikas.

[/quote]

Täällä toinen muodikas borrelioosipositiivinen. Mielelläni olisin kyllä vähemmän muodikas.. punkki prkl pilasi elämäni.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 17:27"]Mulla on jonkinasteinen aistiyliherkkyys, eikä siinä kyllä ole mitään muodikasta. Vituttaa koko ajan, kun kaikki äänet on niin häiritseviä, että on sellanen hälyttynyt olo päällä jatkuvasti. Uutena vuonna pitää lukittautua johonkin vessaan tai vaatehuoneeseen, kun parvekkeen alla jotain pikkusähikäisiä räiskivät kersat pelottaa, julkisissa täytyy jatkuvasti vaihtaa paikkaa, kun meinaa yrjö tulla, kun joku parin penkin päässä ryystää räkäänsä tai jauhaa purkkaa. Lapsen itkua en kestä ollenkaan. Meinaan tulla hulluksi, kun tunnen, että selässäni paljaalla iholla on yksi irronnut hius, enkä saa sitä heti kaiveltua pois. Kaikista vaatteista pitää heti ratkoa pesu- ym. laput pois, ettei vaan mikään kutita ja sitten ommella niitä saumoihin tulleita reikiä, kun typerät vaatevalmistajat ompelee laput ja saumat samalla langalla. Tässä vaan muutamia mainitakseni.

Että näin muodikasta on mun elämä. Ja auta armias, jos jollekin erehdyt ääneen näistä puhumaan, niin hulluna pidetään.

 
[/quote]

Pystytkö muuten käyttämään sellaisia koruja, jotka pääsee liikkumaan paljon? Löysiä, pitkiä kaulakoruja tai löysiä rannekoruja?

On!

Paniikkihäiriö! Moni tuttu vetoaa siihen, ettei tarvisi mitään tehdä. On 20jotain ja on eläkkeellä kun on niin hirveää olla missään. Silti kupataan kylillä, kaupoissa, baareissa ym, ym. Ja heillä siis sosiaalisten tilanteiden pelko. Ja lääkkeitä ei voi edes kokeilla kun niistä tulee kuulemma sivuvaikutuksia.

Suoraan sanottuna vituttaa katsoa näitä ihmisiä, sillä itselläni on myös ko. tauti. Diaknosoitiin vasta kun en uskaltanut lähteä kotoa kauppaan ostamaan ruokaa vaikka oli kuinka nälkä. Ja sitten ne leveilee sillä "sairaudellaan". Mun ei tarvi tehdä sitä eikä tätä jos en halua, kun minulla on TÄMÄ!.. Ei sanonko mikä että ottaa aivoon. Kaikki jotka saavat tietää minun sairaudestani, luulevat että olen samanlainen sluibaaja pummi kuin ne muut. Huoh.. Hajottaa vielä enemmän..

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 17:43"]

Keliakia! 

Nykyään joku tulee joka päivä vastaanotolle vaatimaan testejä. Huvittavinta on, että oireet ovat lähinnä: turvotus. Tässä yllätys kaikilla, vilja turvottaa KAIKKIA. Se ei tarkoita yhtään mitään!

[/quote]

Tiesitkös, että keliakiassa ei välttämättä ole näkyviä oireita lainkaan. On sitten ilmeisesti parempi, että vastaanotollesi tulee potilaita, joilla on hoitamattoman keliakian takia maksa pettänyt tai saanut imukudossyövän?

[/quote]

Tiedän oikein hyvin. Mutta puhuttiinkin nyt muotisairauksista. Ja niihin lukeutuu tämä keliakia, joka oikeasti on todella harvinainen tauti. Se on vain niin monen mielestä heillä itsellään pakko olla!