Lue keskustelun säännöt.
Määräaikaisia työsuhteita määräaikaisten perään, tunnen itseni epäonnistuneeksi
23.08.2021 |
Kyllä tässä tuntee olevansa joku kakkosluokan kansalainen, kun ei ole VAKItyötä. Aina ne samat naamat jaksaa kysyä, että no joko sulla oli se VAKItyö. No ei ole, mitä sitten? Pitäisihän tässä 30 vuoden iässä jo olla, mutta kun ei ole, niin ei ole. On minulla tilillä sentäs 14 000 €, joten ihan tyhjän päälle en ole jäämässä vaikka jäisin työttömäksi ja ansiosidonnaista tulen saamaan, kun työt taas loppuu. Näillä näkymin 1.10. olen työtön ja ai että kun taas stressaa. Pitääkö tässä ruveta muksuja vääntämään, onko se sitten jotenkin ihailtavampaa ja hyväksyttävämpää?
2017 valmistuin ja sen jälkeen olen tehnyt useamman ihmisen lomasijaisuuksia, äitiyslomasijaisuutta, hoitovapaata, sairaslomaa, vuorotteluvapaata... Työttömänä en ole ollut kuin muutaman hassun kuukauden, mutta eihän se ketään kiinnosta, olen pelkkä sijainen.
Muita, joita vaivaa vakityön puuttumisen kirous?
Kommentit (19)
Minäkin olen määräaikaisessa ihan kivassa työssä (nyt jopa etänä kotona, mikä on ihanaa.) Kai niitä vaikka myyjän/siivoojan vakituisia töitä voisi hakea, mutta ei nyt kiinnosta vaihtaa "huonompaan" ja huonommin palkattuun hommaan ihan vain siksi, että työ olisi vakituinen. Joidenkin vanhojen ihmisten mielestä vakityö on tosiaan sellainen huippu juttu vähän kuin vaikka ylioppilaslakki. Ai niin ja erään tätini mielestä myös omakotitalon omistaminen on jotenkin todella, todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole tyytyväinen kun kumminkin saat edes noita pätkiä etkä jää työttömäksi.
tuohan riippuu täysin alasta. esim. hoitoalallahan töitä riittää olit vakituinen tai määräaikainen. sitten taas joku viestintä on ihan eri asia.
Et sinä ole epäonnistunut. Päättäjät ovat epäonnistuneet työssään, mutta rahaa heille tulee.
Olen sinua lähes 30 vuotta vanhempi ja vaihdoin nykyiseen määräaikaisuuteeni vakityöstä. Ja ennen sitä vakityötä olin määräaikaisissa töissä. Ellei vuosituhannen alun yrittäjyysjaksoa lasketa, niin edellinen vakituinen työsuhteeni oli 1991-1993 aikoihin.
En ole koskaan ajatellut, että toistaiseksi jatkuva työsuhde olisi jonkinlainen ihanne. Määräaikaisuuteni ovat toki nykyisin ja ennen aiempaa vakityöpätkääni olleet yleensä vähintään kahden vuoden mittaisia, mutta silti. En edes haluaisi tehdä koko ajan samaa ja siksi ei tehnyt kipeää sanoutua irti vakityösuhteesta, kun tuli tilaisuus tarttua tähän nykyiseen määräaikaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää 40, eka työsopimus taisi olla-96, ei vakityötä. Työttömänä en ole ollut aikuisena kuukautta pitempään. Kyllähän se ärsyttää, kun sukulaiset (eritoten äiti) kauhistelevat kuinka minulla ei ole edelleenkään vakituista virkaa, jatkuvaa työssäoloahan ei lasketa yhtään miksikään. Itse olen hyväksynyt tilanteen, virkaa hakiessa on joka kerta monta parempaa hakijaa, mutta pitkiin sijaisuuksiin kelpaan, joten näillä mennään. Olen pätevä ja osaava, mutta en se sosiaalinen hyvä tyyppi jollaista työnantajat hakevat.
No ihmisillä nyt on kaikkia ihan typeriä mielipiteitä mitä toisten elämään tulee. Harva ihan huvikseen työttömänäkään roikkuu, omasta mielestä se on paljon stressaavampaa kuin työssä oleminen. Voihan niille uteilijoille kehitellä jonkun nasevan vastauksen niin oppisivat olemaan kyselemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa et ole ainut. Minä sain ekan ( ja toistaiseksi vikan) vakipaikan kun olin 33 ja olin ehtinyt olemaan 8 vuotta työelämässä. Ihan persuuksista mutta minkäs teet.
Koko elämä seisoi sen ajan kun ei voinut mitään tehdä eikä pidemmälle suunnitella. Ehkä meilläkin voisi olla useampi lapsi toisessa elämässä, nyt jäi yhteen kun aika loppui kesken.
Minua ei haittaa määräaikaisuuksissa muu kuin se, että alkaa olla jo vaikea selittää työhaastatteluissa miten olen TAAS vaihtamassa työpaikkaa.
Eikä voi välttämättä lähteä haluamanaan hetkenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa määräaikaisuuksissa muu kuin se, että alkaa olla jo vaikea selittää työhaastatteluissa miten olen TAAS vaihtamassa työpaikkaa.
Eikä voi välttämättä lähteä haluamanaan hetkenä.
