Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt katkesi tämän tyhmän kamelin selkä - parisuhdeuupumus
24.09.2014 |
Miehessäni on paljon hyviä puolia, mutta yksi huono puoli on ylitse muiden: saamattomuus. Syyt varmasti lapsuuden perheoloissa jne, mutta se on toissijaista.
Hän ei osaa siis hoitaa mitään ns. aikuiseen elämään kuuluvia asioita kunnolla ja oma-aloitteisesti, vaan kaikki hoituu vasta pakon edessä, viime tingassa ja hutiloiden. Aina jos kysyn syytä miksi joku on jäänyt tekemättä tai on tehty väärin, on muka olemassa hänestä riippumaton selitys, joka on siis keksitty tekosyy.
Suhteen alussa en pitkään aikaan huomannut tätä piirrettä, koska erillään asuessa se ei vaikuttanut minun elämääni plus koska uskoin näitä miehen selityksiä eikä hän koskaan jäänyt niistä aluksi kiinni, kun emme asuneet yhdessä. Mies siis on noin muuten oikein mukava ja omaa hyviä piirteitä, joten tälläinen kaikki peittyi.
Sitten kun muutimme yhteen, aloin pikkuhiljaa huomata yhä enemmän näitä juttuja, mitkä paljastivat, ettei mies tajua asioiden hoitamisesta yhtään mitään. Opiskeluaikana hän esimerkiksi kivenkovaan väitti, että hänellä on opintolainaa nostamatta ja laskimme elämisemme osittain sen varaan. Selvisi, että laina oli nostettu kokonaan jo ajat sitten. Minä järkkäsin asiamme sitten niin, ettei kaikki laskut jääneet maksamatta jne, mutta kyllä sapetti kun selvisi, että mies ei ollut edes tarkastanut asiaa vaan väitti silmät kirkkaana asian olevan tavalla x.
Tälläisiä tapauksia tuli enemmän ja enemmän, laskut jotka oli maksettu "heti tilipäivänä", paljastuivat maksamattomiksi kun alkoi muistutuksia tippua luukusta. Piti toimittaa virastoon täytettyjä lappuja viimeistään päivänä x, monta viikkoa ajankohdan jälkeen selvisi ettei ollut tehnyt asialle mitään jne. Ja AINA syy oli joku "luulin että se on niin, tarkistin/soitin asiasta mutta ne väitti näin, en tiennyt että se oli tärkeää" yms yms. Eli puhtaita tekosyitä ja oman saamattomuuden selittelyä. Joku miettii nyt että oisko miehellä peliongelma tai muu syy minkä takia huijaisi, mutta vastaus on ei, hän vain ei osaa/jaksa/ole kiinnostunut hoitamaan mitään asioitaan.
Tilanne meni lopulta siihen, että minä aloin hoitaa kaikki asiamme. Kaikki raha-asiat, virastoasiat, miehen terveysasiat ja kaikki oli minun vastuullani. Kyselin, tarkistelin, hoidin, järjestin, laskin, suunnittelin ja toimitin kaiken ja kokoajan. Jopa silloin kun mies haki töitä, kyselin aluksi että miten homma sujuu jne, mutta kun selvisi että mies katsoi työpaikat ehkä kerran kahdessa viikossa ja siltikin missasi selviä sopivia työpaikkoja, ei saanut hakemuksia lähetettyä jne, niin homma meni siihen, että minä joka päivä selasin hänelle työilmoitukset läpi, pakotin hänet lukemaan ne (pakottaa piti koska muuten "katon sit illalla/huomenna") ja lopulta jopa kirjoitin hyvän hakemuksen hänelle, koska sitäkään hän ei saanut tehtyä. Hänelle jäi koko työnhakuprosessista jäljelle siis vain oman sähköpostinsa avaaminen, jotta sain hänen puolestaan hakemukset lähetettyä sitä kautta.
Kaiken tämän tein, jotta en itse joutuisi taloudellisesti tai muuten pulaan enkä joutuisi kuuntelemaan miehen valitusta ja v***tusta siitä miten kaikki on huonosti kun ei saa töitä jne (hän siis edelleen syyttää muita kaikesta). Suojelin siis itseäni.
