ex-miehen kuolema / lasten suru hautapaikasta
Tilanne on se, että ex-mieheni kuoli onnettomuudessa, meillä kaksi yhteistä lasta. Miehellä oli myös uusi vaimo ja hänen kanssaan lapsia. Uusi vaimo on päättänyt, että mies haudataan hänen sukuhautaansa.
Yhteisille lapsillemme tämä on vaikeaa, sillä olivat isänsä kanssa läheisiä ja surevat sitä, etteivät koe uuden vaimon sukuhautaa luontevaksi paikaksi muistaa isäänsä.
Mielestäni mies pitäisi tasapuolisuuden nimissä haudata oman sukunsa hautaan, mutta sehän ei uusrouvalle sovi. Ajattelee vain omaa "perhettään".
Kommentit (72)
Itse olen ratkaissut omalla kohdallani haudalla käymisen siten, että koska hauta on toisella paikkakunnalla, olemme etsineet luonnosta kiven, joka symboloi vainajaa ja asettaneet sen omaan pihaamme ja sen vieressä poltamme aina kynttilää. Emme käy varsinaisella haudalla, mutta muistelemme omalla tavallamme vainajaa. Tehkää tekin lasten kanssa omanlaisenne "hyvien muistojen paikka". Se voi olla tilanteesta riippuen omalla pihallanne, jos asutte omakotitalossa tai vaikka sisällä, jos ei ole omaa pihaa. Tai parvekkeella/terassilla. Ei kannata jäädä jumiin tällaiseen asiaan, vaan mennä omalla luovalla tavalla eteenpäin.
Ovatko ex-miehen vanhemmat elossa? Miten he suhtautuvat tähän vaimon sukuhautaan? Jos he elävät, heidän mielipidettään pitäisi kyllä myös kunnioittaa. Mitä ap arvelee, että mies olisi halunnut? Olisiko vaimon sukuhautaan hautaaminen ollut ok hänen mielestään.
Ettei syynä sukuhaudan valitsemiseen ole raha? Sukuhautaan hautaaminen tulee kyllä leskelle halvemmaksi, kuin uuden hautapaikan ottaminen. Tuli vaan mieleen, jotkut osaavat kyllä olla myös pihejä tällaisessa asiassa.
Oma toive hautaamisestaan olisi ihan hyvä laittaa ylös. Olen itse kirjoittanut ohjeet hautaamisestani ja siinä nimen omaan kieltänyt sukuhautojen käytön. En missään nimessa halua samaan hautaan appivanhempien kanssa, enkä edes omien vanhempieni kanssa.
Ap:n tapauksessa on tietenkin myöhäistä tehdä yhtään mitään, mutta minä ymmärrän hyvin hautapaikan valinnasta johtuvat tunnekuohut. Oma isäni on haudattu jopa vastoin hänen itsensä antamia ohjeita puolison sukuhautaan ja se asia harmittaa minua varmaan ikuisesti. Leski vaan jyräsi mielipiteellään vainajan toiveen.
mista hyvästä exän lasten mielipide on tärkeimpiä kun lesken .
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 11:57"]
mista hyvästä exän lasten mielipide on tärkeimpiä kun lesken .
[/quote]
Leskikin voi ajatella muita kuin itseään, esimerkiksi niitä lapsia. Toki useimmalle uuseperheen rouvalle miehen entisen liiton lapset on evvk, joten mitäpä heidän tunteistaan välittämään.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 11:57"]
mista hyvästä exän lasten mielipide on tärkeimpiä kun lesken .
[/quote]
Leskikin voi ajatella muita kuin itseään, esimerkiksi niitä lapsia. Toki useimmalle uuseperheen rouvalle miehen entisen liiton lapset on evvk, joten mitäpä heidän tunteistaan välittämään.
[/quote]
Leski voi ajatella myös omia, miehen kanssa yhteisiä lapsiaan.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 04:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 00:27"]Lain mukaan vaimo päättää. Eikä tuo ole mikään "väärän suvun" hauta, koska mies kuuluu avioliiton kautta puolisonsa sukuun. [/quote] Ei, vaan puoliso kuului avioliiton kautta miehen sukuun. Kyllähän ne naiset aina "naidaan sukuun".
[/quote]
Vihaatko omaa sukuasi noin vai mistä outo käsityksesi? tai oletko itse mies joka ei siedä vaimonsa sukua eikä halua "kuulua" siihen?
Leskellä on siis ilmeisesti kaksi vaihtoehtoa:
-hautapaikka, jossa hänen itsensä ja hänen ja miehen yhteisten lapsien on helppo käydä, tai
-hautapaikka, jossa miehen entisen liiton lapsien on helppo käydä.
Tuskin kukaan hänen tilanteessaan valitsisi jälkimmäistä.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 04:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 00:27"]Lain mukaan vaimo päättää. Eikä tuo ole mikään "väärän suvun" hauta, koska mies kuuluu avioliiton kautta puolisonsa sukuun. [/quote] Ei, vaan puoliso kuului avioliiton kautta miehen sukuun. Kyllähän ne naiset aina "naidaan sukuun".
[/quote]
Yhtä lailla miehet naidaan sukuun. Perinteisesti puhuttu esim. "nyt saatiin meidänkin sukuun lääkäri/pappi/tuomari..." kun joku suvun tytöistä hommannut hyvävirkaisen puolison.
