Mä oon niin yksin tässä maailmassa

Mitä et elämässäsi kestä ap? Mihin koet että tarvitset apua?

Minkä ikäinen lapsesi on? Onko lapsella isää?

Kiinnostaako sinua seurakunnan järjestämä ohjelma? Sitä kautta voi ainakin löytyä uusia kavereita?

Voi ap, ymmärrän niin hyvin sinua! Minullakin on samankaltaisia tunteita.

Minulla on myös lapsi ja mies (tosin ex, mutta asumme saman katon alla), mutta siihen ihmissuhteeni jäävät. Välini ovat katkenneet sukuuni lapsuudenaikaisen perheväkivallan takia, eikä ystäviä enää ole. Tilannetta pahentaa huono terveydentilani, mikä on vienyt mahdollisuuden ammatin opiskeluun ja työhön ja siihen etten ainakaan tällä hetkellä pysty asumaan yksin. Tilanne on hankala kaikin tavoin, mutta täytyy vain kestää. 

Vaikeassa tilanteessa oleva haluaa yleensä saada apua. Mutta entä jos apua on jo haettu, mutta sitä ei saa tai se ei auta? Ainakin itse olen käynyt kaikki julkisen sektorin palvelut läpi ja yksityisiäkin olen kokeillut. Moni saattaa ajatella, että avun hakijassa on jotain vikaa, jos avusta ei hyödy, mutta minusta asia ei ole näin yksinkertainen. Mielenterveyteen vaikuttavien asioiden hoito on haasteellista. Sitä paitsi, miten ammattiapu voi auttaa yksinäisyyteen? Siihen auttaisi ainoastaan hyvät ihmissuhteet, mutta sellaisia ei niin vain solmita - varsinkaan aikuisiällä. 

Tuntuu todella pahalta ajatellakin miten ongelmani (fyysinen sairaus mukaanluettuna) ja kriisit ovat mahdollisesti vaikuttaneet lapseeni, mutta mitä helvettiä voi enää tehdä, kun apua on jo haettu USEISTA ERI PAIKOISTA???? Ihmisten olisi syytä ymmärtää ammattiapuun liittyviä haasteita ja epäkohtia.

Jos yksilöllä/perheellä on suuria vaikeuksia, oikeanlaista apua on vaikea löytää. Vääränlainen auttaminen voi ajaa entistä suurempaan ahdinkoon. Vaikka monet hyötyisivätkin eri terapioista/palveluista, olisi tärkeää ymmärtää toisenlaisia kokemuksia ja niiden seurauksia. Jos oletetaan, että apua hakeneet ovat halunneet ja olleet valmiita muutokseen, mutta tarjottu apu ei auta, syynä on usein se, että monet terapeutit yms. eivät osaa hoitaa vaikeita tapauksia. Kun ahdasmieliseen ja teoreettiseen ihmiskäsitykseen ei mahdu mikään sen ulkopuolella oleva, niin eihän se mikään ihme ole että erikoisemmat yksilöt jäävät ongelmissaan yksin. Silloin ei voi muuta kuin sinnitellä ja elää päivä kerrallaan. 

Jos asut Etelä-Karjalassa niin kirjota tänne, ole kiltti.. Täällä myös yksi erittäin yksinäinen ihminen Imatralta. En ole täältä kotoisin ja ehkä siksi sen sydänystävän löytäminen on ihan mahdotonta. Enkä edes tiedä rakastammeko miehen kanssa toisiamme, tai olemmeko rakastaneet vuosiin. Oon niin yksin.

Missä asut ap?

Tai jos joku muu tosiystävän kaipuussa oleva on täältä päin saa kirjoittaa. Tiedän, että tää on vanha aihe, mutta tää yksinäisyyden tusa ei katso päivämääriä.

Lapsen on aivan hirveää kuulla:

"Lapsi on mm. kuullut, kun vaikeroin yöllä ääneen haluavani kuolla, etten jaksa enää, en jaksa elää, miksei kukaan auta, auttakaa joku jne."

Hän luulee sen johtuvan hänestä.

Sinulla on todellakin syytä elää: lapsesi!

HAE APUA ♡

Kuka vittu näitä vanhoja aloituksia nostaa.

Mäkin luulit tätä tuoreeksi ja vastasin.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 00:17"]

Kuka vittu näitä vanhoja aloituksia nostaa. Mäkin luulit tätä tuoreeksi ja vastasin.