Nyt tilanne on se, että olen burnoutissa suhteen takia. En vihaa miestäni, vaan rakastan yhä, mutta en jaksa enää yhtään mitään, mikään ei kiinnosta ja minulle on ihan sama vaikka hän mokiensa takia joutuisi mihin tahansa kuseen. En jaksa enää välittää.
Minulla on jo suunnitelma, jonka aion toteuttaa. Halusin vain avautua, kiitos.
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 14:59"]
Kuulostaa pahasti ADHD:lle tai ADD:lle.
[/quote]
Meinasin sanoa ihan samaa. Meillä perheessä add:tä paljon, mutta erona se, että meillä (isälläni, minulla ja siskollani) ei ole ollut ihmistä siinä rinnalla, joka olisi 'pelastanut'. Jopa päin vastoin, minä olen kantanut päävastuun nyt oman perheeni taloudesta, koska mieheni kärsii rankasta masennuksesta. Välillä onnistuu ihan okei, mutta pari kuukautta sitten asiat herpaantuivat käsistäni ja taloudellinen kaaos valtaa (taas) alaa...
Joka tapauksessa, hoputa se miehesi tutkimuksiin (neurologi) ja ottakaa asumusero. Diagnoosin myötä alkaa hahmottamaan itseään ja ongelmiaan paremmin, eikä toivottavasti enää niin helposti yritä luikahtaa velvollisuuksista. Erilaiset terapiat yms. voivat antaa välineitä saada sisäinen kaaos hallintaan ja hieman parempi ote ulkoiseen. (Hetkellinen?) asumusero toivottavasti herättää hänet ottaamaan enemmän vastuuta 'häiriöstään' huolimatta ja pelastaa sinut toivottavasti burnoutista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista, olette ihania (ja fiksuja)! Ehkä tämä suunta todellakin on oikea.
AP
Mies on aikuinen ihminen, hän voi tehdä itse listansa. Jos ap tekee sen, hän jatkaa yhä samaa miehen äitinä oloa. Miehen vastuu on miehen vastuu, ei missään määrin ap:n.
Suoraan sanottuna, en usko että lopputulos tulee olemaan mikään muu kuin se, että mies ajaa itsensä konkurssiin. Ei se opi - olisi oppinut jo, jos haluaisi. Mutta jos tarvitset vielä tämän yhden "mahdollisuuden" itseäsi varten, niin jää vielä katsomaan tuo lopputulos. Voitpa sitten olla täysin varma, että mies ei varmasti muutu.
Minustakin miehelle olisi kyllä hyvä sanoa että aiot lopettaa hänen muistuttelemisensa ja jätät hänen raha-asiansa tästä lähtien hänen omalle vastuulleen. Mutta jos olisin sinä niin en puhuisi siitä veronpalautuksesta mitään. Jos mies on muutenkin taipuvainen etsimään syntipukkeja muualta niin voi siitäkin kehittää jonkinlaisen tekosyyn purkaa harmiaan. Jonkun sellaisen "niin sitä vaan itsekkäästi kävellään pois yhteisistä talousasioista kun hyvähän se on ihan ikiomien veronpalautusten päällä makoilla sillä aikaa kun muut kärsii" -tyyppisen marttyyrivedon. Pistäisin veronpalautuksen vain tilille ja antaisin sen siellä turvata omaa mielenrauhaani kaikessa rauhassa.
Minä siis kyllä haluan jatkaa suhdetta, jos a) minun ei tarvitse enää huolehtia toisen asioista (ja tämä päätöshän on vain itsestäni kiinni) ja b) mies ei ala käyttäytyä masentuneesti/ärtyneesti kun huomaa, että hänellä menee asiat mönkään kun en hoida niitä. Jos hän siis vetää itsensä ikävään tilanteeseen, niin ei haittaa niin kauan kuin ei ala näkyä käytöksessä. Tähän asti mies on siis ollut hyvinkin iloinen niin kauan kunnes "muiden takia" (köh) joku menee pieleen. Olen tietysti kovin skeptinen asioiden suhteen, mutta koska toista ei voi muuttaa, niin korjataan nyt tämä oma vaikutus asioihin ensin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:39"]
Miksi ap antaisi miehelle listan hoidettavista asioista, jos tarkoitus on päästä pois äidin roolista? :D
Minä en kyllä ap:na kertoisi miehelle mitään. Mies on aikuinen ihminen ja näin ollen vastuussa itse omista asioistaan.
