Yksin elävälle naiselle iso vahtikoira
Sellainen hakusessa. Asun metsän keskellä pienessä talossa yksin avioeron myötä
Lapset käyvät viikonloppuisin luonani.
On tämä arki tuntunut yksinäiseltä, ja täällä metsän keskellä pelottavaltakin nyt kun pimeä aikakin lisääntyy.
Ajatuksiini on tullut jos koiran hankkisin yksinäisyyttäni/ pelkoani lieventämään.
Muutto pois täältä ei tule onnistumaan ei ole varaa muuttaa kun tästä talosta en sellaista hintaa saisi jolla voisin lähempää kaupunkia asunnon hommata
Ja talo on velaton niin asumiskulut pienet näin ollen mahdollista maksaa koirankin elatus.
Kokemusta on nuorempana lapsuuden kodissa oli molossikoiria ja 10 vuotta sitten meillä oli staffi.
Staffia ei enää koska haluan ison koiran.
Mutta mikä?
Pihapiiri aidattu korkealla aidalla ja toivoisin koiran olevan säänkestävä viihtyisi päivisin pihalla myös itekseen, ei mikään turhan haukkuja, kuljen paljon metsissä marjastus sienestys jutuissa ja muuten vaan koiran olisi hyvä pysyä vapaana irti näillä retkillä… ja niin perämetissä kuljen ettei siellä kyllä kun huonolla tuurilla joku vastahan
Haluisin uroksen tietysti tarvittis lapsiin tottua mutta tottuukin sitten että sillä tavalla
Näyttelyissä kävin staffin kanssa että sellaista voisin tulevankin koiran kanssa touhuta ja mitä mieleen tuleekaan pääjuttuja ei siis vaan pihalle yksin olevaa räkyttäjää vaan todelliseksi perheenjäseneksi mulle
Vinkkejä kokemuksia kiitos
Kommentit (85)
Voisitko kertoa, missä päin asut, niin en ainakaan tule sinne sienestämään tai marjastamaan, vai osaatko kouluttaa koirasi niin, ettei se käy metsässä kenenkään kimppuun, kuten tämä belgian paimenkoira: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000501245.html
Vierailija kirjoitti:
Ota kunnon terrieri, kyllä pitää loitolla ylimääräiset ja moni pelkää jopa, vaikka ovat ihania koiria. Haukkuu pois ylimääräiset.
Mikä olisi kunnon terrieri?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Saksanpaimen tai husky. Huskyt ovat kyllä todella kovia "puhumaan" tosin. :)
Huskyt ovat rekikoiria, joten vaativat sitä vetämistä.
Koiraa hankkiessa tärkein seikka on se, että se sopii omaan elämään ja oma elämä sopii kyseiselle koiralle. Ne ominaisuudet on ihan todellisia, aktiivinen koira tarvitsee aktiviteettejä, ja sitten kaikki ovat tyytyväisiä. Jos aloittaja viettää aikaansa enemmän sohvannurkassa kuin treenikentällä, palveluskoira (esim juuri saksanpaimenkoira) käyttää sen energiansa häiriökäytökseen tai asunnontuhoamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Amerikan akita ei juuri hauku ja rakastaa ulkona olemista.
Tämä on rotuna kyllä kiintoisa.
Millainenkohan on lasten kanssa?
Olen ymmärtänyt että koiraa on vaikea lukea , on niin vähäeleinen tapaus. Mietin sitten onko liiankin alkukantainen ja liiankin itsenäinen. Kokemuksia kuulisin? Kuinka vietikkäitä ovat?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyreneittenkoira tai jokin muu laumanvartija. Pyrren turkki on helppohoitoinen ja on hirmuinen vahti, kotiväelle lempeä. Vahtivietti alkaa 2-3 vuoden iässä vasta.
Kun sinulla on koirista kokemusta, niin harkitse myös aikuista koiraa, joka vaihtaa kotia esimerkiksi liiallisen vahtimisen takia. Minulla on ollut useita sellaisia koiria, täällä metsässä on turvallista koirien kanssa, jotka oikeasti vahtivat.
Laumanvartijat ovat sikäli hyviä, ettei niitä tarvitse hirveästi aktivoida ja kouluttaa kuten palveluskoiria (joita mulla on ollut pääasiassa, rotikoita, saksanpaimenkoiria). Laumanvartijoille riittää lenkit ja pihan vahtiminen. Tai sitten joku aikuinen molossi, kun sinulla on niistä kokemusta, minulla ei.
Korjaus, näyttäähän tuo pyrrekin kuuluvan molosseihin wikipedian mukaan ja rotikka. Joka tapauksessa nuo isot rodut ovat hyviä vahteja ja aika helppohoitoisia, rauhallisia, jos tiedät mitä teet ja saat koiran kunnioituksen. Se suojelee sinua ja kotia vaikka henkensä uhalla ja painoa on useamman koiran edestä. Tuo pyrrekin painoi 86 kg mikä mulle tuli aikuisena, uros.