Määräaikaiseen soppariinkin voi pyytää irtisanomislausekkeen. Silloin pääsee lähtemään kahdessa viikossa.
Määräaikaisuuksissa on se hyvä puoli, että välillä saat jäädä ansiosidonnaiselle. Mielestäni se on kuitenkin aika hyvää rahaa. Toki määräaikaisuudessa ei välttämättä uskalla suunnitella niin paljoa elämää, kuin vakityössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määräaikaisuuksissa on se hyvä puoli, että välillä saat jäädä ansiosidonnaiselle. Mielestäni se on kuitenkin aika hyvää rahaa. Toki määräaikaisuudessa ei välttämättä uskalla suunnitella niin paljoa elämää, kuin vakityössä.
Näinhän se on. Joskus on aina pieni hengähdystauko töiden välillä. En yhtään haikaile vakityötä. Ajatuksenakin aika ahdistava. Ansiosidonnainen on todella ruhtinaallinen korvaus työttömyydestä. Välillä ihmettelen, miten Suomella on tällaiseen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Määräaikaisuuksissa on se hyvä puoli, että välillä saat jäädä ansiosidonnaiselle. Mielestäni se on kuitenkin aika hyvää rahaa. Toki määräaikaisuudessa ei välttämättä uskalla suunnitella niin paljoa elämää, kuin vakityössä.
Alasta riippuen kun jäät tarpeeksi monelle ansiosidonnaiselle ei kukaan ota töihin edes määräaikaiseksi... 😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Pidän itseäni jonain ihmispaśkana. Olen ollut samassa työpaikassa 9 vuotta määräaikaisena ilman päivänkään taukoa välissä. Tuntuu väärältä. Tuntuu nöyryyttävältä laittaa hakemuksia omalle pomolle, kun vakituisiin paikkoihin otetaan aina ulkopuolisia tai pari kuukautta talossa olleita superihmisiä. Itse olen tällainen kelpaamaton turhake. Ilmeisesti olen ihan jäätävän huono työntekijä, kun en kelpaa vakituiseksi lähes kymmenen vuoden pätkäputken jälkeenkään.
Lomia en ole pitänyt muutamaan vuoteen ja ansiosidonnaisella ei voi olla pätkien välissä, koska sitten loppuu työt kokonaan. Toivon sairastuvani tai murtavan koipeni, että saisi edes sairauslomaa.
Ottaa päähän, että elämä junnaa paikoillaan ja asuntolaina on pelkkä haave.
Määräaikainen on ihan jees. Tietää että pääsee pois huonosta työpaikasta kun pesti päättyy.
Määräaikainenkin voi sijoittaa ja vaurastua. Ihan on omasta asenteesta kiinni uhriutuuko vai kuoriiko rusinat pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Pidän itseäni jonain ihmispaśkana. Olen ollut samassa työpaikassa 9 vuotta määräaikaisena ilman päivänkään taukoa välissä. Tuntuu väärältä. Tuntuu nöyryyttävältä laittaa hakemuksia omalle pomolle, kun vakituisiin paikkoihin otetaan aina ulkopuolisia tai pari kuukautta talossa olleita superihmisiä. Itse olen tällainen kelpaamaton turhake. Ilmeisesti olen ihan jäätävän huono työntekijä, kun en kelpaa vakituiseksi lähes kymmenen vuoden pätkäputken jälkeenkään.
Lomia en ole pitänyt muutamaan vuoteen ja ansiosidonnaisella ei voi olla pätkien välissä, koska sitten loppuu työt kokonaan. Toivon sairastuvani tai murtavan koipeni, että saisi edes sairauslomaa.
Ottaa päähän, että elämä junnaa paikoillaan ja asuntolaina on pelkkä haave.
Sun virhe on se että olet hakenut aina vaan uudestaan työnantajalle joka ei palkkaa sua vakituiseksi. Oisit voinut hakea muuallekin, vaikka Norjaan jos olet hoitoalan työntekijä.
Olin juuri äitiyslomasijaisuutta tuuraamassa 1,5 vuotta. Onneksi pesti loppui, koska se työ oli todella kamalaa. Nyt voin sitten olla ansiosidonnaisella ja etsiä uutta työtä. Jos olisin ollut vakkari tuossa ja halunnut pois, niin en kai olisi saanut mitään rahaa jos olisin lähtenyt vaan olisin ollut karenssissa ainakin 3 kk ? No, en ole varma, mutta kiva jäädä ansiosidonnaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole epäonnistunut. Päättäjät ovat epäonnistuneet työssään, mutta rahaa heille tulee.
Olen samaa mieltä. Perhevapaat pitää kieltää, koska niiden aikana töitä tekevät sijaiset selkeästi kärsivät määräaikaisista työsuhteista. Palataan 50 vuotta taaksepäin ja sovitaan, että äitiysloma on 6 vko, ei ole hoitovapaita ja jos haluaa itse hoitaa lapsiaan, niin työsuhde katkaistaan. Jo tällä pienellä uudistuksella saadaan määräaikaiset työsuhteet reilusti vähenemään.
Pitäisi varmaan laittaa toiminimi pystyyn, niin olisi yrittäjä eikä kukaan kyselisi kuinka paljon niitä töitä on. Tekisi vaikka 10 h/vk tämän nykyisen 37,5 h/vk sijaan, niin olisi varmaan muiden silmissä jotenkin hyväksyttävämpää.