[/quote]
Joo mutta pointti oli lähinnä siinä, että sitten kun ap pakkaa kamojaan ja mies selittää selittämästä päästyään että asiat on ihan ok... niin ap:n ei siinä kohtaa tarvitse kuin heittää paperi nenän eteen että nämä sinä lupasit hoitaa kuukausi sitten, mites on?
-13-
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:39"]
Miksi ap antaisi miehelle listan hoidettavista asioista, jos tarkoitus on päästä pois äidin roolista? :D
Minä en kyllä ap:na kertoisi miehelle mitään. Mies on aikuinen ihminen ja näin ollen vastuussa itse omista asioistaan.
[/quote]
Joo mutta pointti oli lähinnä siinä, että sitten kun ap pakkaa kamojaan ja mies selittää selittämästä päästyään että asiat on ihan ok... niin ap:n ei siinä kohtaa tarvitse kuin heittää paperi nenän eteen että nämä sinä lupasit hoitaa kuukausi sitten, mites on?
-13-
[/quote]
Ja miksi ap:lla olisi se tarve? Kyllä ihminen saa erota / muuttaa erilleen jos haluaa. Ei sitä tarvitse toiselle todistella. Jos ap:n mielestä mies ei ole hoitanut asioitaan niinkuin aikuinen, niin sitten ei ole. Ei hänen tarvitse sitä miehelle todistaa.
Toisekseen tuollaiset ap:n puolison kaltaiset ihmiset kyllä osaa sen listankin selittää ihan niinpäin kuin se heille on eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites ne lastenkasvatusoppaat sanoikaan?
Et voi lapsellle vain sanoa, että hoida asiasi. Pitää kertoa että hoitaa pyykit, ruuan, sähkölaskun, varaa autonkatsastuksen.
Musta on vähän epäreilua heittää lusikka nurkkaan ja todeta että hoida soppasi.... toisella ei ehkä ole hajuakaan missä on koko kattila. Täytyyhän niiden sopia mitkä on miehen asioita, tähän asti on ollut vain ap:n asioita.
"...mutta koska toista ei voi muuttaa..."
Täällä add häiriöinen 22 taas. Olen eri mieltä siitä, etteikö sitä voisi muuttua. Hmm, niin ei siis ehkä tosiaankaan muuttaa, mutta kyllä siis muuttua. Itse olin jo reilusti yli kolmekymppinen ennekuin sain diagnoosini, sitä ennen reippaana käynyt elämän tuulia päin, mutta jatkuvasti törmännyt kiviseiniin, kerännyt itseni maanraosta ja taas menoksi. Kaksi burnouttia etc. Kuvittelin että minulla oli joku aivokasvain, piilossa oleva trauma, vitamiinin puutos, huonot elintavat, että olin vain laiska jne. itsesyytösten virta oli ehtymätön. En voinut käsittää miten niinkin helpot askareet kuin esim. keittiön puhtaana pito olivat minulle aivan saavuttamattomia. Luin itsehoito-oppaita, urheilein, kokeilin erilaisia ruokavalioita, rukoilin, meditoin (mistä olikin jo jotain hyötyä) jne. Vasta diagnoosin myötä 'tajusin' itseni ja pystyin hahmottamaan ongelmani paremmin. Stressitasoni laski (ainakin hieman) ja pystyin vähentämään itsesyytöksiäni. En enää vaadi niin paljon itseltäni. Nyt olen saanut henkilökohtaisen coachin ja se helpottaa ihan hirveästi.
Kuten coachini sanoi: olen kuin aloitteleva jonglööri, joka yrittää pitää 21 palloa ilmassa. Ensin karsitaan pallot vaikka kolmeen ja sitten opetellaan toimimaan niillä.
Ja olen siis yksityisyrittäjä, kolmen lapsen äiti ja minulla on hyvin sairasteleva mies, jolloin suurin osa vastuista on ollut viimeisen kahdeksan vuoden ajan minulla... Mutta add ihminen voi siis helposti kerätä päänsä sisään näitä palloja vaikka kuinka, eikä ulkopuolinen voi arvata mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla siis tosiaan on päänsisäinen "lista" useista jutuista mitä mies on jättänyt tekemättä tai hoitanut "sinne päin".
