Mistä työmotivaatiota ikisinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Töissä käydään oman itsen vuoksi, tietenkin? Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti halua elää elämäänsä almuilla.

Nämä syrjäytyneet luuserit haluaa. Ilmeisesti perimmäinen ongelma on mielenterveydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mistään. Itse en tule saamaan parisuhdetta joten istun kotona kelatuilla pelaamassa tietokonetta ja katsomassa animea.

M31 neitsyt.

Olet luovuttanut vähän liian aikaisin. Olet nuori mies vielä.

Jokainen vuosi ilman kaunista anime-tier typyä on haavoittanut nuoren miehen sydäntä ja mustannut ja passivoittanut mielen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Töissä käydään oman itsen vuoksi, tietenkin? Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti halua elää elämäänsä almuilla.

Nämä syrjäytyneet luuserit haluaa. Ilmeisesti perimmäinen ongelma on mielenterveydessä.

Mistä olette saaneet tuon asenteen että jonkinlainen luuseriuden vältteleminen antaa enemmän voimaa kuin naisettomuuden aiheuttama passivoituminen? Itseltä puuttuu...

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan. Minä käyn paljonkin ihmisten ilmoilla ilman kumppaniani, eikä kukaan ole nauranut tai ihmetellyt.

Sinä oletkin nainen.. Miehet brassailevat naisystävillään ja kavereillaan vain yksinäisille sinkkumiehille..

Olisiko kuitenkin niin, että ongelmat on jossain muualla, kuin ikisinkkuudessa tai työssä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kuitenkin niin, että ongelmat on jossain muualla, kuin ikisinkkuudessa tai työssä.

Varmasti, mutta se kaikki jotenkin konkretisoituu ikisinkkuudessa. Ja samalla ikisinkkuus varmistaa ettei niitä voimia oikein mihinkään muuhunkaan ole.

Hankkimalla antoisan työn ja harrastuksia. Nykyään odotan innolla seuraavaa päivää, olipa se viikonloppu tai arki. Odotan, että pääsen tekemään parannuksia tuotteeseemme, kuntosalille illalla tai vaikkapa tallille kavereiden kanssa autoa laittamaan. Vuosia sitten en olisi uskonut, että voin olla näin onnellinen yksin.

Jos olisit suhteessa, niin oletko varma, että olisit täysin onnellinen?

T: Mies 30, ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

En tajua miten ihmiset eivät näe tätä asiayhteyttä. Minulle työelämä on ainakin pelkkä välttämätön paha ja kumppanin löytäminen ja mahdollisesti perheen perustaminen olisi ollut the juttu elämässä. Jos jään tuosta toiveestani täysin paitsi, niin tottahan toki se masentaa ja passivoi. Ei minulla ole mitään loputonta voimavarantoa josta ammentaa vuosikymmenten puurtamiseen, väsyneenä jossain alati vaatimuksiltaan kasvavassa työelämässä. Nykyään vielä kun edes kohtuullisen työpaikan eteen joutuisi aidosti kilpailemaan.

Tälleen ikisinkkuna naisena pitää sanoa, että käyn töissä elättääkseni itseni. En sen takia, että saisin sen haaveilemani perheen, en edes ymmärrä miten työssäkäyntini voisi tarjota minulle parisuhdetta?

Kyllä, se kalvaa itsetuntoa ja mielenterveyttä, etten saa sitä perhettä/puolisoa, mutta se ei liity työssäkäyntiin mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kuitenkin niin, että ongelmat on jossain muualla, kuin ikisinkkuudessa tai työssä.

Varmasti, mutta se kaikki jotenkin konkretisoituu ikisinkkuudessa. Ja samalla ikisinkkuus varmistaa ettei niitä voimia oikein mihinkään muuhunkaan ole.

Vähän jaksan epäillä, ettei se parisuhde auttaisi työmotivaation puutteeseen mitenkään, aina löytyy joku uusi peruste jaksamattomuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei mistään. Itse en tule saamaan parisuhdetta joten istun kotona kelatuilla pelaamassa tietokonetta ja katsomassa animea.

M31 neitsyt.

Voi sentään. Kyllä yhteiskunnan pitäisi pillu sinulle kotiin toimittaa. Etkö ole vielä anonut?

