Moikka uskovat! Kerroin tänään oikeastaan ensimmäisen kerran oman uskoontulotodistukseni

Pienessä seurakunnassa rukousillassa, jossa ei ollut montaa ihmistä.
Oon ollut tosi hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt, ujo, mutta tänään sain rohkeuden avata suuni, kun tuli mahollisuus puhua.

On ollut aika rankka elämä ja itkin kun kerroin mitä Jeesus on tehnyt.

Nyt kuitenkin kun oon kotona, tulee ajatuksia, että tunsikohan ne myötähäpeää, kun itkin kertoessani tarinaani ja olinko muutenkin ihan naurettava...

Onko teidän muiden helppo puhua, ja tuleeko teille koskaan myötähäpeän tunnetta, jos kuuntelette jonkun todistusta? Onko nää vain mun oman pään sisäisiä ajatuksia ja oikeasti kukaan ei naura tai halveksi...