Yksin elävälle naiselle iso vahtikoira

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laumanvartijat ovat monesti hyvin äänekkäitä, partioivat alueellaan ja haukkuvat ns kaikelta varalta, että tunkeilijat tajuavat olla tulematta sinne. Eivätkä ne yleensä  pysy aitaamattomalla alueella, vaan laajentavat reviiriään. Aitojen pitää olla kunnolliset, kaivautuvat aitojen ali tai kiipeävät. Nämä asiat kannattaa ottaa huomioon jos harkitsee laumista.

Olen kuullut samaa, mutta tämä pyrreyksilö mikä minulla oli ei haukkunut paljon eli vain silloin kuin oli aihetta. Ei myöskään karannut kertaakaan pihasta, siihen ehkä vaikutti, että muut saksanpaimenkoirat olivat vahdissa, meillä on paljon toimintaa pihapiirissä ja piha-alue on hyvin selkeä vaikkakin aitaamaton, metsää ympärillä eikä ole naapureita, joiden ääniä haukutaan tai vahditaan.

Laumanvartijaa ei ehkä kannata ottaa, jos naapureita on lähellä, jos se haukkuu ja vahtii niitä jatkuvasti. Hyvät koiravaroituskyltit on syytä olla. Syrjäisellä paikalla tuo vahtiminen oli aivan sopivaa, ei louskuta turhia, kuten ei sakemannikaan, vaan silloin kun on syytä. Koira oli kova kaivamaan eli se nukkui usein itse kaivamassaan suuressa ja syvässä kuopassa kesäisin. Oli varmaan oppinut siihen espanjan kuumuudessa tai sitten se liittyy jotenkin alkukantaisuuteen. Kuono vain näkyi, joten voi päätellä kuopan koon, 84 kg koiralle.  

Tarkoitatko pyrrellä pyreneittenmastiffia vai pyrenittenkoiraa? Pyreneittenkoira jonka minä tiedän karkaili aitauksestaan eli monesti kaivoi aidan alta itsenä vapaaksi. Haukkui paljon, kaikelle joka meni ohikulkevalla tiellä. Muuten oli ihan kiltti ei mitenkään vaarallinen ainakaan normaali olosuhteissa.

Pyreneittenkoiraa (perro de los pirineos)tarkoitan. Pyreneitten mastiffistakin on kokemusta pitkäaikaisena hoitokoirana (ei omassa omistuksessa). Pyreneitten paimenkoira taas on ihan pieni koira, pyrren apulainen. Nuo kolme rotua sekoitetaan usein keskenään. 

Koiran karkailu liittyy lähes aina muuhun kuin sen rotuun, samoin tuo aitauksesta kaivautuminen. Haukkuherkkyys sen sijaan on rotuominaisuus, tuo minun pyrreni saattoi olla tässä poikkeustapaus. Ap selvittää näitä asioita kasvattajalta, jos on tarvis. Joku kasvattajapalautuskin voisi olla hyvä vaihtoehto, kun koirakokemusta löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laumanvartijat ovat monesti hyvin äänekkäitä, partioivat alueellaan ja haukkuvat ns kaikelta varalta, että tunkeilijat tajuavat olla tulematta sinne. Eivätkä ne yleensä  pysy aitaamattomalla alueella, vaan laajentavat reviiriään. Aitojen pitää olla kunnolliset, kaivautuvat aitojen ali tai kiipeävät. Nämä asiat kannattaa ottaa huomioon jos harkitsee laumista.

Olen kuullut samaa, mutta tämä pyrreyksilö mikä minulla oli ei haukkunut paljon eli vain silloin kuin oli aihetta. Ei myöskään karannut kertaakaan pihasta, siihen ehkä vaikutti, että muut saksanpaimenkoirat olivat vahdissa, meillä on paljon toimintaa pihapiirissä ja piha-alue on hyvin selkeä vaikkakin aitaamaton, metsää ympärillä eikä ole naapureita, joiden ääniä haukutaan tai vahditaan.

