Hävettääkö sinua asua liian suuressa asunnossa ?

Haluaisin asua isossa asunnossa tai talossa, se olisi unelma. Pienet asunnot ahdistaa.

Ei hävetä, tilaa yli 200m2 ja meitä on nyt vain kaksi ja tulevaisuudessa toivottavasti neljä asumassa. Olen jo tehnyt osuuteni kattamalla metsällä hiilinielua enemmän kuin tarpeeksi.

Lähinnä harmittaa. 70 neliötä yhdelle ihmiselle on liikaa ja Helsingissä liian kallista. Asunto on kuitenkin niin kiva ja sijainti hyvä etten ole kauheasti edistänyt muuttosuunnitelmiani.

En asu tällä hetkellä liian suuressa perhekokoon nähden, mutta jos asuisin, en erityisemmin ajattelisi sitä minkään energian tuhlauksen kannalta. Kyllä ehkä hävettäisi, jos asuisin kaupungin halvassa, hyvässä vuokra-asunnossa tyyliin 2-3 hlö ja 5 h-k. Sille varmaan olisi käyttöä myös jollekin isommalle perheelle. Nuohan asunnot jaetaan tarpeen mukaan ja jakohetkellä katsotaan myös, että kriteerit täyttyvät. Kun taas asunnot, jotka ostetaan eivät mene tarpeen mukaan (aso, omistus) niissä on ihan sama asuuko vaikka missä linnassa, jos omaan kukkaroon sopii. Tietenkin aina voi saivarrella, että viehän se omistus- tai aso asujakin jonkin tietyn asunnon joltain, joka tarvitsisi ehkä enemmän juuri sen tyyppistä kyseiseltä alueelta, mutta rahalla ostettaessa on yleisesti enemmän vaihtoehtoja, kun jos joudut odottamaan armopaloja kaupungin asuntojonosta.

Ei hävetä. Minun puolestani sinä saat työntää yleiset idioottivihertrendit hanuriisi. 

Riippuu kirjoitti:

En asu tällä hetkellä liian suuressa perhekokoon nähden, mutta jos asuisin, en erityisemmin ajattelisi sitä minkään energian tuhlauksen kannalta. Kyllä ehkä hävettäisi, jos asuisin kaupungin halvassa, hyvässä vuokra-asunnossa tyyliin 2-3 hlö ja 5 h-k. Sille varmaan olisi käyttöä myös jollekin isommalle perheelle. Nuohan asunnot jaetaan tarpeen mukaan ja jakohetkellä katsotaan myös, että kriteerit täyttyvät. Kun taas asunnot, jotka ostetaan eivät mene tarpeen mukaan (aso, omistus) niissä on ihan sama asuuko vaikka missä linnassa, jos omaan kukkaroon sopii. Tietenkin aina voi saivarrella, että viehän se omistus- tai aso asujakin jonkin tietyn asunnon joltain, joka tarvitsisi ehkä enemmän juuri sen tyyppistä kyseiseltä alueelta, mutta rahalla ostettaessa on yleisesti enemmän vaihtoehtoja, kun jos joudut odottamaan armopaloja kaupungin asuntojonosta.

Ja jos rahasta ei ole kiinni, niin paras on sopivan kokoinen asunto, jossa muutkin asiat miellyttää, kuten kunto ja sijainti. Vaikka rahaa olisi ei ne neliöt nyt tärkeimpiä ole. Monelle lapsiperheelle tärkeää varmaan, että lapsille olisi omat huoneet, kun alkavat olla koululaisia.

Riippuu kirjoitti:

En asu tällä hetkellä liian suuressa perhekokoon nähden, mutta jos asuisin, en erityisemmin ajattelisi sitä minkään energian tuhlauksen kannalta. Kyllä ehkä hävettäisi, jos asuisin kaupungin halvassa, hyvässä vuokra-asunnossa tyyliin 2-3 hlö ja 5 h-k. Sille varmaan olisi käyttöä myös jollekin isommalle perheelle. Nuohan asunnot jaetaan tarpeen mukaan ja jakohetkellä katsotaan myös, että kriteerit täyttyvät. Kun taas asunnot, jotka ostetaan eivät mene tarpeen mukaan (aso, omistus) niissä on ihan sama asuuko vaikka missä linnassa, jos omaan kukkaroon sopii. Tietenkin aina voi saivarrella, että viehän se omistus- tai aso asujakin jonkin tietyn asunnon joltain, joka tarvitsisi ehkä enemmän juuri sen tyyppistä kyseiseltä alueelta, mutta rahalla ostettaessa on yleisesti enemmän vaihtoehtoja, kun jos joudut odottamaan armopaloja kaupungin asuntojonosta.