Ainakaan miehillä ei ole sellaista kodinrakennusintoa, kuin naisilla, jos sattuu olemaan ikisinkku. Rahaa siis kuluu vähemmän, joten ehkä töissäkään ei tarvitse niin tsempata. Koko elämä voi mennä downshiftauksena. Pinnistelee vain sen verran, että joku lyhyen aikavälin päämäärä saavutetaan. Jollekin se voi olla seuraava Pleikka tai kaljalava.

Tässä mielessä yhteiskunnan sinkkuuntuminen ei ole hyvä. Toisaalta nähty, kun työkaverilla tippuu hanskat kädestä töissä avioeron jälkeen. Moti loppu, mutta kalja alkoi maistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

En tajua miten ihmiset eivät näe tätä asiayhteyttä. Minulle työelämä on ainakin pelkkä välttämätön paha ja kumppanin löytäminen ja mahdollisesti perheen perustaminen olisi ollut the juttu elämässä. Jos jään tuosta toiveestani täysin paitsi, niin tottahan toki se masentaa ja passivoi. Ei minulla ole mitään loputonta voimavarantoa josta ammentaa vuosikymmenten puurtamiseen, väsyneenä jossain alati vaatimuksiltaan kasvavassa työelämässä. Nykyään vielä kun edes kohtuullisen työpaikan eteen joutuisi aidosti kilpailemaan.

Tälleen ikisinkkuna naisena pitää sanoa, että käyn töissä elättääkseni itseni. En sen takia, että saisin sen haaveilemani perheen, en edes ymmärrä miten työssäkäyntini voisi tarjota minulle parisuhdetta?

Kyllä, se kalvaa itsetuntoa ja mielenterveyttä, etten saa sitä perhettä/puolisoa, mutta se ei liity työssäkäyntiin mitenkään

Kuinka voit väittää ettei se liity mitenkään työssäkäyntiin jos kerran sanot sen kalvavan itsetuntoa ja mielenterveyttä? Mielenterveys ja itsetunto liittyy olennaisesti työssä jaksamiseen ja siellä pärjäämiseen ja ylipäänsä elämään motivuitumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mistään. Itse en tule saamaan parisuhdetta joten istun kotona kelatuilla pelaamassa tietokonetta ja katsomassa animea.

M31 neitsyt.

Voi sentään. Kyllä yhteiskunnan pitäisi pillu sinulle kotiin toimittaa. Etkö ole vielä anonut?

Ei kai kukaan väitä että yhteiskunnan pitäisi jotain toimittaa tai että ruikuttaminen johtaisi mihinkään. Mutta ilman sitä (tai pikemminkin parisuhteita) ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. Mikä tuossa on niin vaikea ymmärtää? Eihän jaksamisen puute ole vaatimus jostain p*mpin wolt-kuljetuksesta?

ei-klovnikaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla voit käydä töissä ja olla osa yhteiskuntaa kuin yhärit tai tahattomasti lapsettomat tai muut ikisinkut. Ei se, että jokin ihmissuhde elämästä puuttuu, tarkoita sitä, että sitten pitää mennä kotiin murjottamaan ja heittää koko yhteiskunta roskiin. Jos siltä tuntuu, puuttuu jotain muitakin palasia elämästä kuin lisääntymiskumppani.

Oletko ikinä viettänyt aikaa yksinään ihmisten ilmoilla? Se ruukaa olemaan aina semmoista brassailua, jonka yksinelävä aina häviää. Minulle on naurettu monta kertaa päin naamaa, jos menen vaikka syömään ulos yksin tai ravintolaan drinkille..

Kuuostaa todella oudolta. Taidat kuvitella omiasi..? Käyn usein yksin syömässä, tapahtumissa yms. ja ikinä en ole mitään negatiivista kokenut. Ei aikuinen ihminen voi aina odottaa, että joku lähtee mukaan. Siinä odotellussahan menee elämä hukkaan. Sitä päitsi sillä tavalla tutstuu myös uusiin ihmisiin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kuitenkin niin, että ongelmat on jossain muualla, kuin ikisinkkuudessa tai työssä.

Varmasti, mutta se kaikki jotenkin konkretisoituu ikisinkkuudessa. Ja samalla ikisinkkuus varmistaa ettei niitä voimia oikein mihinkään muuhunkaan ole.

Vähän jaksan epäillä, ettei se parisuhde auttaisi työmotivaation puutteeseen mitenkään, aina löytyy joku uusi peruste jaksamattomuudelle.