Laumanvartijaa ei ehkä kannata ottaa, jos naapureita on lähellä, jos se haukkuu ja vahtii niitä jatkuvasti. Hyvät koiravaroituskyltit on syytä olla. Syrjäisellä paikalla tuo vahtiminen oli aivan sopivaa, ei louskuta turhia, kuten ei sakemannikaan, vaan silloin kun on syytä. Koira oli kova kaivamaan eli se nukkui usein itse kaivamassaan suuressa ja syvässä kuopassa kesäisin. Oli varmaan oppinut siihen espanjan kuumuudessa tai sitten se liittyy jotenkin alkukantaisuuteen. Kuono vain näkyi, joten voi päätellä kuopan koon, 84 kg koiralle.  

Tarkoitatko pyrrellä pyreneittenmastiffia vai pyrenittenkoiraa? Pyreneittenkoira jonka minä tiedän karkaili aitauksestaan eli monesti kaivoi aidan alta itsenä vapaaksi. Haukkui paljon, kaikelle joka meni ohikulkevalla tiellä. Muuten oli ihan kiltti ei mitenkään vaarallinen ainakaan normaali olosuhteissa.

Pyrren vahtimisvietti ainakin tuolla koiralla oli ihan omaa luokkaansa. Sen veroista vahtia ei minulla ole ollut koskaan, vaikka vartioimiseen jalostettuja koiria on ollut pitkälti yli 30 vuoden ajan. Tämä koira oli vahingoittanut useita ihmisiä ennen meille tuloaan ja se kannattaa todella ottaa vakavasti, ettei mitään satu. Varmaan muidenkin laumisten kohdalla. 

Olen Suomessa tavannut erään pyrren omistajan, joka väitti, ettei koira vahdi. Koira oli vasta parivuotias eli vahtivietti oli vasta puhkeamassa. Tai sitten suomalaisista pyrreistä on pyritty karsimaan liiallista vahtimista mitä en kyllä usko. Koira on kodin ulkopuolella vieraille säyseä, joskaan tämä uros ei pitänyt vieraiden taputtelusta kodin ulkopuolellakaan, mutta sieti sen.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on täysin erilainen koira myös vahtiominaisuuksien puolesta kuin saksanpaimenkoira tai rotikka. Vahtivietti on huomattavasti vahvempi ja koira on itsenäinen, alkukantainen.

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla ei ole tullut bullmastiffi heti mieleen?

Mistä alapeukut? Tarpeeksi iso että toimii ennaltaehkäisevänä pelotteena.

Tiibetinmastiffi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla ei ole tullut bullmastiffi heti mieleen?

Mistä alapeukut? Tarpeeksi iso että toimii ennaltaehkäisevänä pelotteena.

En minäkään ymmärrä. Symppis rotu. Tiibetinmastiffin ottaisin myös heti, jos jostain sellainen kotia etsivä aikuinen löytyisi. Ulkoisesti viehättää se rotu kovasti, olisi kiva tutustua. T. kodittomiin koiriin hurahtanut vanha tätsy

Staffi olisi kyllä paras. Itselläni oli sellainen myös ja sitä iloisuutta ja naamaa katsoessa ei pelolle olisi sijaa.

Muuten olen sitä mieltä, että koiran ja sen omistajan välinen dynamiikka menee kieroon, jos hankkii koiran turvaksi. Siinähän tavallaan tunnustaa jo sen, että koira on teistä kahdesta se kovempi enkä usko, että se välttämättä johtaa mihinkään hyvään. Onneksi voi valita kookkaan, mutta lempeän koirankin. Koiran pitää aina olla sellainen, että on tilanne mikä tahansa niin omistaja kykenee hallitsemaan koiransa myös fyysisesti.

onhan isoja koirarotuja vaikka kuinka paljon.

lansu. nöffi. bertsu. beethooven. ei varmasti tule kukaan väkisin sisälle. kaikki puolustavat reviiriään.

kyllä koiran kuuluu haukkua. jos asut metsän keskellä. ketä se haukkuminen sitten häiritsee.

taitaa ap olla taasen porvoosta

Vierailija kirjoitti:

Staffi olisi kyllä paras. Itselläni oli sellainen myös ja sitä iloisuutta ja naamaa katsoessa ei pelolle olisi sijaa.

