Lue keskustelun säännöt.
onko muita, joilla ero tuli vasta pari vuotta pettämisestä?
23.09.2014 |
Mies jäi kiinni pettämisestä tammikuussa 2012. Nyt ollaan siinä pisteessä, että totuuden paljastuminen pikkuhiljaa on syönyt kaiken sen, mille olis voinut rakentaa ja mihin yritettiinkin rakentaa. Mä en luota enkä kunnioita enää. Rakkauskin on hävinnyt. Vierellä on vieras mies. En voi enää elää jatkuvasti epäillen ja miettien niitä törkeyksiä, mitä mulle tehtiin. Haluan jo eteenpäin. Nyt harmittaa tämä reilut kaksi vuotta, kun yritettiin päästä pettämisestä yli. Ensin suhde oli kestänyt 6 vk., sitten 3 kk ja viimeisin tieto on 7 kk. Siinä meni kaikki se mitä oli rakennettu. Totuuttahan mä en saa koskaan tietää, kun joka kerta on vannottu että tämä on totuus ja nyt on kerrottu kaikki. Eikä sillä ole enää väliäkään.
Kommentit (10)
Mä olen aina ihmetellyt pareja jotka jää yhteen pettämisen jälkeen. Se toinen osapuoli on nöyryytetty ja tulee vaikutelma ettei tällä ole juuri itsekunnioitusta jos päättää jäädä pettäjän kanssa. Miten tuollaisesta enää hyvää suhdetta saa rakennettua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pettänyt, ja puhtaalla omallatunnolla. Oma mies ei huomioinut minua mitenkään vuosiin, paitsi kielteisesti. Eli vaikka hän ei mennyt sänkyyn vieraan kanssa, oli kyllä pettänyt minut niin pahasti, että kun kiva mies tuli kohdalle, oli todella helppo ihastua ja vähän rakastuakin. Olen silti vieläkin naimisissa, pääasiassa rahan ja lasten takia, enkä tietenkään jäänyt kiinni, koska en halunnut jäädä kiinni. Kaikenlaisia kulissiavioliittoja on olemassa, ja tämän voisi ap:kin yrittää ymmärtää.
Mä en ymmärrä pettäjiä. Onko pakko työntää sitä kikkeliä joka reikään? Missä selkäranka? Tai naisilla pakko saada palvontaa 24/7 vaikka toisella olis vaikeata juuri. Erotkaa ja menkää sit jakamaan persettä ja kikkeliä pitkin kyliä.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:50"]Minä olen pettänyt, ja puhtaalla omallatunnolla. Oma mies ei huomioinut minua mitenkään vuosiin, paitsi kielteisesti. Eli vaikka hän ei mennyt sänkyyn vieraan kanssa, oli kyllä pettänyt minut niin pahasti, että kun kiva mies tuli kohdalle, oli todella helppo ihastua ja vähän rakastuakin. Olen silti vieläkin naimisissa, pääasiassa rahan ja lasten takia, enkä tietenkään jäänyt kiinni, koska en halunnut jäädä kiinni. Kaikenlaisia kulissiavioliittoja on olemassa, ja tämän voisi ap:kin yrittää ymmärtää.
[/quote]
Miksi et eroa? Myötä ja vastoinkäymisissä. Paskanpuhuja sinä olet!
eroa jos ja kun ei ole enää yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa. palvelus molemmille, voitte alkaa etsiä uutta kumppania ja astutte elämässä eteenpäin.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:52"]
Mä en ymmärrä pettäjiä. Onko pakko työntää sitä kikkeliä joka reikään? Missä selkäranka? Tai naisilla pakko saada palvontaa 24/7 vaikka toisella olis vaikeata juuri. Erotkaa ja menkää sit jakamaan persettä ja kikkeliä pitkin kyliä.
[/quote]
Naiset pettää miehiä enemmän Suomessa väitti Hesari.
