Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki ja parisuhdeongelmat
24.09.2014 |
Hyvät palstalaiset, toivottavasti osaatte auttaa minua ongelmassani. Meillä on meneillään parisuhdekriisi, joka alkoi vauvan(7kk) synnyttyä. Ennen lapsen hankintaa emme riidelleet juurikaan, vietimme paljon aikaa yhdessä ja lapsen tulo oli onnellinen yllätys.
Nyt kaikki on muuttunut. Lapsi nukkuu hyvin, mutta on todella touhukas ja menee paikasta toiseen ja perässä pitää juosta. Olen väsynyt, eikä kodin ylläpitämiseen ole vain yksinkertaisesti aikaa, eikä energiaa. Tämä on yksi asia, joka hiertää suhdettamme. Mieheni mielestä minun pitäisi siivota koti, kun hän on töissä. Minä en vain yksinkertaisesti jaksa siivota kaikkea, teen kyllä vähän joka päivä.
Lisäksi nälvimme ja tiuskimme koko ajan toisillemme. Pienikin asia saa äärettömän suuret mittasuhteet. Riidan yltyessä minä itken ja mies uhkaa avioerolla. Tämä on melkeinpä jokapäiväistä. Tiedän, että olen osasyy riitoihin, mutta miehen mielestä minä aiheutan kaikki riidat. Olen yrittänyt laskea viiteen, kun hän sanoo jotain, joka minua loukkaa, mutta tulistun siitä huolimatta.
Lapsen syntymän jälkeinen aika ei ollut minulle helppo, siinä tapahtui kaikenlaista perhepiirissä ja tuntuu siltä, että se on vaikuttanut minuun suuresti. Olen itkuinen ja väsynyt kaiken aikaa. Haluaisin vain miehen tukea ja hellyyttä.
Mitä tässä voisi tehdä? En halua eroa, koska rakastan miestäni ja haluan lapsellani olevan molemmat vanhemmat elämässään.
Kommentit (36)
Kuulostat masentuneelta, suosittelisin asianmukaista psykiatrista hoitoa. Mieti sitä ennen, kuka on muuttunut, sinä vai mies. Jos vain sinä, tarvitset apua. Jos myös mies, tarvitsette molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvona en voi muuta antaa, kun että puhukaa! Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Kun kykenette keskustelemaan ja ymmärtämään toisiamme voitte alkaa rakentaa yhteistä perhettä. Mies on tottunut, että siivoat ja olet vait häntä varten. Nyt olet vauvaa varten ja hän on mahdollisesti jopa mustasukkainen eikä osannut huomioida miten paljon aikaa ja voimia vauvat mahdollisesti vie.
Jos 7kk vanhan vauvan perässä täytyy jo juosta, niin miten luulet saavasi sen kiinni puolen vuoden päästä?:)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:03"]
Jos 7kk vanhan vauvan perässä täytyy jo juosta, niin miten luulet saavasi sen kiinni puolen vuoden päästä?:)
[/quote]
Tämä nauratti hirveästi, kiitos nauruista :D Vertaiskuvahan se vain oli. Konttaa kovaa vauhtia eteenpäin, pitää estellä menemästä joka paikkaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:00"]
Näin siinä käy, kun odotellaan, että on vakaa tilanne hankkia lapsi. Sitten tuomitaan nuoret äidit ja yllätyslapset vastuuttomina teineinä. Itse todistin tätä aiemminkin. Ystäväni oli 7vuotta naimisissa onnellisesti. Oli talot, autot, mökki ja vene, mutta vauvan tultua erottiin vuodessa. Omalla kohdallani oli opinnut kesken(jäi kesken) ei asuntoa, eikä työtä ja nyt ollaan miehen kanssa oltu 10vuotta yhdessä, vaikka ilman vahinkovauvaa tuskin ikinä oltais yhteen päädytty!
[/quote]
Ei meidän tilanteemme ole vakaa sinun antamasi esimerkin lailla. Kuten sanoin aiemmin, raskaus oli yllätys, mutta kyllä 9 kuukaudessa valmistautuu henkisesti vauvan tuloon. Ainakin minä valmistauduin, miehestä en ole nyt niin varma.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:00"]
Näin siinä käy, kun odotellaan, että on vakaa tilanne hankkia lapsi. Sitten tuomitaan nuoret äidit ja yllätyslapset vastuuttomina teineinä. Itse todistin tätä aiemminkin. Ystäväni oli 7vuotta naimisissa onnellisesti. Oli talot, autot, mökki ja vene, mutta vauvan tultua erottiin vuodessa. Omalla kohdallani oli opinnut kesken(jäi kesken) ei asuntoa, eikä työtä ja nyt ollaan miehen kanssa oltu 10vuotta yhdessä, vaikka ilman vahinkovauvaa tuskin ikinä oltais yhteen päädytty!