Kiitos korjauksesta, vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kunnon terrieri, kyllä pitää loitolla ylimääräiset ja moni pelkää jopa, vaikka ovat ihania koiria. Haukkuu pois ylimääräiset.
Minulla on kaksi jackrussellia eikä niitä voi vahtikoiraksi sanoa. Metsän keskellä jahtaavat jäniksiä. Metsästysviettiä on enemmän kuin vahtiviettiä.
Jackrussellinterrieri ei kyllä vakuuta vahtikoirana.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen terapiaa! Elämänpelkosi ei koiralla poistu.
Se on helppo tulla sieltä katuvalojen keskeltä arvostelemaan toisten pelkoja.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Huskyt rakastavat ulkonaoloa ja rakastavat ihmisiään, ovat todella puheliaita ja TO-DEL-LA fiksuja. Siis aivan pelottavan fiksuja, välillä tuntuu, kuin niiden sisällä asustaisi ihminen... Itsellä kolme huskya. Mutta sitten se vartiointipuoli...joo, äänekkäitä osaavat olla ja voimaa löytyy kuin pienestä kylästä, mutta eivät ole mielestäni kovinkaan pelottavia, joka yleensä kuuluu vahtikoiran ominaisuuksiin.. En tiedä mitä nuo minun ihmissudet tekisivät jos taloomme murtauduttaisiin, toivottaisivatko vieraan tervetulleeksi häntä heiluen vai aistisivatko ettei tyypillä ole puhtaat jauhot pussissa ja näyttäisivät tunkeutujalle kuka talossa määrää? En tiedä, nuo minun veijarit on ainakin yltiöystävällisiä veijareita. Mutta tositilanteen tullenhan sen vasta näkisi mikä reaktio olisi.
Huskyt ovat hienoja koiria oikeissa ympäristöissä, tuskin vahtikoiraksi
T. Ap
Siis muita ihmisiä vastaan suojautuaksesiko haluat hankkia kaikille ohikulkijoille vaarallisen eläimen?
Joku aseenkorvikeko se eläin olisi niin kuin narkkareilla?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnipitoaikana koiran on oltava aina kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Koira voi olla vapaana alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella. Kylmän talven myötä jäillä liikkuminen on nostanut suosiotaan. On muistettava, että koiran on oltava kytkettynä myös jäällä liikuttaessa.
Koirien kiinnipitoajan kunnioittaminen on tärkeää, jotta luonnoneläimillä olisi rauha niiden lisääntymisajan aikana. Etenkin rajun talven jälkeen eläimet voivat olla heikossa kunnossa ja tarvitsevat rauhaa lepoon ja ruokailuun.
https://www.kennelliitto.fi/tietoa-meista/uutiset/koirien-kiinnipitoaik…
Irtipitoajoista en tietääkseni kysynyt aloituksessani.
Kuljen omissa metsissäni silloin kun haluan toivoin ettei koirani olisi riistaviettinen jotta myös luonnon eläimet saisivat olla rauhassa.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyreneittenkoira tai jokin muu laumanvartija. Pyrren turkki on helppohoitoinen ja on hirmuinen vahti, kotiväelle lempeä. Vahtivietti alkaa 2-3 vuoden iässä vasta.
Kun sinulla on koirista kokemusta, niin harkitse myös aikuista koiraa, joka vaihtaa kotia esimerkiksi liiallisen vahtimisen takia. Minulla on ollut useita sellaisia koiria, täällä metsässä on turvallista koirien kanssa, jotka oikeasti vahtivat.
Laumanvartijat ovat sikäli hyviä, ettei niitä tarvitse hirveästi aktivoida ja kouluttaa kuten palveluskoiria (joita mulla on ollut pääasiassa, rotikoita, saksanpaimenkoiria). Laumanvartijoille riittää lenkit ja pihan vahtiminen. Tai sitten joku aikuinen molossi, kun sinulla on niistä kokemusta, minulla ei.
Kiitos viestistäsi! Laumanvartijoita olen miettinyt kyllä, mutta kokenut ongelmalliseksi sen ettei minulla ole tarjota rodun omaista työtä, turhautuuko sellainen sitten pelkkään seurakoiran virkaan. Varmaan olisi hyvä kasvattajilta suoraan kysellä asiaa millaisiin perheisiin soveltuisi.
T. Ap
Ei turhaudu, sehän tekee siinä ulkona juuri sitä mihin se on jalostettu, eli vahtii. Itselläni on ollut kaukasian- ja keskiaasianpaimenkoiria, sopivat tuollaiseen elämään kuin nenä päähän. Koira vahtii omiaan, olipa ne sitten ihmisiä tai kotieläimiä.
Pk-oikeudet omaavat rodut (rotikat, sakemannit, malit yms) yleensä sitten turhautuu jos muuta "työtä" ei ole kuin se vahtiminen.