Ei varmaankaan kun on jo vaurioitunut ihmisenä. Niitä naisia olisi pitänyt alkaa saamaan viimeistään 16-vuotiaana, niin ei olisi päässyt tällä tavalla passivoitumaan ja katkeroitumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan miehillä ei ole sellaista kodinrakennusintoa, kuin naisilla, jos sattuu olemaan ikisinkku. Rahaa siis kuluu vähemmän, joten ehkä töissäkään ei tarvitse niin tsempata. Koko elämä voi mennä downshiftauksena. Pinnistelee vain sen verran, että joku lyhyen aikavälin päämäärä saavutetaan. Jollekin se voi olla seuraava Pleikka tai kaljalava.

Tässä mielessä yhteiskunnan sinkkuuntuminen ei ole hyvä. Toisaalta nähty, kun työkaverilla tippuu hanskat kädestä töissä avioeron jälkeen. Moti loppu, mutta kalja alkoi maistua.

Tässäpä se. Jos minulla olisi perhe, tekisin kovasti töitä sen elättämiseen. Yksin pärjäisin työttömyystuilla, joten työssäkäynnin mielekkyys mietityttää aina välillä varsinkaan kun käärinliinoissa ei ole taskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

En tajua miten ihmiset eivät näe tätä asiayhteyttä. Minulle työelämä on ainakin pelkkä välttämätön paha ja kumppanin löytäminen ja mahdollisesti perheen perustaminen olisi ollut the juttu elämässä. Jos jään tuosta toiveestani täysin paitsi, niin tottahan toki se masentaa ja passivoi. Ei minulla ole mitään loputonta voimavarantoa josta ammentaa vuosikymmenten puurtamiseen, väsyneenä jossain alati vaatimuksiltaan kasvavassa työelämässä. Nykyään vielä kun edes kohtuullisen työpaikan eteen joutuisi aidosti kilpailemaan.

Tälleen ikisinkkuna naisena pitää sanoa, että käyn töissä elättääkseni itseni. En sen takia, että saisin sen haaveilemani perheen, en edes ymmärrä miten työssäkäyntini voisi tarjota minulle parisuhdetta?

Kyllä, se kalvaa itsetuntoa ja mielenterveyttä, etten saa sitä perhettä/puolisoa, mutta se ei liity työssäkäyntiin mitenkään

Kuinka voit väittää ettei se liity mitenkään työssäkäyntiin jos kerran sanot sen kalvavan itsetuntoa ja mielenterveyttä? Mielenterveys ja itsetunto liittyy olennaisesti työssä jaksamiseen ja siellä pärjäämiseen ja ylipäänsä elämään motivuitumiseen?

Miksi en voisi väittää? Jos käyn töissä, saan onnistumisen iloa siitä, että hoidan työni hyvin? Se ei tarkoita, ettenkö tuntisi oloani surkeaksi silloin jos haluan romanttisen yhteyden jonkun kanssa ja en sitä saa - enhän minä töissä kenenkään kanssa kuhertelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

En tajua miten ihmiset eivät näe tätä asiayhteyttä. Minulle työelämä on ainakin pelkkä välttämätön paha ja kumppanin löytäminen ja mahdollisesti perheen perustaminen olisi ollut the juttu elämässä. Jos jään tuosta toiveestani täysin paitsi, niin tottahan toki se masentaa ja passivoi. Ei minulla ole mitään loputonta voimavarantoa josta ammentaa vuosikymmenten puurtamiseen, väsyneenä jossain alati vaatimuksiltaan kasvavassa työelämässä. Nykyään vielä kun edes kohtuullisen työpaikan eteen joutuisi aidosti kilpailemaan.

Tälleen ikisinkkuna naisena pitää sanoa, että käyn töissä elättääkseni itseni. En sen takia, että saisin sen haaveilemani perheen, en edes ymmärrä miten työssäkäyntini voisi tarjota minulle parisuhdetta?

Kyllä, se kalvaa itsetuntoa ja mielenterveyttä, etten saa sitä perhettä/puolisoa, mutta se ei liity työssäkäyntiin mitenkään

Kuinka voit väittää ettei se liity mitenkään työssäkäyntiin jos kerran sanot sen kalvavan itsetuntoa ja mielenterveyttä? Mielenterveys ja itsetunto liittyy olennaisesti työssä jaksamiseen ja siellä pärjäämiseen ja ylipäänsä elämään motivuitumiseen?

Miksi en voisi väittää? Jos käyn töissä, saan onnistumisen iloa siitä, että hoidan työni hyvin? Se ei tarkoita, ettenkö tuntisi oloani surkeaksi silloin jos haluan romanttisen yhteyden jonkun kanssa ja en sitä saa - enhän minä töissä kenenkään kanssa kuhertelisi.

