Mistä työmotivaatiota ikisinkkuna?

Siinä vaiheessa kun olet ollut 40v ikisinkkuna ja vähintään 20v työelämässä, saat palkinnoksi tekopimpin. En luovuttaisi vielä, jos olisin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun olet ollut 40v ikisinkkuna ja vähintään 20v työelämässä, saat palkinnoksi tekopimpin. En luovuttaisi vielä, jos olisin sinä.

Minä sain vain 100€ lahjakortin. En tajunnut käyttää sitä pornokauppaan.

Ei mistään. Itse en tule saamaan parisuhdetta joten istun kotona kelatuilla pelaamassa tietokonetta ja katsomassa animea.

M31 neitsyt.

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

Sama kokemus. Elämässäni on muutakin sisältöä, kuin työ ja sinkkuus. On sukua ja ystäviä (lapsettomia, sinkkuja, perheellisiä) joiden kanssa harrastaa, matkustella, jakaa ilot ja surut.

Ihan samalla tavalla voit käydä töissä ja olla osa yhteiskuntaa kuin yhärit tai tahattomasti lapsettomat tai muut ikisinkut. Ei se, että jokin ihmissuhde elämästä puuttuu, tarkoita sitä, että sitten pitää mennä kotiin murjottamaan ja heittää koko yhteiskunta roskiin. Jos siltä tuntuu, puuttuu jotain muitakin palasia elämästä kuin lisääntymiskumppani.

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

En tajua miten ihmiset eivät näe tätä asiayhteyttä. Minulle työelämä on ainakin pelkkä välttämätön paha ja kumppanin löytäminen ja mahdollisesti perheen perustaminen olisi ollut the juttu elämässä. Jos jään tuosta toiveestani täysin paitsi, niin tottahan toki se masentaa ja passivoi. Ei minulla ole mitään loputonta voimavarantoa josta ammentaa vuosikymmenten puurtamiseen, väsyneenä jossain alati vaatimuksiltaan kasvavassa työelämässä. Nykyään vielä kun edes kohtuullisen työpaikan eteen joutuisi aidosti kilpailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

En tajua miten ihmiset eivät näe tätä asiayhteyttä. Minulle työelämä on ainakin pelkkä välttämätön paha ja kumppanin löytäminen ja mahdollisesti perheen perustaminen olisi ollut the juttu elämässä. Jos jään tuosta toiveestani täysin paitsi, niin tottahan toki se masentaa ja passivoi. Ei minulla ole mitään loputonta voimavarantoa josta ammentaa vuosikymmenten puurtamiseen, väsyneenä jossain alati vaatimuksiltaan kasvavassa työelämässä. Nykyään vielä kun edes kohtuullisen työpaikan eteen joutuisi aidosti kilpailemaan.

Työelämä on oikeasti kireää. Sitä se on lapsiperheen vanhemmillekin, joiden pitää hoitaa ne yöheräämiset ja oksutautikierteet. Kenelläkään ei ole loputtomia voimavaroja. Mutta miten se liittyy sinkkuuteen? Jos ei ole muita elätettäviä, niin toki jokainen normaali ihminen huolehtii edes itsestään. Ja on niitä muitakin merkityksellisiä ihmissuhteita kuin puoliso ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla voit käydä töissä ja olla osa yhteiskuntaa kuin yhärit tai tahattomasti lapsettomat tai muut ikisinkut. Ei se, että jokin ihmissuhde elämästä puuttuu, tarkoita sitä, että sitten pitää mennä kotiin murjottamaan ja heittää koko yhteiskunta roskiin. Jos siltä tuntuu, puuttuu jotain muitakin palasia elämästä kuin lisääntymiskumppani.

Oletko ikinä viettänyt aikaa yksinään ihmisten ilmoilla? Se ruukaa olemaan aina semmoista brassailua, jonka yksinelävä aina häviää. Minulle on naurettu monta kertaa päin naamaa, jos menen vaikka syömään ulos yksin tai ravintolaan drinkille..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

En tajua miten ihmiset eivät näe tätä asiayhteyttä. Minulle työelämä on ainakin pelkkä välttämätön paha ja kumppanin löytäminen ja mahdollisesti perheen perustaminen olisi ollut the juttu elämässä. Jos jään tuosta toiveestani täysin paitsi, niin tottahan toki se masentaa ja passivoi. Ei minulla ole mitään loputonta voimavarantoa josta ammentaa vuosikymmenten puurtamiseen, väsyneenä jossain alati vaatimuksiltaan kasvavassa työelämässä. Nykyään vielä kun edes kohtuullisen työpaikan eteen joutuisi aidosti kilpailemaan.

Työelämä on oikeasti kireää. Sitä se on lapsiperheen vanhemmillekin, joiden pitää hoitaa ne yöheräämiset ja oksutautikierteet. Kenelläkään ei ole loputtomia voimavaroja. Mutta miten se liittyy sinkkuuteen? Jos ei ole muita elätettäviä, niin toki jokainen normaali ihminen huolehtii edes itsestään. Ja on niitä muitakin merkityksellisiä ihmissuhteita kuin puoliso ja lapset.