Meillä oli laumanvartijauros, tarkemmin sanottuna espanjanmastiffi. Se oli mukava koira ja kova vahtimaan. Turkki sillä oli aika rasvainen, mikä teki koirasta todella säänkestävän. Haukku taitaa espanjanmastiffeilla olla koiramaailman matalimpia eli on pelottavam kuuloinen, vaikka koira ei oikeasti olekaan vaarallinen. Koira ei ole nimittäin aggressiivinen, vaikka on hyvä vahti. Espanjanmastiffit ovat sellaisia ihmisten kampittajia lähinnä. Ovathan ne hurjan näköisiä, kun ovat isoja ja kaulanahka roikkuu löysänä.
Espanjanmastiffi ei kuitenkaan ole mikään palveluskoira, eli siitä ei tule ikinä tottelevaisuusvaliota. Se tottelee perusasiat, joissa se kokee olevan järkeä, mutta ei innostu temppuilemaan, vaan pohtii aika paljon itse viitsiikö ruveta johonkin hommaan. Vaikka monet luulevat, että laumanvartijat ovat kovia koiria, ne ovat oikeastaan hyvin herkkiä ja huonolla ja kovalla koulutuksella koirasta saa vihaisen. Niille pitää olla selkeä, määrätietoinen ja ennen kaikkea aina ystävällinen. Ei osaamattomiin käsiin, kuten ei mikään iso koira.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kertoa, missä päin asut, niin en ainakaan tule sinne sienestämään tai marjastamaan, vai osaatko kouluttaa koirasi niin, ettei se käy metsässä kenenkään kimppuun, kuten tämä belgian paimenkoira: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000501245.html
Belgianpaimenkoira on kyllä ihan pommi muussa kuin poliisien käytössä johon rotu mielestäni _ainoastaan_ soveltuu.
Tuohon aloitukseeni olisi ollut hyvä lisätä että kodin ulkopuolella toivoisin koiran olevan välinpitämätön muita kohtaan. Totta kai suojella tarpeen tullen mutta se olisi äärimmäinen fyysinen tilanne jota tuskin tuolla metsissä tulisi vastaan.
T. Ap
Nöffilläkin on jonkin verran vahtiviettiä, vaikka on muuten ystävällinen. Karkotushaukku on aika pelottava, kun uroksella massaa 70 kg. Tykkää olla ulkona, ei riistaviettiä.
Bullterrieri jos jaksaa kouluttaa kunnolla? Minun mielestäni ne on ihania.
Jos tosiaan liikut paljon metsässä eikä koiran elämä ole pelkkää tylsää hihnakävelyä, saksanpaimen käy ihan hyvin. Vaikka luullaan, ei se välttämättä vaadi palveluskoiratouhuja jotta olisi tyytyväinen. Paimenena kulkee hyvin vapaana ja pysyy lähellä. Ei räksytä turhia, viihtyy ulkona. Lojaali ja suojelee varmasti tarvittaessa.
Kaikilla isoilla koirilla on - mahdollisesti - terveysongelmia, ei sakemannit ole muita sairaampia.
dobberit ja huskyt vaativat ihan hirmuisen paljon liikuntaa tai ne pimahtaa.
hanki joku molossi/laumanvartija, joka ei kuitenkaan ole niin iso, ettetkö pystyisi pitää sitä hallinnassa niin tarvittaessa. vaikka sarplaninac tai tornjak. ovat luonteeltaan aivan ihania, viihtyvät ulkona ja puolustavat ihmistään ja reviiriään tarvittaessa.
jos taas haluat mahd. ison koiran niin sitten vaikka leonberg mieluummin kuin jättikokoinen laumanvartija, koska leonberg on helpompi. eivät ole aggressiivia vaan sellaisia ihania mussukoita, mutta koon takia varmasti säikäyttää tunkeilijat pois ja tuovat omistajalleen turvallisen olon.
Vierailija kirjoitti:
Siis muita ihmisiä vastaan suojautuaksesiko haluat hankkia kaikille ohikulkijoille vaarallisen eläimen?
Joku aseenkorvikeko se eläin olisi niin kuin narkkareilla?
Ihmisiä, petoeläimiä. Minun pihapiiriini on eksynyt jopa karhu. Nyt olen onneksi aidannut pihan, joten vähän hidasteena luonnon eläimille sentään se.
Mitä ihmisiin tulee, asuntomurtoja on paikkakunnallani ollut säännöllisesti viime vuosina joten mistäpä sitä tietää.
Aiemmin talossani asui mies jolla oli metsästysharrastus ja sen takia ase talossa.
Aseesta ei ole seuraa niin ennemmin ottaisi koiran josta saa sen seuran ja sitten myös hyötynä turvaa.
T. Ap
Kokemuksieni mukaan saksanpaimenkoira tarvitsee aika paljon päälleen työtä pysyäkseen tyytyväisenä lisäksi kovin sairaiksi jalostettuja joten ei kiitos.
Husky on arktinen työkoira, en ole kiinnostunut valjakkojutuista.
T. Ap