Just näin. Omistus ja aso asujat ostakoon ja asukoon missä haluaa. Säädellyt tarpeen mukaan jaettavat asunnot, jaettakoon tarpeen mukaan. Tietenkin olisi hyvä, että jaon jälkeenkin ne vastaisivat käyttötarkoitusta eli esim. perheasunnot perheille ja en nyt tiedä onko hyvä, jos joku hyvätuloinen vie jonkun keskituloisen nokan edestä sen hyvän edullisen vuokra-asunnon työpaikan läheltä. Hänellä olisi tod.näk. varaa ostaa, toisella ei.

120m2, okt, yksin ja ei todellakaan hävetä, olisi pitänyt rakentaa aikanaan 2 autotallia, nyt joutuu toinen auto olemaan taivasalla. Ja miksi asun näin, siksi että tämä on minun KOTI

Ei hävetä. Meillä on itse suunniteltu talo järven rannalla, ja nautin kun on tilaa ja valoa. Varsinkin silloin, kun molemmat miehen kanssa tehtiin etätöitä, oli hyvä että molemmilla kunnolla tilaa tehdä töitä eikä työskennelty samassa huoneessa, mikä oliskin ollut aika hankalaa, kun usein molemmilla oli teams- tai zoom-palaveri samanaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

120m2, okt, yksin ja ei todellakaan hävetä, olisi pitänyt rakentaa aikanaan 2 autotallia, nyt joutuu toinen auto olemaan taivasalla. Ja miksi asun näin, siksi että tämä on minun KOTI

Niin, en mäkään ymmärrä, miksi ilmastonmuutoksen nimissä pitäisi jonkun arvostella jonkun tilavaa asumista. Itse katson ihan toisesta näkökulmasta kun pääkaupunkiseudulla asun ja tilavista halvoista, hyvistä vuokra-asunnoista on pulaa. Silloin olisi reilua, että nämä tilavat halvat vuokra-asunnot olisivat perheiden käytössä, eikä esim. lapsettoman pariskunnan käytössä. Näitä asuntoja ei myöskään osteta, vaan jaetaan tarpeen mukaan, voisi melkein sanoa että lahjoitetaan tarpeen mukaan, koska tarvitsijoita on enemmän kun on asuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Meillä on itse suunniteltu talo järven rannalla, ja nautin kun on tilaa ja valoa. Varsinkin silloin, kun molemmat miehen kanssa tehtiin etätöitä, oli hyvä että molemmilla kunnolla tilaa tehdä töitä eikä työskennelty samassa huoneessa, mikä oliskin ollut aika hankalaa, kun usein molemmilla oli teams- tai zoom-palaveri samanaikaisesti.

Mukavaa teille. Mikä siinä jos on varaa maksaa ja lämmitellä. Ei se toisilta ole pois. Ilmastonmuutoksen hyväksi kannattaa ehkä keskittyä enemmän muihin päänsärkyihin kun neliöihin. Liian ison asunnon miinukset itselleni olisi lähinnä hankala siivous ja ylläpito. Ellei niitä voi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hävettäisi? Asun yksin 70 neliön kolmiossa.

Asun uudehkosa rivarikaksiossa yksin, olen aikeissa muuttaa kolmioon 70-100 neliöiseen, Avara tila olisi ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisia on opetettu vuosikausia ajattelemaan, että mitä suurempi asunto, sen parempi ihminen olet muiden silmissä. Ökyilyn ihannointi on juurtunut monilla hyvin syvään. Siihen tuleekin siis menemään vielä aikaa, että keskivertokansalaiset ymmärtävät pitkään vallalla olleen ajattelutavan olevan menneisyyttä ja todella noloa tässä nykyisessä maailmantilanteessa. Tällä hetkellä uuden paremman ajattelutavan ovat sisäistäneet vasta kaikkein edistyneimmät edelläkävijät.

Ymmärrän kyllä että USA:n mcMansionit mielletään ökyilyksi, mutta en nyt ihan sulata sitä että suomalaisittain ihan normiasunnossa elävä olisi ökyilijä. Suomessa maaseudulla monet kasvattavat itse osan ruoastaan, kierrättävät lähes kaiken (koska kauppaan on matkaa ja jätekustannukset ovat korkeat) ja elävät luonnonläheisesti. En pidä sitä minkäänmoisena ökyilynä, vaikka niitä neliöitä olisi päätä kohden 100. Näissä asunnoissa ei ole ollut tapana lämmittää turhaan "harakoille" tai uusia sisustusta ja kodin pintoja parin vuoden välein, vaan eletään säästäväisesti ja nuukasti.

Toki tässäkin maassa on yksittäisiä ökyilijöitä, mutta kutsuisin heitä lähinnä poikkeuksiksi.

Maalaismöllit luulevat olevansa jotenkin ökyjä, kun asuvat ennen sotia tehdyissä 400 neliöisissä lautaliitereissä, joiden arvo on vain tontin hinta.