No tietysti voit väittää ihan mitä tahansa ja kohdallasi sitten työelämä varmaan antaa paljon enemmän kuin ottaa. Mutta omituista sanoa etteikö mielenterveys ja itsetunto liittyisi työelämässä jaksamiseen noin yleisesti,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

En tajua miten ihmiset eivät näe tätä asiayhteyttä. Minulle työelämä on ainakin pelkkä välttämätön paha ja kumppanin löytäminen ja mahdollisesti perheen perustaminen olisi ollut the juttu elämässä. Jos jään tuosta toiveestani täysin paitsi, niin tottahan toki se masentaa ja passivoi. Ei minulla ole mitään loputonta voimavarantoa josta ammentaa vuosikymmenten puurtamiseen, väsyneenä jossain alati vaatimuksiltaan kasvavassa työelämässä. Nykyään vielä kun edes kohtuullisen työpaikan eteen joutuisi aidosti kilpailemaan.

Tälleen ikisinkkuna naisena pitää sanoa, että käyn töissä elättääkseni itseni. En sen takia, että saisin sen haaveilemani perheen, en edes ymmärrä miten työssäkäyntini voisi tarjota minulle parisuhdetta?

Kyllä, se kalvaa itsetuntoa ja mielenterveyttä, etten saa sitä perhettä/puolisoa, mutta se ei liity työssäkäyntiin mitenkään

Kuinka voit väittää ettei se liity mitenkään työssäkäyntiin jos kerran sanot sen kalvavan itsetuntoa ja mielenterveyttä? Mielenterveys ja itsetunto liittyy olennaisesti työssä jaksamiseen ja siellä pärjäämiseen ja ylipäänsä elämään motivuitumiseen?

Miksi en voisi väittää? Jos käyn töissä, saan onnistumisen iloa siitä, että hoidan työni hyvin? Se ei tarkoita, ettenkö tuntisi oloani surkeaksi silloin jos haluan romanttisen yhteyden jonkun kanssa ja en sitä saa - enhän minä töissä kenenkään kanssa kuhertelisi.

No tietysti voit väittää ihan mitä tahansa ja kohdallasi sitten työelämä varmaan antaa paljon enemmän kuin ottaa. Mutta omituista sanoa etteikö mielenterveys ja itsetunto liittyisi työelämässä jaksamiseen noin yleisesti,

Sinulla on toki oikeus pitää eri asioita outoina, mutta minun mielestäni on puolestaan normaalia, että eri asiat voi tuoda iloa vaikka toiset eivät tuokaan. Jos menestyn harrastuksessani, on luonnollista että koen siitä mielihyvää sensijaan että rypisin itsesäälissä kun minulla ei ole puolisoa. Sama homma töiden kanssa: sen lisäksi että otan vastuun omasta elämästäni ja elätän itseni, voin saada nautintoa siitä että onnistun työssäni. Se, että koen huonoa itsetuntoa siitä että minulla ei ole puolisoa, ei tarkoita että minun pitäisi kokea huonoa itsetuntoa tekemästäni työstä.

Ja, eikö niin sanota että ihmisen pitää hakea onni omasta itsestään eikä odottaa että parisuhde toisi jonkun täyttymyksen?

ei-klovnikaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla voit käydä töissä ja olla osa yhteiskuntaa kuin yhärit tai tahattomasti lapsettomat tai muut ikisinkut. Ei se, että jokin ihmissuhde elämästä puuttuu, tarkoita sitä, että sitten pitää mennä kotiin murjottamaan ja heittää koko yhteiskunta roskiin. Jos siltä tuntuu, puuttuu jotain muitakin palasia elämästä kuin lisääntymiskumppani.

Oletko ikinä viettänyt aikaa yksinään ihmisten ilmoilla? Se ruukaa olemaan aina semmoista brassailua, jonka yksinelävä aina häviää. Minulle on naurettu monta kertaa päin naamaa, jos menen vaikka syömään ulos yksin tai ravintolaan drinkille..

No oho... kyllä, olen todellakin viettänyt aikaa yksin ihmisten ilmoilla, eksäni otti minusta eron hiljattain. En istu nyt ravintoloissa, mutta ulkoilemaan, museoihin ja kaupoille voin ihan itse reippaasti mennä, kukaan ei edes virnuile. Onko menossa jokin brassailukisa ja miten sellaiseen ilmoittaudutaan?