Muuten olen sitä mieltä, että koiran ja sen omistajan välinen dynamiikka menee kieroon, jos hankkii koiran turvaksi. Siinähän tavallaan tunnustaa jo sen, että koira on teistä kahdesta se kovempi enkä usko, että se välttämättä johtaa mihinkään hyvään. Onneksi voi valita kookkaan, mutta lempeän koirankin. Koiran pitää aina olla sellainen, että on tilanne mikä tahansa niin omistaja kykenee hallitsemaan koiransa myös fyysisesti.

Vahtimisvietti ei liity koiran kovuuteen, ne ovat kaksi erillistä ominaisuutta eli voimakkaan vartiointivietin omaava voi olla hyvinkin pehmeä ja lisäksi terävä (=reaktioherkkä), mikä tekee siitä erittäin hankalan kotikoiran.

Yleensä ottaen ihmiset eivät tunne koiriensa ominaisuuksia eivätkä käy luonnetesteissä ym. Tällaista tietämystä on lähinnä aktiivisilla pk-ihmisillä. Se taas vaikuttaa ongelmien syntymiseen, ettei ymmärretä miksi koira toimii kuten toimii eikä osata tukea ja ohjata sitä oikealla tavalla.

Vartiointiviettiä ja koiran kovuutta tai pehmeyttä ei voi muuttaa millään koulutuksella, vaan ihmisen on sopeutettava oma toiminta ja koulutustapa, joskus myös asuinpaikka koiraan. Ihmisen ja koiran luonteiden yhteensopivuus on myös olennaista. Pehmeäluonteiselle ja herkälle ihmiselle ei sovi kova, periksiantamaton ja sinnikäs koira.

Saman rodunkin sisällä eri yksilöiden välillä on eroa siinä, miten hyvät käyttöominaisuudet koiralla on. Mitä paremmat, sitä useammin koiraa syytetään ongelmakoiraksi, vaikka se tosiasiassa toimii paremmin kuin rotunsa edustajat keskimäärin eli on parempi käyttökoira, mutta ei sovellu lemmikiksi keskivertoperheeseen, missä koiralla ei ole juuri mitään tekemistä. 

Landseer.

Haukkuu kumealla, varoittavalla äänellä tarpeen niin vaatiessa.

Iso koko pelottaa vieraat mutta on luonteensa puolesta kuin pieni sylikoira.

Veden- ja pakkasenkestävä.

Mulla on samanlaisessa käytössä itäeuroopanpaimenkoira.

On upea rotu, tosin voi olla vaikea löytää pentua Suomesta. Minä hain omani Venäjältä ja rekisteröin Suomeen. Ei riistaviettiä, vahtii mutta ei hauku turhia. Säänkestävä turkki. Meidän yksilö on täysin terve (on luustokuvattu) mutta rodun yleisestä tilanteesta on vaikea ottaa selkoa kun niitä on niin vähän Suomessa ja ulkomaisiin terveystuloksiin on vaikea luottaa. Isolla rodulla voi todennäköisesti olla luustovikoja.

Vierailija kirjoitti:

Ison koiran hiilidioksidipäästöt ovat valtavat. Oletko yhtään ajatellut asiaa ilmastonäkökulmasta?

Oletko yhtään ajatellut asiaa vıtun päähänvetämisnäkökulmasta?

Mites Kuvasz. En tosin itse tiedä siitä kuin sen, että yhdellä perheellä maatilalla käytössä lampaiden kanssa. Muuten kuulemma ihan mukava koira on. En vaan itse tiedä kertoa mitään siitä. Tärkeintä minusta on se, että koira saisi olla mukana menossa ja lenkitettäisiin. Minusta yksikään koira ei saisi olla pelkästään mikään pihavahti vaan pitäisi sillä olla muutakin käyttöä ja ohjelmaa kuitenkin. Muistuu mieleen yksi koira joka vahtina turkistarhalla ja päivästä ja vuodesta toiseen elää vaan siellä ja ei muualle pääse. Ärisee siellä aidan takana, kun ohi menee. Nyt kävimme siellä paikkakunnalla taas parin vuoden jälkeen niin vieläkin se sama koira siellä ja taitaa olla jo aika vanhakin. Minusta tuokin aika ikävää jos koira viettää kokoelämänsä siellä tarhalla ja ei pääse sieltä edes välillä pois. Jää sinne kun työntekijät lähtevät ja on aina ulkona. Taitaa jokin koppi sentään olla. Uskon kyseisen koiran olevan Maremmano-abruzzese.