[/quote]

Mikä vittu sä luulet olevas? Maailman napa? Mitä väliä jos vastasit. Ei varmaan ollut sun elämän kannalta mikään katastrofi? vittu, etä ihmiset osaa olla itsekkäitä ja oman navan ympärillä pyörijöitä nykyisin.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 00:17"]

Kuka vittu näitä vanhoja aloituksia nostaa. Mäkin luulit tätä tuoreeksi ja vastasin.

[/quote]

Et ehkä tullut ajattelleeksi omaa napaasi pidemmälle, mutta maailmassa on edelleen yksinäisiä, masentuneitakin ihmisiä. Jos sun suurin murheesi on, että "turhaan" vastasit tähän niin sulla on aika pienet murheet :D. Oo vaan onnellinen ja tyytyväinen pieniin ympyröihis.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 00:17"]

Kuka vittu näitä vanhoja aloituksia nostaa. Mäkin luulit tätä tuoreeksi ja vastasin.

[/quote]

Musta tuntuu, että just tällaisia ihmisiä mulla on nykyisin ( tai on ollut jo yli kymmenen vuotta) ympärilläni, ketään ei kiinnosta muu kuin oma lähipiiri, omat läheiset kaverit ja suku, jotka he  ovat tunteneet jo päiväkodista asti, ja siihen piiriin ei mahdu ulkopaikkakunnalta muuttaneet. Harmi vaan, että opiskellessa rakastuin täkäläiseen miheen joka ei mistään hinnasta ole  suostunut muualle muuttamaan. Mun opisklukaverit on jo ajat sitten muuttaneet täältä pois, eikä mulla oikeastaan ole enää ketään. Mutta anteeksi jos pilasin sun illa... Mun illat on olleet pilalla jo vuosikausia.

T. Se joka tän aiheen nosti, saa kivittää :)

Lohdullinen ketju, en ookkaan ainut maailmassa, joka painii tän asian kanssa. Tsemppiä muillekkin yksinäisille <3

Haleja kaikille!

Kaikella on aikansa, huonolla ololla myös.

Jonain päivänä tulet olemaan seitsemmännessä taivaassa.

kuinka voimme auttaa?

Lapsellesi ei ole oikein joutua katsomaan ja kuuntelemaan tuollaista. HAE apua, ihan vaikka lapsesi tähden jos et itse koe apua tarvitsevasi/avusta hyötyväsi. Soita terveyskeskukseen ja lue vaikka tuo aloitusviestisi. 

Miksei sinulla ole ketään? Eikö ole sukulaisia, ystäviä? Lapsen isä? Anteeksi jos tämä on tyhmä kysymys, mutta kysyn ihan vilpittömästi, miten sellainen on edes mahdollista?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:47"]

Miksei sinulla ole ketään? Eikö ole sukulaisia, ystäviä? Lapsen isä? Anteeksi jos tämä on tyhmä kysymys, mutta kysyn ihan vilpittömästi, miten sellainen on edes mahdollista?

[/quote]

En ole ap, mutta ymmärrän kyllä. Minulla ei ole yhtään ystäviä, olen aina ollut aika yksinäinen ja nyt koitäitivuosina viimeisetkin ystävät kaikkosivat (nimenomaan kaikkosivat, sillä minä kyllä yritin pitää yhteyttä mutta se yhteydenpito jäi yksipuoliseksi). Sukulaisista mulla on olemassa kaksi mummoa, täti, veli ja vanhemmat. Täti ja mummot asuvat toisella puolella suomea joten heistä ei liiemmin iloa arjessa ole. Vanhempiin mun välit on menneet, sillä kummallakin mielenterveysongelmia joiden takia käyttäytyvät aika uhkaavasti ja epäreilusti. Veljen kanssa en ole läheinen, ollaan ihan erilaisia ihmisiä ja hänkin asuu 400km päässä täältä. Mulla on kyllä mies, joten en siis ole ihan yksin, mutta olen usein miettinyt että jos mies vaikka ottaisi ja lähtisi niin sitten jäisin kyllä ihan oman onneni nojaan.

Anna lapsi pois. Lapsen ei ole hyvä joutua kuuntelemaan tuollaista ja luulla, että kaikki johtuu hänestä, koska hän ei ole tarpeeksi hyvä. Lapsi pelkää, että tapat itsesi joku päivä.

Hae apua, lapsesi tähden. Sitä et ehkä saa, mutta hae kuitenkin. Mäkään en oikein mistään saanut apua, kun oli vaikeaa ja olin yksin, mutta lastensuojelu sentään edes yritti auttaa.

Voinko minä auttaa jotenkin?