Joskus kun mies on alkanut valittaa jotain että "hitto kun on nykyään tämä lama ja ei saa mieleistään työtä ja Kelakin eväsi sillon asumistuen" jne, niin olen siihen sitten ihan rauhassa sanonut, että "mutta kyllähän sä ymmärrät, että ei sitä työtä saa ainakaan jos sä et aktiivisesti useamman kerran viikossa katso avoimia paikkoja ja muokkaa hyvää hakemusta niihin" tai että "no mutta se menee sillain että jos Kela ei saa sitä tarvittavaa liitettä määräaikaan mennessä, niin sitten ne antaa hylätyn päätöksen".
Näihin "vasta-argumentteihin" miehen kommentti on yleensä ollut siihen malliin, että "no mitä h*lvettiä nekin tarvii kaiken maailman paperit, kyllä mä olen veroja joskus maksanut ja ne tuet kuuluu mulle!" tai että "no miks ihmeessä mä laittaisin mitään h*oraamishakemuksia p*skafirmoihin kun yritykset vaan k*settaa työntekijöitä". Siinä vaiheessa aiemmin yritin sitten selittää miten yhteiskunta pyörii, mutta se vaan pahensi asiaa joten sen jälkeen opettelin olemaan hiljaa ekan lauseen jälkeen ja nykyään en enää sano edes sitä ensimmäistä vasta-argumenttia.
Hän on siis myös todella kateellinen ja katkera maailmalle/muille ihmisille ja haluaisi paljon itse "etuja", mutta ei tosiaan tee niiden eteen oikein mitään. Minua hän ei koskaan hauku tai syytä, mutta silti tämä kirpaisee kovasti, koska itse olen selviytynyt todella raskaista asioista elämässäni puhtaasti yrittämällä ja tekemällä itse. Sen takia tuntuu todella pöyristyttävältä, että mies välillä haukkuu kaikki muut, vaikka he ovat varmasti tehneet asemansa eteen paljon töitä (ei kaikki, mutta useimmat kuitenkin).
Jos mies saa tehdä asioita joista pitää eikä tarvitse miettiä näitä raha- työ- tai muita asioita, niin silloin tosiaan on hyväntuulinen ja iloinen eikä yhtään masentunut tai vihainen.
AP
Ap, mielestäni sinun kannattaa kertoa suunnitelmastasi miehelle, korostamatta kiristysaspektia. En tiedä kannattaako suunnitelman loppuosaa kertoa ihan tarkkaan. Pyydä häntä kuitenkin kaikessa rauhassa istumaan keittiön pöydän ääreen ja sano että haluat jutella. Kerro perin juurin, että sinua ahdistaa nykyinen tilanne ja se mikä siinä ahdistaa, ja että et aio enää jatkossa hoitaa hänen asioitaan. Puhuminen on kuitenkin tärkeää ja toiselle pitää kertoa omista tuntemuksistaan. Vaikka näinhän olet jo varmaan tehnytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veronpalautuksesta ei kannata kertoa koska mies osaa tuon sun manipuloinnin niin hyvin että ei mene kun hetki kun mies keksii rahareiän mihin ne pitää käyttää etkä sä pysty sanoon vastaan vaikka se sua vähän harmittaisikin. Tuo hyväksikäyttö ei lopu ennen kuin sä lopetat sen. Miksi et ymmärrä sitä?
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:15"]Itse olin jo reilusti yli kolmekymppinen ennekuin sain diagnoosini, sitä ennen reippaana käynyt elämän tuulia päin, mutta jatkuvasti törmännyt kiviseiniin, kerännyt itseni maanraosta ja taas menoksi. Kaksi burnouttia etc. Kuvittelin että minulla oli joku aivokasvain, piilossa oleva trauma, vitamiinin puutos, huonot elintavat, että olin vain laiska jne. itsesyytösten virta oli ehtymätön. En voinut käsittää miten niinkin helpot askareet kuin esim. keittiön puhtaana pito olivat minulle aivan saavuttamattomia
[/quote]
Ei ole helppoa sinulla ollut, onneksi nyt paremmin!