Estrelanvuoristokoira tuli vielä mieleen. Tosin itsellä koirasta se kokemus, että eräässä talossa pidettiin koiraa aina vapaana ja erään kerran menin aika lähellä taloa marjastamaan. Tien toiselle puolelle kyllä eli en sentään ns talon tontille vaan kauemmas. Koira ei ollut pihalla aluksi, mutta päästettiin myöhemmin ja sitten, kun koira huomasi minut niin lähti tulemaan sinne minua kohti. Onneksi olin tuolloin jo niin lähellä autoa, että ehdin sinne. Koira sitten saatteli minut pois sieltä haukkuen. Voin kertoa sen etten ole mennyt sinne enää toista ja jos menen sinne päinkään marjaan niin käännyn ajoissa pois. Ja tuo ei siis ole mikään yksityistie tai alue vaan ihan yleinen hiekkatie siinä menee. Ihme ettei ole sattunut mitään. Aika pelottava kokemus.

Itse ottaisin ehkä leonbergin, landseerin tai pyreneittenkoiran tuossa tilanteessa. Kahdesta ekasta kokemusta ja kolmas kiinnostaa ja ehkä tulee jossakin vaiheessa.

Nuo kaksi ekaa viihtyvät hyvin lasten kanssa. Ovat olleet aukottoman luotettavia ja vieraiden mielestä pelottavia alkuun. Kumea vahva haukku ja koko pelottaa. Ja kyllä, osanneet vahtia. Eivät hötkyile turhia, mutta ovat koko ajan kartalla. Kun 60-80kg nousee ylös katsomaan kuka tuli ja haukahtaa kerran pari, on jo selvää, ettei pihalle/taloon kannata yrittää.

Kahden kanssa on tuplaturva! Parin - kolmen vuoden ikäero toimii hyvin.

Pyreneittenkoira vähän sitten vahvempi vahtimaan. Itse karjaeläinten omistajana harkitsen tätä rotua parhaillaan. Asuisi pysyvästi eläintiloissa ja saisi lajityypillisen elämän.

Ja niille hiilijalanjälkihyypille tämä. Jos ostat tusinan valvontakameroita ja tussarin, sekä hommaat asentajan, tarvittavat vermeet, aseluvat, käyt kurssit jne., niin ei sekään päästätöntä hommaa ole. Melko varmasti myös metsässä asuen koiran/koirien kanssa saastuttaa vähemmän, kuin kaupunkirouva siellä betonilootassaan. Marjat, sienet, puskapissit, omat viljelmät, meikistä ei tietoakaan ja muutenkin luonnonläheistä elämää. Vaatteitakaan ei tarvitse hommata, kuin joskus ja jouluna. Sillä millä talo lämpiää, tehdään myös ruoka. Melko monta eroa kaupunkihommiin verrattuna!

Pyrreä tai maremmaa suosittelisin muuten mutta jos koiran kanssa pitää metsälenkkiä vetää niin rotikka on parempi vaihtoehto. Tontin joudut aitaamaan joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Amerikan akita ei juuri hauku ja rakastaa ulkona olemista.

Voi tosin syödä emäntänsä.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Itse ottaisin ehkä leonbergin, landseerin tai pyreneittenkoiran tuossa tilanteessa. Kahdesta ekasta kokemusta ja kolmas kiinnostaa ja ehkä tulee jossakin vaiheessa.

Nuo kaksi ekaa viihtyvät hyvin lasten kanssa. Ovat olleet aukottoman luotettavia ja vieraiden mielestä pelottavia alkuun. Kumea vahva haukku ja koko pelottaa. Ja kyllä, osanneet vahtia. Eivät hötkyile turhia, mutta ovat koko ajan kartalla. Kun 60-80kg nousee ylös katsomaan kuka tuli ja haukahtaa kerran pari, on jo selvää, ettei pihalle/taloon kannata yrittää.