Silti jaksavat joka keskusteluun tulla jeesustelemaan ja kerskailemaan kuinka heillä on tilaa.

Mulla on postiluukku helsingin keskustassa, sen arvo on enemmän mitä monen möllin maatila jossain sonkajoella.

Asun tsaarin vallan aikana rakennetussa talossa keskellä ei-mitään. Neliöitä kolmatta sataa, iso piha ja ulkorakennuksia useampi. En koe olevani öky, tämä on mun ja mun perheen koti. Rahallisesti tällä ei ole arvoa läheskään yhtä paljon kuin jollain postiluukulla pk-seudulla. Mitä sitten? Tämä on maksettu kokonaan, saadaan olla täällä omassa rauhassa ja viihdytään hyvin. On varaa muokata taloa ja pihaa oman näköiseksi, ollaan muutenkin kotona viihtyviä. Samaan en pystyisi ahtaassa postiluukussa asfalttiviidakon keskellä.

Tämä 60 m2:n kaksio on mielestäni juuri sopiva yhdelle hengelle. 

Tunne on kateus ei häpeä. Puen sen vain häpeäksi.

Ei hävetä. 210 m2 ja 2 asujaa. Talo rakennettu lasten ollessa pieniä ja tila oli tarpeen. Nyt vihdoin laina maksettu pois ja pintaremonttia tehty. Niin kauan asutaan, kun pystytään. Nytkö pitäisi myydä tämä ja muuttaa johonkin 3h+keittiö ja odotella sydän syrjällään, mitä vikoja ostaja löytää talosta? Sitten tapeltaisiin hinnanalennuksista ym. Kyllä tässä maksamista on ollut, joten ihan hyvällä omallatunnolla nyt nautin. Nyt maksetaan sähköt, vedet, kiinteistömaksut, tienhoitomaksut, jätemaksut. Ei ihan halpaa, mutta ei tarvitse maksaa yhtiövastiketta, rahoitusvastiketta, taloyhtiön ikkunaremontteja putkiremontteja, hissiremontteja...Omaa taloa toki hoidetaan ja huolletaan tarpeen mukaan. Ihanaa olla vihdoin velaton!

Sopiva asuntokoko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Meillä on itse suunniteltu talo järven rannalla, ja nautin kun on tilaa ja valoa. Varsinkin silloin, kun molemmat miehen kanssa tehtiin etätöitä, oli hyvä että molemmilla kunnolla tilaa tehdä töitä eikä työskennelty samassa huoneessa, mikä oliskin ollut aika hankalaa, kun usein molemmilla oli teams- tai zoom-palaveri samanaikaisesti.

Mukavaa teille. Mikä siinä jos on varaa maksaa ja lämmitellä. Ei se toisilta ole pois. Ilmastonmuutoksen hyväksi kannattaa ehkä keskittyä enemmän muihin päänsärkyihin kun neliöihin. Liian ison asunnon miinukset itselleni olisi lähinnä hankala siivous ja ylläpito. Ellei niitä voi ostaa.

Kun on paljon neliöitä, kohtuullinen määrä tavaraa ja riittävästi varastotilaa, niin ei siivous ole mikään mieletön urakka. Kaikelle paikkansa ja ei jätä mitään lojumaan ympäriinsä, niin sillä pääsee jo pitkälle.

Ei hävetä asua yksin 100 neliön rivarissa, mutta kyrsii maksaa näitä sähkölaskuja.

Olenkin ostanut jo 60-neliöisen keskustakolmion, jota pidän vuokralla. Sinne aion muuttaa muutaman vuoden kuluttua. Yhtiövastike on pieni ja se peritään vain 10 kuukaudelta.

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. 210 m2 ja 2 asujaa. Talo rakennettu lasten ollessa pieniä ja tila oli tarpeen. Nyt vihdoin laina maksettu pois ja pintaremonttia tehty. Niin kauan asutaan, kun pystytään. Nytkö pitäisi myydä tämä ja muuttaa johonkin 3h+keittiö ja odotella sydän syrjällään, mitä vikoja ostaja löytää talosta? Sitten tapeltaisiin hinnanalennuksista ym. Kyllä tässä maksamista on ollut, joten ihan hyvällä omallatunnolla nyt nautin. Nyt maksetaan sähköt, vedet, kiinteistömaksut, tienhoitomaksut, jätemaksut. Ei ihan halpaa, mutta ei tarvitse maksaa yhtiövastiketta, rahoitusvastiketta, taloyhtiön ikkunaremontteja putkiremontteja, hissiremontteja...Omaa taloa toki hoidetaan ja huolletaan tarpeen mukaan. Ihanaa olla vihdoin velaton!

Ai niin, talvella lämmitetään takkaa ja ihan hyvällä omallatunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Tunne on kateus ei häpeä. Puen sen vain häpeäksi.

Suosittelen alkamaan vertailu-/ ja kadevapaaksi.