Lueskelin aiheesta ja voiko ADHD/ADD olla niin spesifi oireiltaan, että ilmenisi vain ikävissä asioissa, mutta ei kivoissa tai neutraaleissa?
Itse olen jotenkin ajatellut, että tässä isoin vaikutus olisi tosiaan perhetaustalla. Miehen vanhemmat siis hoitivat miehen asiat pitkään, sitten mies muutti yksin asumaan ja asiat alkoivat mennä pieleen, sitten tulin minä. Miehellä on kaksi nuorempaa veljeä ja hekin asuvat edelleen kotona, vaikka toinen on yli 20-vuotias ja toinen lähempänä 30. Saavat tehdä mitä haluavat ja mennä miten tykkäävät, vanhemmat eivät syyllistä mistään, eivät oikein vaadi mitään ja tosiaan ruoka, pyykit yms hoituu poikien puolesta. Auttavat kyllä välillä kotitöissä ja ovat sinällään ihan "tervepäisiä", tyttöystävät löytyy jne, mutta sitä todellista aikuisen vastuuta ei oikein tarvitse ottaa. Miehen vanhemmat ovat tosi kivoja, mutta eivät kai oikein osaa itsenäistää lapsiaan. Mutta onko tämä todellinen syy miehen käytökseen, sitä en tiedä.
Joskus todella pahana kautena oli puhetta siitä, että ehkä mies tarvitsisi apua siihen vihaansa mikä herää välillä tietyissä asioissa, mutta hän haukkui psykiatrit pystyyn, kuulemma niistä ei ole minkäänlaista apua hänelle ja ovat turhia puoskareita. Silloinkin koitin selittää, että onhan niistä minullekin nuorena ollut apua ja että joskus pelkkä puhuminen auttaa, mutta mies on kokeilematta varma, että hän ei sieltä apua saisi, ehkä siksi että tosiaan kokee ongelman olevan muualla kuin itsessään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt yritä tuputtaa väkisin tuota add diagnoosia miehellesi, tai väitä häntä väärinymmärretyksi enkeliksi, mutta... Jos hänellä on tuo add, niin nuo vihanpurkaukset yms. voivat olla sisäisen turhauman purkauksia. Kun oikeasti tajuaa, että tietenkin ne paperiasiat pitää hoitaa ja, että ne eivät ole edes oikeasti mitään vaativia juttuja, pitää vaan ryhtyä n-y-t nyt, nyt, ja hupsista kolme viikkoa hurahtikin ohi ja hitto, ja toikin oli todistamassa tätä mun uskomatonta saamattomuuttani ja häpeä, häpeä, ja vi*u, grrrr, mitä hi*oa multa tätä kaikkea vaaditaankin, mähän teen koko ajan parhaani, ellen enemmänkin, miksei kukaan tajuu!!! Antakaa mun olla.
Jotain tällaista mulla menee päässä joka päivä useamman kerran.
Mutta on siis aivan mahdollista, että miehesi vain yksinkertaisesti pakoilee vastuutaan ja on laiska. Sinulle vaikutus on sama, mutta miehellesi mahdollisen diagnoosin saaminen voi antaa hänelle uuden elämän, ja sitä kautta (toivottavasti) myös toivoa parisuhteeseenne. (Täytyy kyllä sanoa, että itse en niinkään syyttänyt toisia ongelmistani, mutta olen ollut jo pienestä saakka hyvin luova keksimään mitä hienoimpia selityksiä, jotka olen ainakin jollain tasolla itsekin uskonut.)
22 ja 30
Valitettavasti tunnistan itsessäni samoja piirteitä mitä miehessäsi on. En vaan saa mitään ns tärkeitä asioita hoidetuksi, ne vaan ahdistavat, kasautuvat ja ahdistavat entistä enemmän. Kävin jopa testaamassa add:n, jota ei todettu, älykkyys testattiin ja se on hiukan keskitasoa korkeampi, muistin eri osa-alueet ovat myös tutkitusti kunnossa. Lievää masennusta ja ahdistusta minulla kyllä on. Ja selittämättömiä vaikeuksia hoitaa ns. juoksevia asioita ja byrokratiaa. Laskut maksan kerran kahdessa kuussa, silloin kun huvittaa ja kaikki kerralla, eräpäivistä piittaamatta. Ehkä mä olen vaan saamaton ja laiska, mutta mun on ihan käsittämättömän vaikea saada asioita hoidetuksi.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:38"]
Valitettavasti tunnistan itsessäni samoja piirteitä mitä miehessäsi on. En vaan saa mitään ns tärkeitä asioita hoidetuksi, ne vaan ahdistavat, kasautuvat ja ahdistavat entistä enemmän.
