Lue keskustelun säännöt.
Erotilanne: miten kestätte yksinäisyyttä?
22.08.2021 |
Pitkä parisuhde on loppumassa ja muutan parin kuukauden päästä omilleni. Nyt tuntuu ihan puulla päähän lyödyltä, mitä elämäni tämän suhteen jälkeen on. Miten yksinäinen olen omassa hiljaisessa kodissa ilman toista. Kaikki yhteiset askareet ja hetket yksin.
Olisiko mitään vinkkejä, miten kestää sitä yksinäisyyttä ja tyhjyyttä? Oletteko masentuneet täysin vai keksineet jotain uutta sisältöä elämään?
Kommentit (25)
Annas kun arvaan: olet niitä ihmisiä, jotka pisti aina puolisonsa kaikkien edelle, ja nyt erotessa oot suu moilasena, kun ei olekaan enää ystäviä yms keiden kanssa viettää aikaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyydessä ei ole mitään pelättävää. Se on ihanaa.
Itse erottuani olen keskittynyt enemmän työhöni, harrastuksiini, ystäviini ja myös pieniin asioihin arkipäivässä joista pidän Kaipaan kyllä sitä jakamista ja rakkautta, mutta elämässä on paljon mukavia asioita joista nautin nyt kun voin tehdä ihan mitä vaan ja milloin vaan haluan.
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan: olet niitä ihmisiä, jotka pisti aina puolisonsa kaikkien edelle, ja nyt erotessa oot suu moilasena, kun ei olekaan enää ystäviä yms keiden kanssa viettää aikaansa?
Kyllä minulla on edelleen ystäviä, mutta ei ketään niin läheistä, että voisi korvata sen yhdessä asumisen.
Ei ole mitään valtavaa kaveriporukkaa, jossa oltaisiin kuin yhtä suurta perhettä, niin kuin TV- ja leffahahmoilla tuntuu aina olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan: olet niitä ihmisiä, jotka pisti aina puolisonsa kaikkien edelle, ja nyt erotessa oot suu moilasena, kun ei olekaan enää ystäviä yms keiden kanssa viettää aikaansa?
Kyllä minulla on edelleen ystäviä, mutta ei ketään niin läheistä, että voisi korvata sen yhdessä asumisen.
Ei ole mitään valtavaa kaveriporukkaa, jossa oltaisiin kuin yhtä suurta perhettä, niin kuin TV- ja leffahahmoilla tuntuu aina olevan.
Minä kaipaan paljon enemmän tuollaisia tv- ja leffahahmojen ystävyyssuhteita, mitä puolisoa.
Nyt äkkiä uusi mies koukkuun. Eihän nyt hyvänen aika kukaan voi YKSIN olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Fischerin kirja Rebuilding tai muuta suomalaista erokirjallisuutta ja mene suomalaiseen eroseminaariin, sieltä saat tukea ja apua yksinäisyyteen.
Yksin kotona oleminen on ihan kivaa. Mutta toisen läheisyyttä olen alkanut kaipaamaan. Halauksia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota se yksinolo ilolla vastaan. Saat nukkua millon haluat, kukaan ei määrää mitä telkusta katotaan, ei tarvitse juosta sukuloimassa, kotiisi ei tuu ketään, jota et halua, sinulla on aikaa sinulle tärkeille ihmisille, aikaa hoitaa itseäsi jne....
Siinä kestää pahimmat vieroitusoireet ehkä kuukauden jos on tottunut jatkuvaan läheisyyteen ja yhtäkkiä sitä ei ole. Voi tuntua ihan fyysisestikin pahalta ja olo olla toivoton.
Siitä sitten pikku hiljaa alkaa helpottaa. Itkeminen vähenee. Vaikeaa se on, mutta kyllä siitä selviää. Sinä aikana oppii ehkä jotain menneisyydestä ja itsestään.
Lopulta muisto toisesta hälvenee ja on vaikeaa edes muistaa, millaista toisen kanssa oli tai miltä hän näytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla ole ystäviä? Mun ympäriltä avomies karkoitti kaikki ystävät pikkuhiljaa pois. Olimme yhdessä neljä vuotta. Eli kun lopulta tajusin, että mies halusi kontrolloida mua, päätin erota. Se oli viisas päätös. Pariin ihmiseen en saanut enää välejä takaisin, mutta rakkain ystävä ymmärsi.
Otin myös koiran. Ihan siksi että en jäisi kotiin telkkaa tuijottamaan. Koiran kanssa sain uusia koirallisia ystäviä ja sen kanssa aloitin uuden harrastuksenkin, agilityn. Ja mieskin löytyi koiran kanssa kävellessä. Olemme olleet naimisissa 23 vuotta. Ja niitä uusia ystäviä on tullut matkan varrella.
