Kun ei vaan jaksa elää yksin sinkkuna
En kestä tätä yksinäisyyttä. Miesehdokkaita olisi parikin, mutta ahdistun helposti liian nopeasta etenemisestä ja liiallisesta läheisyydestä heti alussa. Ne miehet, joihin olen viimeaikoina tutustunut, ovat olleet kahta ääripäätä: joko sitoutumiskammoisia kusipäitä tai palavasti ihastuneita takertujia. Haluaisin vain löytää tasapainoisen miehen, joka tykkäisi minusta ja minä hänestä. Illat pimenevät ja ahdistus kasvaa. Haluan läheisyyttä, seksiä ja kumppanuutta. Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Kommentit (19)
Jos et jaksa odottaa, sulla on kaksi vaihtoehtoa: opettele nauttimaan elämästä yksin tai ota joku huono mies. Kumpi?
Mulla ihan sama tilanne, ja samanlaisia kokemuksia. Olen parisuhdeihminen, osaan kyllä olla yksinkin ja pärjään, ei ole siitä kiinni. Mutta toki mieluiten jakaisin elämäni mukavan miehen kanssa. Läheisyydenkaipuu on pahinta, mutta mitään yhdenillanjuttuja en halua. Normaali mies kelpaisi tännekin.
Sinkkuna olen ollut jo niin kauan, että osaan elää yksin ja tunnen itseni. Nyt haluaisin niin kovasti miehen elämääni. Paskaan vaihtoehtoonkaan en halua tyytyä. Olisi ihanaa, jos olisi joku jolle voisi soittaa milloin vaan ja katsella leffoja ym.. käydä syömässä, urheilla yhdessä, löhöillä, jakaa ajatuksia... en jaksa olla yksin. :( ap
Nauti vapaudestasi äläkä valita! Vai vaihdetaanko osia?
Minulla on miespuolinen sinkkuystävä, jonka kanssa olemme läheisiä. En paljon kaipaa läheisyyttä silti. Lisäksi satunnaisia miehiä. Ystävien kanssa on hauskinta viettää aikaa, enkä kaipaa parisuhdetta.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:10"]
Sinkkuna olen ollut jo niin kauan, että osaan elää yksin ja tunnen itseni. Nyt haluaisin niin kovasti miehen elämääni. Paskaan vaihtoehtoonkaan en halua tyytyä. Olisi ihanaa, jos olisi joku jolle voisi soittaa milloin vaan ja katsella leffoja ym.. käydä syömässä, urheilla yhdessä, löhöillä, jakaa ajatuksia... en jaksa olla yksin. :( ap
[/quote]
Älä elä konditionaalissa. Joko otat sen mikä on saatavilla tai ole tyytyväinen ilman. Ei tuollaisella ruikuttamisella saa muuta kuin itsensä masentuneeksi.
Joo, miehet jakautuu niin selkeästi noihin kahteen ryhmään. Sitä hetkeä odotellessa, että joskus löytyy sellainen jolla pysyy tasapaino ja jonka kanssa kokisi jotain henkistä yhteyttä. Onneksi sentään saa seksiä aina kun haluaa.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:53"]
En kestä tätä yksinäisyyttä. Miesehdokkaita olisi parikin, mutta ahdistun helposti liian nopeasta etenemisestä ja liiallisesta läheisyydestä heti alussa. Ne miehet, joihin olen viimeaikoina tutustunut, ovat olleet kahta ääripäätä: joko sitoutumiskammoisia kusipäitä tai palavasti ihastuneita takertujia. Haluaisin vain löytää tasapainoisen miehen, joka tykkäisi minusta ja minä hänestä. Illat pimenevät ja ahdistus kasvaa. Haluan läheisyyttä, seksiä ja kumppanuutta. Onko muita samassa tilanteessa olevia?
[/quote]No minulle voisi riittää kun nähtäisi vaikka neljästi vuodessa, kerran jokaista vuodenaikaa kohti. Olen suudellut viimeksi 2007 heinäkuussa tai elokuussa, joten neljä kertaa vuodessa tuntuisi hirveältä luksukselta.
-Mies 29v-
Kuulostaa siltä, että elämäsi on muuten niin tyhjää, että tarvitset miehen täyttämään sen tyhjiön ja poistamaan ikävän olosi?
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:10"]
Sinkkuna olen ollut jo niin kauan, että osaan elää yksin ja tunnen itseni. Nyt haluaisin niin kovasti miehen elämääni. Paskaan vaihtoehtoonkaan en halua tyytyä. Olisi ihanaa, jos olisi joku jolle voisi soittaa milloin vaan ja katsella leffoja ym.. käydä syömässä, urheilla yhdessä, löhöillä, jakaa ajatuksia... en jaksa olla yksin. :( ap
Samassa tilanteessa kanssasi vaikka olenkin mies ja mielikohteeni olisi nainen. Kuvailemiasi asioita en ole kokea edes parisuhteideni aikana. En jaksa uskoa enää, että sellaista naista enää elämääni löytyykään, mutta kaipuu on kova.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:25"]
Kuulostaa siltä, että elämäsi on muuten niin tyhjää, että tarvitset miehen täyttämään sen tyhjiön ja poistamaan ikävän olosi?
[/quote]
Eiköhän ole ihan ihmiselle luonnollinen perustarve että kaipaisi kumppania, jolta saisi esim. läheisyyttä ja seksiä. Ei siinä ole mitään sairasta että sellaista kaipaa, ei mitään elämän tyhjyyttä tarvita että mielellään jakaisi sen elämänsä jonkun toisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:25"]
Kuulostaa siltä, että elämäsi on muuten niin tyhjää, että tarvitset miehen täyttämään sen tyhjiön ja poistamaan ikävän olosi?