[/quote]
No hohhoh, kyllä keskimäärin on parempi ajatella sitä lastakin sen verran, ettei tee sitä ehdoin tahdoin mihinkään epävarmoihin olosuhteisiin. Kyllä hyvä parisuhde on onnellisen perhe-elämän perusta. Kiva että teillä homma toimi, mutta kyllä tuo on enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja minusta aika surullista, ettette ilman vahinkoa olisi edes yhdessä. :/
Kirjoita miehellesi kirje, jossa kerrot tilanteestasi ja olotilastasi. Meillä oli aikanaan samanlainen tilanne, ja koska keskustelu meni aina riitelyksi, osoittautui kirjoittaminen paremmaksi tavaksi kommunikoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:01"]
Kuulostat masentuneelta, suosittelisin asianmukaista psykiatrista hoitoa. Mieti sitä ennen, kuka on muuttunut, sinä vai mies. Jos vain sinä, tarvitset apua. Jos myös mies, tarvitsette molemmat.
[/quote]
Tämä ongelma myös. Minä olen sanonut miehelleni, että luulen sairastavani synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta hänen mielestään en ja se on vain bullshittiä, jolla haen huomiota. Neuvolassa tästä olisi voinut puhua, mutta jos miehen reaktio on tuollainen, ei tee mieli tuoda tätä esiin. Mikä on sitten ensisijainen hoitomuoto masennukselle?
Ap
Älä estä, lue A. Wahlgrenin Lapsikirjasta kuinka ton ikäisten kansa toimitaan, ja miksi. Voisiko isä jäädä "lomalle" hoitamaan vauvaa, voisi näyttää sinulle kuinka helpoa kodinhoito on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös miettinyt yhteisen ajan puutetta. Minä haluaisin käydä vaikka ulkona syömässä, mutta mies ei ole kovin innostunut aikeesta. Hän varmaan haluaisi vain mennä kavereiden kanssa ulos. Emme ole käyneet kahdestaan missään vauvan syntymän jälkeen. Pitäisi pyytää vain lapsenvahti ja pakottaa ukko ulos.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:01"]
Kuulostat masentuneelta, suosittelisin asianmukaista psykiatrista hoitoa. Mieti sitä ennen, kuka on muuttunut, sinä vai mies. Jos vain sinä, tarvitset apua. Jos myös mies, tarvitsette molemmat.
[/quote]
Tämä ongelma myös. Minä olen sanonut miehelleni, että luulen sairastavani synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta hänen mielestään en ja se on vain bullshittiä, jolla haen huomiota. Neuvolassa tästä olisi voinut puhua, mutta jos miehen reaktio on tuollainen, ei tee mieli tuoda tätä esiin. Mikä on sitten ensisijainen hoitomuoto masennukselle?
Ap
[/quote]
Onko hän oikeasti tuota mieltä vai onko kyse vain siitä, että ylitulkitset jotain häneltä suutuspäissä päässyttä lausahdusta? Sillä jos oikeasti on tuota mieltä, niin aika rakkaudettomalta kuulostaa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:01"]
Kuulostat masentuneelta, suosittelisin asianmukaista psykiatrista hoitoa. Mieti sitä ennen, kuka on muuttunut, sinä vai mies. Jos vain sinä, tarvitset apua. Jos myös mies, tarvitsette molemmat.
[/quote]
Tämä ongelma myös. Minä olen sanonut miehelleni, että luulen sairastavani synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta hänen mielestään en ja se on vain bullshittiä, jolla haen huomiota. Neuvolassa tästä olisi voinut puhua, mutta jos miehen reaktio on tuollainen, ei tee mieli tuoda tätä esiin. Mikä on sitten ensisijainen hoitomuoto masennukselle?
Ap
[/quote]
Onko hän oikeasti tuota mieltä vai onko kyse vain siitä, että ylitulkitset jotain häneltä suutuspäissä päässyttä lausahdusta? Sillä jos oikeasti on tuota mieltä, niin aika rakkaudettomalta kuulostaa. :/
[/quote]
Ei hän juuri noita sanoja ole sanonut, mutta hän ei usko synnytyksen jälkeisen masennukseen minun tapauksessani. Hänen mielestään minulla kaikki on niin hyvin, että minulla ei ole syytä masennukseen. Perhepiirissäni tapahtui surullisia asioita vauvan syntymän aikoihin, mutta hänen mielestään niillä ei ole vaikutusta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:01"]
Kuulostat masentuneelta, suosittelisin asianmukaista psykiatrista hoitoa. Mieti sitä ennen, kuka on muuttunut, sinä vai mies. Jos vain sinä, tarvitset apua. Jos myös mies, tarvitsette molemmat.