Kuulehan mies, miksi pitäisi etsiä uutta kumppania? Olen itsekin petetty vaimo ja meillä sitä rumbaa kesti useita vuosia eikä vieläkään olla erottu. Avioliitosta ei voi enää puhua meidän kohdalla kuin jonkinlaisena järjestelynä, kaikki rakkaus ja kunnioitus ovat kadonneet, samoin kuin luottamus ja välittäminen. Olen mieluummin yksin, kuin etsin uutta kumppania, jos se kohdalle tulee, niin eri asia. Mutta peruspointti on siis se, että kyllä keski-ikäinenkin voi elellä yksin ihan menestyksekkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:53"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:50"]Minä olen pettänyt, ja puhtaalla omallatunnolla. Oma mies ei huomioinut minua mitenkään vuosiin, paitsi kielteisesti. Eli vaikka hän ei mennyt sänkyyn vieraan kanssa, oli kyllä pettänyt minut niin pahasti, että kun kiva mies tuli kohdalle, oli todella helppo ihastua ja vähän rakastuakin. Olen silti vieläkin naimisissa, pääasiassa rahan ja lasten takia, enkä tietenkään jäänyt kiinni, koska en halunnut jäädä kiinni. Kaikenlaisia kulissiavioliittoja on olemassa, ja tämän voisi ap:kin yrittää ymmärtää. [/quote] Miksi et eroa? Myötä ja vastoinkäymisissä. Paskanpuhuja sinä olet!
[/quote]
Me ei olla mitään 'myötä- ja vastoinkäymisväkeä'. Ei uskota jumaliin, joten avioliittokin solmittiin omista syistämme. Jos joskus erotaan, erotaankin ihan oman päätöksen ja omien perusteiden pohjalta. Avioliitto on juridinen sopimus, ei siinä luvata muuta kuin olla naimisissa siihen asti kun kuollaan tai erotaan.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:46"]
Mä olen aina ihmetellyt pareja jotka jää yhteen pettämisen jälkeen. Se toinen osapuoli on nöyryytetty ja tulee vaikutelma ettei tällä ole juuri itsekunnioitusta jos päättää jäädä pettäjän kanssa. Miten tuollaisesta enää hyvää suhdetta saa rakennettua?
[/quote]
Me jäätiin naimisiin miehen pettämisen jälkeen ja hyvä niin.
Miehellä oli muutaman kuukauden mittainen seksisuhde kuusi vuotta sitten. Meillä oli rankka vaihe parisuhteessa jatkunut jo aika pitkään, isolta osalta ongelmat johtui musta. Seksiä ei ollut ollut moneen kuukauteen, reiluun puoleen vuoteen, siinä vaiheessa kun mies aloitti tämän seksisuhteensa. Mies jäi kiinni pettämisestään ja se oli meille tosi tanakka sysäys siihen suuntaan, että ongelmat on selvitettävä tai jatkettava eri teitä.
Meillä ei ole lapsia, joten sinänsä ero olisi ollut aika helppokin, mutta me molemmat haluttiin selvittää asiat ja ainakin kokeilla suhteen korjaamista. Luottamuksen palautuminen kesti pitkään, mutta tällä hetkellä asiat on paljon paremmin kuin ennen miehen pettämistä. En koe tulleeni nöyryytetyksi, en myöskään koe olevani selkärangaton, mutta tiedän kyllä, että jotkut tuttavat ihmettelivät sitä, etten halunnut automaattisesti erota. Luottamuksen palautumiseen tarvittiin tosi paljon keskustelua, asioiden opettelemista uudelleen, uusia toimintamalleja jne.
Tämä oli meille hyvä ratkaisu, mutta ymmärrän, että kaikille se ei ole. En yhtään ihmettele sitä, jos suhteet katkeaa luottamuspulaan vuosi, pari pettämisen jälkeen. Meilläkin suhde oli tietyllä tavalla hauras vuosia, vaikka kumpikaan meistä ei kokenutkaan tietynlaisen perusluottamuksen rikkoutuneen. En missään vaiheessa ole epäillyt sitä, etteikö mies ihan oikeasti tiukan paikan tullen olisi minun puolellani - uskon, että olisi varmasti minun puolellani siinäkin tapauksessa että olisimme päätyneet eroamaan.
En ole tuon pettämistilanteen jälkeen missään vaiheessa miettinyt mahtaakohan mies pettää uudelleen jonkun kanssa. Enemmänkin luottamuspula on ollut sellaista arkista ja aluksi oli vaikea uskaltaa sanoa asioita suoraan sen pelossa, että homma menisi riidaksi ja alkaisi taas vähitellen luisua kohti sitä pistettä jossa oltiin ennen pettämistä. Ajan mittaan opittiin riitelemäänkin rakentavasti, tai ainakin rakentavammin kuin ennen, ja oikeastaan koko pettäminen ei ole enää vuosiin pyörinyt mielessä.
Me ollaan nyt parempia kuin aiemmin. Tietenkin sitä toivoisi, että se sysäys suhteen parantamiseen olisi ollut toisenlainen, mutta elämä ei aina mene ihan niin kuin suunnittelee.
up