Kannattaisiko tämä "tapailusuhde" lopettaa?

Olen viettänyt tiiviisti aikaa 3kk verran erään miehen kanssa. Itse olen hiukan sitoutumiskammoinen ja en oikein osaa ja uskalla ihastua keneenkään. Kun näimme ensimmäisiä kertoja ja mies ilmaisi, että haluaisi muutakin kuin ystävyyttä, ilmaisin jo alussa etten halua seurustella. Kehotin antamaan olla, mutta sanoin ettei minulla ole mitään sitä vastaan että vietämme ystävinä aikaa. Olemme kyllä harrastaneet seksiä ja olleet lähekkäin, mutta olen painottanut etten silti halua vakavaa/suhdetta.

Mies on ihastunut minuun aika paljonkin ja ei millään haluaisi uskoa, ettei meistä mitään tule. Mies haluaisi viettää kaikki vapaa-ajat ja lomat kanssani. Itse taas haluan viettää aikaani ystävieni kanssa ja omia juttujani tehden. Olen myös koittanut miettiä, josko yrittäisin hänen kanssaan suhdetta.. Mutta ahdistun liikaa ajatuksesta. Mies on todella herkkä ja ottaa helposti kaiken itseensä. Minä taas olen suorasanainen. Yleensä kerran viikossa vihjaa jotakin seurusteluun liittyvää tai painostaa että haluanko seurustella vai en. Myös töissä ollessaan laittaa viestiä ja vapaa-ajallakin soittelee usein vaikka nähtäisiin samana iltana.

Jos meillä sattuu vapaat samalle ajalle, mies on heti suunnittelemassa mitä tekisimme silloin ja tällöin. Hän on kyllä sanonut, ettei pistä pahaksi jos haluan olla ilman häntäkin. Mutta jos mies on suunnitellut jotain kivaa tekemistä meille mutta ilmoitan, että lähden esimerkiksi ystävieni kanssa reissuun hän pahoittaa mielensä.

Hän on paljon luonani ja tuntuu, että asuisimme yhdessä. En halua ajatella tällä hetkellä asuvani kenenkään kanssa ja olen koittanut hälle selittää, että saatan kyllästyä ja ahdistuakkin tällä tahdilla.. Mutta ei.

Olen tullut tulokseen, että taidan vaan olla liian tunnevammainen ja mies ehkä liian takertuvainen..?