[/quote]
Tämä ongelma myös. Minä olen sanonut miehelleni, että luulen sairastavani synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta hänen mielestään en ja se on vain bullshittiä, jolla haen huomiota. Neuvolassa tästä olisi voinut puhua, mutta jos miehen reaktio on tuollainen, ei tee mieli tuoda tätä esiin. Mikä on sitten ensisijainen hoitomuoto masennukselle?
Ap
[/quote]
Onko hän oikeasti tuota mieltä vai onko kyse vain siitä, että ylitulkitset jotain häneltä suutuspäissä päässyttä lausahdusta? Sillä jos oikeasti on tuota mieltä, niin aika rakkaudettomalta kuulostaa. :/
[/quote]
Ei hän juuri noita sanoja ole sanonut, mutta hän ei usko synnytyksen jälkeisen masennukseen minun tapauksessani. Hänen mielestään minulla kaikki on niin hyvin, että minulla ei ole syytä masennukseen. Perhepiirissäni tapahtui surullisia asioita vauvan syntymän aikoihin, mutta hänen mielestään niillä ei ole vaikutusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:01"]
Kuulostat masentuneelta, suosittelisin asianmukaista psykiatrista hoitoa. Mieti sitä ennen, kuka on muuttunut, sinä vai mies. Jos vain sinä, tarvitset apua. Jos myös mies, tarvitsette molemmat.
[/quote]
Tämä ongelma myös. Minä olen sanonut miehelleni, että luulen sairastavani synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta hänen mielestään en ja se on vain bullshittiä, jolla haen huomiota. Neuvolassa tästä olisi voinut puhua, mutta jos miehen reaktio on tuollainen, ei tee mieli tuoda tätä esiin. Mikä on sitten ensisijainen hoitomuoto masennukselle?
Ap
[/quote]
Onko hän oikeasti tuota mieltä vai onko kyse vain siitä, että ylitulkitset jotain häneltä suutuspäissä päässyttä lausahdusta? Sillä jos oikeasti on tuota mieltä, niin aika rakkaudettomalta kuulostaa. :/
[/quote]
Ei hän juuri noita sanoja ole sanonut, mutta hän ei usko synnytyksen jälkeisen masennukseen minun tapauksessani. Hänen mielestään minulla kaikki on niin hyvin, että minulla ei ole syytä masennukseen. Perhepiirissäni tapahtui surullisia asioita vauvan syntymän aikoihin, mutta hänen mielestään niillä ei ole vaikutusta.
Ap
[/quote]
Eihän masennus kysy sitä, onko "kaikki hyvin". Hassua, etteivät kaikki tätä vielä tiedä/ymmärrä. Masennus voi johtua - ja usein johtuukin- ihan aivokemiasta. Esim. Robin Williams sairasti tappavaa masennusta, vaikka hänelläkin oli ulkoisesti "kaikki hyvin". Synnytys pistää hormonit aika tehokkaasti sekaisin ja lapsen tulo mullistaa elämän totaalisesti. Vähempikin pistää aivokemiat sekaisin, vaikka siis kaikki olisi periaatteessa ns. hyvin.
Jätä mies kaksin vauvan kanssa viikonlopuksi ja sano,että kun tulet sunnuntaina klo 17 kotiin on pyykit pesty, siivottu, ruoka valmiina, keittiö siisti ja lapsi ilman mustelmia. Miehenkin olisi syytä olla suihkunraikkaana valmiina harrastamaan seksiöä kanssasi.
Ei se työssäkäyvä osapuoli kokeilematta tajua, miten vaativa tuollainen liikkelle lähtenyt lapsi voi olla. Jos se ettei edes vessan ovea voi laittaa kiinni ja istua pytyllä rauhassa tyyliin ikinä saa hermoraunion partaalle.
Elämä helpottuu, kun lapsi kasvaa ja saa vähän älliä.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:16"]
... Kuten sanoin aiemmin, raskaus oli yllätys, mutta kyllä 9 kuukaudessa valmistautuu henkisesti vauvan tuloon. Ainakin minä valmistauduin, miehestä en ole nyt niin varma.