Kahden kanssa on tuplaturva! Parin - kolmen vuoden ikäero toimii hyvin.

Pyreneittenkoira vähän sitten vahvempi vahtimaan. Itse karjaeläinten omistajana harkitsen tätä rotua parhaillaan. Asuisi pysyvästi eläintiloissa ja saisi lajityypillisen elämän.

Ja niille hiilijalanjälkihyypille tämä. Jos ostat tusinan valvontakameroita ja tussarin, sekä hommaat asentajan, tarvittavat vermeet, aseluvat, käyt kurssit jne., niin ei sekään päästätöntä hommaa ole. Melko varmasti myös metsässä asuen koiran/koirien kanssa saastuttaa vähemmän, kuin kaupunkirouva siellä betonilootassaan. Marjat, sienet, puskapissit, omat viljelmät, meikistä ei tietoakaan ja muutenkin luonnonläheistä elämää. Vaatteitakaan ei tarvitse hommata, kuin joskus ja jouluna. Sillä millä talo lämpiää, tehdään myös ruoka. Melko monta eroa kaupunkihommiin verrattuna!

Leonberg on seurakoira. Omani ja kaikki tuntemani leot suorastaan sylikoiria :) Ne viihtyvät viileässä, mutta eivät ole ulkokoiria ja olisi julmaa pitää leoa yksin päivät pitkät ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikan akita ei juuri hauku ja rakastaa ulkona olemista.

Tämä on rotuna kyllä kiintoisa.

Millainenkohan on lasten kanssa?

Olen ymmärtänyt että koiraa on vaikea lukea , on niin vähäeleinen tapaus. Mietin sitten onko liiankin alkukantainen ja liiankin itsenäinen. Kokemuksia kuulisin? Kuinka vietikkäitä ovat?

T. Ap

Itsepäisiä, itsenäisiä ja riistavietti tuppaa olemaan vahva. En ensimmäiseksi suosittelisi aloitusviestin speksejä lukiessani, etenkään kovin syrjäseuduille, jossa monesti pennun sosialistaminenkin saattaa monelle osoittautua hankalaksi. Vähäeleisiä, lukea pitää osata. Etenkin lapsille voi tuottaa hankaluuksia, elleivät satu olemaan kovinkin eteviä koirien kanssa?

Vapaana harvemmin pysyvät ns. "käskyn alla", itsenäisinä kavereina lähtevät mielellään jos jonkin hajun perään, eikä siinä paistin perässä köpsötellessä oikein viitsisi kuunnella omistajan komennusta, saati sitten vastata siihen. Urokset etenkin varsinaisia luupäitä.

Lasten kanssa tulevan usein toimeen, jos siihen on huolella totutettu. Rotumääritelmän mukaan eivät ole aggressiivisiä, mutta tuntemani jenkit mielellään haastavat riitaa vähintään vieraiden koirien kanssa eikä oman perheen lapsetkaan aina säästy hampaiden vilauttelulta. Kovin koirakohtaista tämäkin ja se aiemmin mainittu koiranlukutaito auttaa kovastikin.

Terveystilanteessa ei ainakaan aikaisemmin ole ollut hurraamista, liekö sitten viime vuosina meno edennyt parempaan suuntaan? Toivon näin.

Itselläni ei ole jenkkejä ollut, akitaa kylläkin. Ei niissä jenkeissäkään toki pelkkiä huonoja puolia ole, ovat usein hyvinkin mukavia kavereita sopivissa oloissa. Ehkä (ainakin minun mielestäni) paremmin soveltuvat paikkaan, jossa hyvät mahdollisuudet tavata jatkuvasti arjessa erilaisia ihmisiä ja asioita.