Meillä oli tämä sama ongelma. Miehen entinen avopuoliso kuvitteli että hänet ja mies tullaan hautamaan samaan hautaan jonka hän oli jo valinnut ja johon lapsillekkin olisi paikat. Siis tämä vaikka hänellä oli jo uusi aviomies. Valitettavasti minä ja mies oltiin myös lunastettu mieluinen hautapaikka johon mies laskettiin. Myös miehen lapsilla ja meidän yhteisillä lapsilla on mahdollinen hautapaikka tässä, ex-avokki on aivan raivona asian kanssa nyt 2v myöhemminkin.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 00:11"]
Tilanne on se, että ex-mieheni kuoli onnettomuudessa, meillä kaksi yhteistä lasta. Miehellä oli myös uusi vaimo ja hänen kanssaan lapsia. Uusi vaimo on päättänyt, että mies haudataan hänen sukuhautaansa. Yhteisille lapsillemme tämä on vaikeaa, sillä olivat isänsä kanssa läheisiä ja surevat sitä, etteivät koe uuden vaimon sukuhautaa luontevaksi paikaksi muistaa isäänsä. Mielestäni mies pitäisi tasapuolisuuden nimissä haudata oman sukunsa hautaan, mutta sehän ei uusrouvalle sovi. Ajattelee vain omaa "perhettään".
[/quote]
Kummallisen vähätteleviä sanavalintoja. Uusrouva, uusi vaimo, "perhe"... Kyseessä on vainajan leski, hänen kuolinhetkellään ainoa vaimo, vainajan, lesken ja lasten muodostama perhe. Ei voi vaatia arvostusta entisen liiton lapsille, jollei ole valmis kunnioittamaan nykyistä liittoa.
Kun äitini kuoli niin äidin veli tuli hautajaisissa minulle narisemaan että miksi äitiäni ei haudata mummon kanssa samaan hautaan.
Kerroin että äitini oma toive oli polttohautaus ja tuhkat uurnalehtoon.
Tähän ukkeli totesi että ei sairaan ihmisen toiveesta tarvitse välittää :(
Äidilläni oli syöpä ja hän oli kylläkin jo tehnyt "hautaustestamentin" vuosia aikaisemmin terveenä jos sillä nyt jotain väliä on...äidin oman toiveen mukaan minä ainakin toimin enkä muilta kysellyt!
Haudatte sen omaan hautaan.Näin kaikkien on mukava käydä katsomassa.
Miksette tuhkaa ja ripottele uurnalehtoon? Muistot ovat sydämessä, ei haudalla.
Mulla on ratkaisu: tuhkatkaa vainaja ja sirotelkaa tuhka vaikka mereen.
Meidän lapsemme ovat 18 ja 20. Uuden liiton lapset ovat 11 ja 8. Mitään kirjallista hautatahtoa mies ei ole jättänyt.
Mies ja leski asuivat Helsingissä, enkä tiedä mikä siellä on mahdollisten uusien hautapaikkojen tilanne. Me asumme pienemmällä paikkakunnalla.
Miehen omat vanhemmat ovat jo kuolleet, joten heidän mielipidettään ei voi enää kysyä.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 00:16"]
No mutta sittenhän se taas on huonosti jonkun mielestä. Ikävä juttu mutta kyllähän se nykyinen puoliso lapsineen päättää asian.
[/quote]
Näin ovat näreet ja näppylät. Tällä ap:lla ei ole nokan kopauttamista siihen, minne hänen entinen miehensä haudataan. Sen asian päättää nykyinen vaimo, eli leski.
Minulla on taas se tilanne, että esikoiseni kuoli pari päivää syntymänsä jälkeen. Hänet haudattiin aviomiehen suvun hautaan. Meille tuli myöhemmin muista syistä ero ja minulle on tehty hyvin selväksi, ettei hautapaikkaa lapseni vierestä minulle suoda. Sinne haudataan mies nykyisine vaimoineen joskus.
Tiedän että kuollut ihminen on kuollut, mutta silti sattuu. Nämä ero- ja uusperheasiat ovat vaikeita myös kuolemassa.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 13:10"]
Minulla on taas se tilanne, että esikoiseni kuoli pari päivää syntymänsä jälkeen. Hänet haudattiin aviomiehen suvun hautaan. Meille tuli myöhemmin muista syistä ero ja minulle on tehty hyvin selväksi, ettei hautapaikkaa lapseni vierestä minulle suoda. Sinne haudataan mies nykyisine vaimoineen joskus. Tiedän että kuollut ihminen on kuollut, mutta silti sattuu. Nämä ero- ja uusperheasiat ovat vaikeita myös kuolemassa.
[/quote]
Halaus sinulle.
Ap:lle toteaisin, että on hyvinkin mahdollista, että lapsesi muuttavat pk-seudulle, jolloin hautakin on sitten lähempänä. Yritä sinä löytää joku keino kanavoida omaa suruasi.
Lapsilasi on suru, niinkuin sinullakin.
anna lasten surra rauhassaan ja kunnioita sitä haudan paikasta riippumatta.
vaikuta asioihin mihin voit ja anna sellaisten olla, mihin et voi vaikuttaa.