[/quote]
Osaatko tarkemmin arvioida, mistä tämä sinulla johtuu? Pelottaako sinua joku niiden asioiden hoitamisessa vai miksi päätät tehdä sen sijaan jotain muuta?
AP
Luin nyt vasta viestisi 34. Tuo taustahan selittää hyvin paljon. Miehesi pitäisi tosiaankin asua ainakin jonkin aikaa itsekseen, mutta mieluiten kontaktissa johonkin tukihekilöön (?). Ei ole puolison rooli olla aikuisen kasvattaja, ei kummallekaan osapuolelle, mutta pitäähän hänen jotenkin herätä elämän realiteetteihin ja tajuta, että vastuuta pitää edes yrittää ottaa, ja jos se ei onnistu, siihen haetaan apua -eikä ensisijainen apu tule pulisolta. Puoliso voi toivottavasti olla tukena, mutta halu muuttua pitää lähteä itsestä. Ja ehkä miehesi tarvitsee jonkinlaisen shokkiherätyksen halutakseen muuttua.
Ehkä kannattaisi varmuuden vuoksi kuitenkin vielä katsoa tuo add:kin. Se on vahvasti perinnöllistä, ja ehkä miehesi vanhemmilla on myös jonkinasteinen add, joka sitten voi ilmetä tuollaisena?
Add voi todellakin ilmetä yksinomaan juuri tuollaisissa tylsissä ja ikävissä jutuissa. Add-ihmisen aivot ovat ikäänkuin jatkuvassa unitilassa ja vain tarpeeksi vahva ärsyke herättää aivot 'normaalien' ihmisten päivätajunnan tasolle. Tarpeeksi vahva ärsyke voi syntyä myös adrenaliinin avulla. Adhd ihmiset hakevat jatkuvia uusia ärsykkeitä pysyäkseen hereillä, add ihmiset taas vaipuvat helpommin siihen unitilaan passiivisena, vaikka pääkopassa kävisi kuinka kova kohina.
Ehkä kannattaa hakea netistä pari testiä ja lähettää ne miehen sähköpostiin. Ehkä hän tunnistaa itsensä niistä ja haluaa sitten hakea apua. Jos näin on, niin auta häntä, koska add ihminen helposti kadottaa fokuksen täysin jos ei pääse suoraan pisteestä a pisteeseen b. (adhd/ add ihmisillä on ikäänkuin liian pieni kovalevy, joka kaikenlisäksi starttaa huonosti. Ulkoisia kovalevyjä saattaa sen sijaan olla lukuisia ja niihin tallennettuna vaikka mitä hienoja juttuja, mutta mihin mitäkin ja missä ne ylipäänsä ovat, onkin jo sitten ihan oma ongelmansa ;)
36 vastaa: Asioiden hoitamisessa vaivaa ainakin se, ettei asia ole tuttu (esim. joku Verotoimiston sivu kaavakkeineen aiheuttaa pakokauhureaktion), monesti asioita on myös hoidettavana useita samanaikaisesti, jolloin tulee epätoivoinen olo, priorisointikyky katoaa ja lopulta jää kaikki tekemättä. En myöskään jaksa keskittyä asioihin, jotka eivät kiinnosta. jos asiat eivät sujukaan mutkattomasti, menetän hermoni ja heitän hanskat tiskiin.
En osaa selittää miksi koen asiat tällä tavoin.
Itse lopettaisin tuollaisen suhteen. Miehen valkoiset valheet kertovat, että hän on saamattomuuden lisäksi myös valehtelija. Et varmasti halua kuunnella valkoisia valheita sitten, kun teillä on lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ap antaisi miehelle listan hoidettavista asioista, jos tarkoitus on päästä pois äidin roolista? :D
Minä en kyllä ap:na kertoisi miehelle mitään. Mies on aikuinen ihminen ja näin ollen vastuussa itse omista asioistaan.