Et nyt tajua ulimiehen mielenmaisemaa. Siis meille se oikeasti merkittävä ihmissuhde on nimenomaan se kumppani. Jotain kavereita voi olla, mutta eivät he ole sillä tavalla läheisiä, vaikka heidän kanssaan voisi syvällisiäkin puhua. Kumppanin puute aiheuttaa ulimiehelle valtavan aukon ja tyhjyyden elämään. Omat aivoni tarvitsisivat lisäksi ihan sitä kumppanin läsnäolon tuomaa stimulaatiotakin.

Tukirahat rullaamaan ja sitten ulkomaille rallaamaan. Jätä työnteko tyhmille uraperhevanhemmille. Järjetöntä kustantaa maailman korkeimmalla veroasteella muiden perheiden lasten neuvolat, koulut, terveydenhuollot ja ylioistot. Lisäksi jos työllistyt joskus ulkomailla, jää käteen siellä paljon enemmän kun muualla perheet maksavat omat kulunsa.

Mitä ihmettä. Töissä käydään oman itsen vuoksi, tietenkin? Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti halua elää elämäänsä almuilla.

Minulla ei ole ollut kummempia haasteita työmotivaatiossa, vaikkei parisuhdetta olekaan. Pidän työstäni ja olen siinä hyvä. Palkkani saan käyttää miten haluan, voin mennä ja tulla miten haluan. Muita ihmissuhteita kyllä löytyy, muttei sitä parisuhdetta, kyllähän sen puuttuminen toisinaan minuun vaikuttaa, muttei työmotivaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, en tiennyt näillä olevan asiayhteyttä. Luulisi, että ikisinkulla jos kellä olisi työmotivaatiota. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä ja työyhteisössä.

En tajua miten ihmiset eivät näe tätä asiayhteyttä. Minulle työelämä on ainakin pelkkä välttämätön paha ja kumppanin löytäminen ja mahdollisesti perheen perustaminen olisi ollut the juttu elämässä. Jos jään tuosta toiveestani täysin paitsi, niin tottahan toki se masentaa ja passivoi. Ei minulla ole mitään loputonta voimavarantoa josta ammentaa vuosikymmenten puurtamiseen, väsyneenä jossain alati vaatimuksiltaan kasvavassa työelämässä. Nykyään vielä kun edes kohtuullisen työpaikan eteen joutuisi aidosti kilpailemaan.

Ei nää palstan low iq typerykset mitään koskaan tajuakaan. Aivan loogista että työmotivaatio kärsii jos ei ole kerran mitään syytä tienata enempää kuin asunto ja ruoka. Hölmöhän se tekee paljon töitä vain kasvattaaksen tilin saldoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Töissä käydään oman itsen vuoksi, tietenkin? Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti halua elää elämäänsä almuilla.

Yhtä hyvin voisi kysyä miksi painaa töitä jos tuillakin tulee hyvin toimeen.

Et mistään. Kuolet köyhänä ja nussimattomana ainoana saavutuksenasi tuon aloituksen spämmääminen AV:lle.

Ai palkan pitäisi huveta perheeseen vai?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut kummempia haasteita työmotivaatiossa, vaikkei parisuhdetta olekaan. Pidän työstäni ja olen siinä hyvä. Palkkani saan käyttää miten haluan, voin mennä ja tulla miten haluan. Muita ihmissuhteita kyllä löytyy, muttei sitä parisuhdetta, kyllähän sen puuttuminen toisinaan minuun vaikuttaa, muttei työmotivaatioon.

Hyvä homma. Itse olen jollain tavalla inhonnut kaikkia eri töitä mitä olen tehnyt. 8 eri alaa. En myöskään ole kokenut olevani edes normaalilla tavalla hyvä missään noista. Sosiaalisestikaan en ole viihtynyt työyhteisöissä.

ei-klovnikaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla voit käydä töissä ja olla osa yhteiskuntaa kuin yhärit tai tahattomasti lapsettomat tai muut ikisinkut. Ei se, että jokin ihmissuhde elämästä puuttuu, tarkoita sitä, että sitten pitää mennä kotiin murjottamaan ja heittää koko yhteiskunta roskiin. Jos siltä tuntuu, puuttuu jotain muitakin palasia elämästä kuin lisääntymiskumppani.

Oletko ikinä viettänyt aikaa yksinään ihmisten ilmoilla? Se ruukaa olemaan aina semmoista brassailua, jonka yksinelävä aina häviää. Minulle on naurettu monta kertaa päin naamaa, jos menen vaikka syömään ulos yksin tai ravintolaan drinkille..

Niin varmaan. Minä käyn paljonkin ihmisten ilmoilla ilman kumppaniani, eikä kukaan ole nauranut tai ihmetellyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei mistään. Itse en tule saamaan parisuhdetta joten istun kotona kelatuilla pelaamassa tietokonetta ja katsomassa animea.

M31 neitsyt.

Olet luovuttanut vähän liian aikaisin. Olet nuori mies vielä.