Ap
[/quote]
Tämä on yksi asia mikä on erona miehissä ja naisissa. Mies ei koe raskautta ja usein jo raskauden aikana miestä huomioidaan paljon vähemmän. Ketään ei kiinnosta miten miehellä menee ja mitä hän tuntee. Aina vain keskitytään äitiin. Ja naisillahan (ymmärtääkseni) hormoonit valmistavat äitiyteen. Ja sitten syntymän jälkeen jos mies yrittää auttaa vauvanhoidossa, niin kaikkea arvostella. Suvun naiset nauravat rivissä kaikille virheille mitä on sattunut tekemään vauvan kanssa.
En nyt väitä, että asia olisi näin teillä, mutta usein tuo näkökulma unohtuu naisilta. Vaikka tulisikin isäksi, niin ei se tarkoita, että kaikki vauvaan ja lapseen liittyvät asiat tulevat kuin luonnostaan.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:16"]
... Kuten sanoin aiemmin, raskaus oli yllätys, mutta kyllä 9 kuukaudessa valmistautuu henkisesti vauvan tuloon. Ainakin minä valmistauduin, miehestä en ole nyt niin varma.
Ap
[/quote]
Tämä on yksi asia mikä on erona miehissä ja naisissa. Mies ei koe raskautta ja usein jo raskauden aikana miestä huomioidaan paljon vähemmän. Ketään ei kiinnosta miten miehellä menee ja mitä hän tuntee. Aina vain keskitytään äitiin. Ja naisillahan (ymmärtääkseni) hormoonit valmistavat äitiyteen. Ja sitten syntymän jälkeen jos mies yrittää auttaa vauvanhoidossa, niin kaikkea arvostella. Suvun naiset nauravat rivissä kaikille virheille mitä on sattunut tekemään vauvan kanssa.
En nyt väitä, että asia olisi näin teillä, mutta usein tuo näkökulma unohtuu naisilta. Vaikka tulisikin isäksi, niin ei se tarkoita, että kaikki vauvaan ja lapseen liittyvät asiat tulevat kuin luonnostaan.
[/quote]
Meillä kyllä mies on ollut hyvin luonnostaan hyvä vauvan kanssa ja haluaa hoitaa vauvaa. Minä en arvostele, hän arvostelee enemmänkin. Minulle ei ole niin väliä, onko vauvan vaatteessa yksi likatahra, en sen takia ala koko vaatekertaa vaihtamaan, mutta mies tästä huomauttelee. Niitä tahroja kun tulee koko ajan lisää, ei se vaatteiden vaihtaminen aiheuta muuta kuin pyykkivuorta. Myös maidon kuulemma teen liian viileäksi ja kaikkea mahdollista muuta. Minä en ota näitä asioita liian vakavasti, kun kuitenkin tunnen, että olen äitinä onnistunut ja vauva voi hyvin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:21"][quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:01"]
Kuulostat masentuneelta, suosittelisin asianmukaista psykiatrista hoitoa. Mieti sitä ennen, kuka on muuttunut, sinä vai mies. Jos vain sinä, tarvitset apua. Jos myös mies, tarvitsette molemmat.
[/quote]
Tämä ongelma myös. Minä olen sanonut miehelleni, että luulen sairastavani synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta hänen mielestään en ja se on vain bullshittiä, jolla haen huomiota. Neuvolassa tästä olisi voinut puhua, mutta jos miehen reaktio on tuollainen, ei tee mieli tuoda tätä esiin. Mikä on sitten ensisijainen hoitomuoto masennukselle?
Ap
[/quote]
no onko se huomion hakua? Teillä on siellä nyt yksi lisää joka vaatii itselleen kaiken, se täytyy vain hyväksyä.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:24"]Olen myös miettinyt yhteisen ajan puutetta. Minä haluaisin käydä vaikka ulkona syömässä, mutta mies ei ole kovin innostunut aikeesta. Hän varmaan haluaisi vain mennä kavereiden kanssa ulos. Emme ole käyneet kahdestaan missään vauvan syntymän jälkeen. Pitäisi pyytää vain lapsenvahti ja pakottaa ukko ulos.
Ap
[/quote]
unohda typerät kliseet ja hyväksy elämäsi sellaisena kuin se on.
Näin siinä käy, kun odotellaan, että on vakaa tilanne hankkia lapsi. Sitten tuomitaan nuoret äidit ja yllätyslapset vastuuttomina teineinä.
Itse todistin tätä aiemminkin. Ystäväni oli 7vuotta naimisissa onnellisesti. Oli talot, autot, mökki ja vene, mutta vauvan tultua erottiin vuodessa.
Omalla kohdallani oli opinnut kesken(jäi kesken) ei asuntoa, eikä työtä ja nyt ollaan miehen kanssa oltu 10vuotta yhdessä, vaikka ilman vahinkovauvaa tuskin ikinä oltais yhteen päädytty!