Ennenkaikkea älä jää kotiin istumaan.
Itse olen samassa tilanteessa. Ajattelin keskittyä opiskeluun, lisäksi on päivätyö ja ehkä harrastan enemmän liikuntaa tai keksin jotain uutta. Yritän keskittyä positiivisiin asioihin vaikka tuntuukin haikealta. Saan oman kodin jossa voin olla kuten itse haluan eikä tarvitse huomioida ketään toista. Viihdyn ihan hyvin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole ystäviä? Mun ympäriltä avomies karkoitti kaikki ystävät pikkuhiljaa pois. Olimme yhdessä neljä vuotta. Eli kun lopulta tajusin, että mies halusi kontrolloida mua, päätin erota. Se oli viisas päätös. Pariin ihmiseen en saanut enää välejä takaisin, mutta rakkain ystävä ymmärsi.
Otin myös koiran. Ihan siksi että en jäisi kotiin telkkaa tuijottamaan. Koiran kanssa sain uusia koirallisia ystäviä ja sen kanssa aloitin uuden harrastuksenkin, agilityn. Ja mieskin löytyi koiran kanssa kävellessä. Olemme olleet naimisissa 23 vuotta. Ja niitä uusia ystäviä on tullut matkan varrella.
Ennenkaikkea älä jää kotiin istumaan.
On joitakin ystäviä, mutta ei niin läheisiä että nähtäisiin joka päivä tai joka viikkokaan. En tiedä kaipaanko sitten enemmän heidän seuraansa, kun olen yksin kotona. Poikaystävä ei onneksi ole estänyt mua näkemästä kavereita, mutta hänellä on huomattavasti enemmän kavereita kuin minulla.
Olen ajatellut vapaaehtoistyötä kissojen ja/tai vanhusten parissa, vähän ujostuttaa kysyä yhdistyksistä, mutta se voisi antaa vähän merkitystä elämälle. Työpaikka on, mutta nyt ollaan etätöissä ja voi olla ettei ihan heti pääse toimistolle.
Ja poikakaverin ystävät siis sellaisia, että ovat lähinnä nähneet keskenään, eivätkä ole meidän molempien ystäviä. Samoin mun ystävät ovat nähneet lähinnä vain minua. Sukulaisissa on käyty yhdessä ja joitain hänen sukuaan tulen varmaan kaipaamaan. -ap
Laita tinderi laulamaan ja pa-noseuraa kehiin.
Se on prosessi, joskus lyhyempi joskus pitempi (riippuen monesta tekijästä). Erotessa tuli tosi pahat ahdistukset. Se ahdistus oli ihan järkyttävää, lamauttavaa. Nyt kun aikaa on mennyt, nautin tästä ihan valtavasti! Sä pärjäät ja selviät kyllä. Anna aikaa itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyydessä ei ole mitään pelättävää. Se on ihanaa.
Tarkoitat varmaan yksinoloa?
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyydessä ei ole mitään pelättävää. Se on ihanaa.
Luulen kyllä, etä sinulla menee nyt joko tahallaan tai tahattomasti sekaisin se, mitä on olla ja elää yksinäisenä vs. miä on olla ja elää yksin.
Yksinäisyydessä on minusta paljonkin pelättävää ja sitä kannattaa useimpien yrittää välttää. Esimerkiksi elämä saattaa olla hyvinkin rankkaa, jollei omaa ainoatakaan läheistä tai edes hieman etäsitä ihimissuhdetta tai muuta sosiaalista verkkoa.
Toki varmasti on heitäkin (sanalla sanoen erakoita), jotka nauttivat jatkuvasti siitä, että kukaan ei koskaan kutsu saati kysy kuulumisia. Ei muista heidän nimeään tai ovat kaikille vain näkymättömiä tai jolle kukaan ei puhu saati kuuntele, jos itsellä olisi jotain sanottavaa. On vain aina yksin, vai pitäsikö sanoa kaikesta syrjäytynyt; joka on muuttunut eritavoin näkymättömäksi.
Yksinäsyyden osa sotkee tai tahattomasti ei huomaa eroa sille, mitä on olla ja elää yksin.
Yksin oleminen tai omaehtoinen yksin oleminen (ja tai hetkellinen yksin oleminen) taas ovat asioita, jotka saattavat olla monelle meistä nautinto ja ilo. - Tällöin voi samalla tuntea olevansa eritavoin hyväksytty ja huomattu.
Ts. yksin olevan elämässä on heitä tai ainakin on joku, joka toisinaan kysyy kuulumisa, joku jonka kanssa saattaa puhua ja tuntea, että toinen kuuntelee tai ainakin kuulee joku joka muistaa nimesi ja tai joku joka huomaisi sinut jotenkin muutoin.
Sinkkumies
Siihen tottuu. Ainakin jossain määrin.