[/quote]
Eiköhän ole ihan ihmiselle luonnollinen perustarve että kaipaisi kumppania, jolta saisi esim. läheisyyttä ja seksiä. Ei siinä ole mitään sairasta että sellaista kaipaa, ei mitään elämän tyhjyyttä tarvita että mielellään jakaisi sen elämänsä jonkun toisen kanssa.
[/quote]
Ymmärrän kumppaninkaipuun, mutta joillakin se menee ihan yli. Kun tärkeää on vain se, että on tärkeitä ihmisiä ympärillä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:25"]
Kuulostaa siltä, että elämäsi on muuten niin tyhjää, että tarvitset miehen täyttämään sen tyhjiön ja poistamaan ikävän olosi?
[/quote]
Eiköhän ole ihan ihmiselle luonnollinen perustarve että kaipaisi kumppania, jolta saisi esim. läheisyyttä ja seksiä. Ei siinä ole mitään sairasta että sellaista kaipaa, ei mitään elämän tyhjyyttä tarvita että mielellään jakaisi sen elämänsä jonkun toisen kanssa.
[/quote]
Ymmärrän kumppaninkaipuun, mutta joillakin se menee ihan yli. Kun tärkeää on vain se, että on tärkeitä ihmisiä ympärillä.
[/quote]
Minullako menee mielestäsi liian pitkälle? Olen ollut kauan sinkkuna, ja olen nauttinut sinkkuudesta yllin kyllin. On ollut villejä aikoja ja yhden yön juttuja, sekä kuivia kausia. Olen ollut onnellinen ja viihtynyt sinkkuna, mutta viime aikoina olen tosissani alkanut kaivata jotain vakavaa. Joten perustelisitko, miksi ajattelet noin? Ap
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:34"] [quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:25"] Kuulostaa siltä, että elämäsi on muuten niin tyhjää, että tarvitset miehen täyttämään sen tyhjiön ja poistamaan ikävän olosi? [/quote] Eiköhän ole ihan ihmiselle luonnollinen perustarve että kaipaisi kumppania, jolta saisi esim. läheisyyttä ja seksiä. Ei siinä ole mitään sairasta että sellaista kaipaa, ei mitään elämän tyhjyyttä tarvita että mielellään jakaisi sen elämänsä jonkun toisen kanssa. [/quote] Ymmärrän kumppaninkaipuun, mutta joillakin se menee ihan yli. Kun tärkeää on vain se, että on tärkeitä ihmisiä ympärillä. [/quote] Minullako menee mielestäsi liian pitkälle? Olen ollut kauan sinkkuna, ja olen nauttinut sinkkuudesta yllin kyllin. On ollut villejä aikoja ja yhden yön juttuja, sekä kuivia kausia. Olen ollut onnellinen ja viihtynyt sinkkuna, mutta viime aikoina olen tosissani alkanut kaivata jotain vakavaa. Joten perustelisitko, miksi ajattelet noin? Ap
[/quote]
Koska minun mielestäni, jos elämä tuntuu täydeltä ja hyvältä, lisät siihen, kuten parisuhde tuntuvat vain bonuksilta eikä niitä erityisesti metsästä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:34"] [quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:25"] Kuulostaa siltä, että elämäsi on muuten niin tyhjää, että tarvitset miehen täyttämään sen tyhjiön ja poistamaan ikävän olosi? [/quote] Eiköhän ole ihan ihmiselle luonnollinen perustarve että kaipaisi kumppania, jolta saisi esim. läheisyyttä ja seksiä. Ei siinä ole mitään sairasta että sellaista kaipaa, ei mitään elämän tyhjyyttä tarvita että mielellään jakaisi sen elämänsä jonkun toisen kanssa. [/quote] Ymmärrän kumppaninkaipuun, mutta joillakin se menee ihan yli. Kun tärkeää on vain se, että on tärkeitä ihmisiä ympärillä. [/quote] Minullako menee mielestäsi liian pitkälle? Olen ollut kauan sinkkuna, ja olen nauttinut sinkkuudesta yllin kyllin. On ollut villejä aikoja ja yhden yön juttuja, sekä kuivia kausia. Olen ollut onnellinen ja viihtynyt sinkkuna, mutta viime aikoina olen tosissani alkanut kaivata jotain vakavaa. Joten perustelisitko, miksi ajattelet noin? Ap
[/quote]
Koska minun mielestäni, jos elämä tuntuu täydeltä ja hyvältä, lisät siihen, kuten parisuhde tuntuvat vain bonuksilta eikä niitä erityisesti metsästä.
[/quote]
Sinulla ehkä näin, mutta ei välttämättä muilla. Itselläni on asiat muuten hyvin, mutta monesti - varsinkin pimeinä syysiltoina - sitä tuntee itsensä yksinäiseksi ja kaipaa kumppania rinnalleen. Ap
Vai että oikein villejä aikoja.... Ehkä oletkin saanut lut*** maineen. Et ansaitse miestä itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 00:00"]Vai että oikein villejä aikoja.... Ehkä oletkin saanut lut*** maineen. Et ansaitse miestä itsellesi.
[/quote]
Tässä on kyllä perää. Sinkkuuteni johtuu ihan selvästi lut*** maineestani. Kiitos, että valaisit asiaa. En tosiaan taida ansaita miestä itselleni. :D Ap
Täällä saa heti aina naisena alapeukkuja, kun kertoo miten ei tarvitse elää puutteessa :-D Hahaha.