Tuttavalla on vastaavalta kuulostavissa oloissa ollut leonbergejä. Niitä muutama onkin jo ehdottanut. Rauhallisia, lapsirakkaita, fiksujakin. Jaksavat kulkea marjareissuilla mukana, mutta eivät hypi seinille, jos koko ajan ei tapahdu jotain. Vahtivat kyllä, mutta eivät turhasta huutele eikä tarvitse pelätä sitä, että kävisi vieraan kimppuun. Ja vaikkei vahtisikaan, niin jo pelkkästään se koiran koko ja ulkomuoto saa useamman tihutyöläisen miettimään kahdesti.

Pärjää ulkotarhassa turkkinsa puolesta, mutta seurallisia kun ovat, niin eivät tolkuttomia aikoja yksikseen tarhassa viihdy. Terveydestä en osaa sano juuta enkä jaata, kenties jollain muulta löytyy tietoa tästäkin?

Tsemppiä etsintöihin!

Minulla on naapurissa sellainen kyttäjääpariskunta, jotka tulivat ennen oikein meidän tontille asti kyttäilemään milloin mitäkin. Rakensin aidan, mutta se ei aina estänyt. Saattoi tulla portin kautta, jos portti oli auki. Siihen loppui, kun pihaa alkoi vahtia kaksi saksanpaimenkoiraa. Naapurin nainen oli kurkkinut portista ja portti oli silloin vain salvalla kiinni, ei lukolla. Oli ehtinyt saada portin auki, kunnes kaksi vihaista saksanpaimenkoiraa rähisi ja haukkui kuuluvasti hampaitaan näytellen. Siihen loppui naapuripariskunnan kyttäys. Tosin aika pian sen jälkeen muuttivat poiskin, ilmeisesti hoitolaitokseen.

Vanha ketju, mutta vastaan silti. Eli kaipaat isokokoista, turvallista koiraa, joka viihtyy päivät ulkona yksin. Lähes kaikki rodut kaipaavat seurakseen joko ihmistä tai sitten muita koiria. Ovet nimittäin laumaeläimiä eli joko sen lauman on muodostuttava ihmisistä tai sitten toisista koirista. 



Mulla oli aikoinaan alaskanmalamuutti ja varmaan olisi viihtynyt välillä ulkona ihan yksikseenkin, mutta ei koko ajan eikä pitkiä aikoja. Sen sijaan, kun sillä ei ollut muita kavereita kuin minä, lapset ja pari kissaa, me oltiin sen lauma. Ja vaikka rotu ei olekaan mikään laumanvartijarotu, siitä huolimatta sille sen oma "lauma" oli kaikki kaikessa. Välillä vähän liiaksikin (kun lapset olisivat halunneet tuoda uusia kavereitaan kylään ja mä olin töissä). Oli kyllä hieno koira. Vaati paljon liikuntaa ja just sitä lajilleen tyypillistä vetokoiran hommaa, mutta sen kanssa uskalsi liikkua missä vaan ja mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Se ei juurikaan haukkunut, mutta kun se ei jostain pitänyt, sen ääni oli kuin suden ulvonnan ja leijonan karjunnan välimuoto. Ainoa huono puoli oli sen ulkonäkö. Tai siis varsinkin paikallisen kuppilan kanta-asiakkaista moni mies tuli aina lässyttämään, miten hyvin tulee toimeen koirien kanssa. Mutta mun malamuuttini ei tullut toimeen heidän kanssaan ja kun koira osoitti sen, niin vikkelästi hyppäsi baarireissultaan tulossa oleva tyyppi tien sivuun. Kerran olin töissä, kun meille tuli jokavuotriseen tapaan energiamittareiden lukija., Ihan tuttu huoltomies, josta mun malamuuttini tykkäsi. Ajattelin, että voin olal töissä, kun lapset kuitenkin ovat kotona. Koira oli heiluttanut häntäänsä ja ollut ihan innoissaqan, kun tuttu huoltomies oli tullut meidän tuulikaappiin. Mutta kun astui siitä peremmälle, koira kävikin ranteeseen kiinni. Ei purrut, mutta piti hampaillaan kiinni kunnes huoltomies perääntyi takaisin tuulikaappiin. Ei siis päästänyt edes tuttua huoltomiestä sisälle, kun kotona oli vain alakouluikäiset lapset eikä aikuisia.