Palaa elämässäsi 10 vuotta taaksepäin ja kerro sen hetkisestä elämästäsi

Odotin ensimmäistä lastani. Olin onneni kukkuloilla. Koko maailma tuntui olen avoin.

Meillä oli 5 lasta, 1-11 v. Kävimme molemmat töissä ja asuimme ulkomailla. Kivaa elämää.
Edelleen samassa duunissa ulkomailla, tod näk seuraavatkin 10 v.

Olin vasta 14 ja kävin yläasteen kahdeksatta luokkaa. Yritin selvitä hengissä luokan idiooteista häiriköistä. Kävin rippikoulua, intoilin meidän pienestä koiranpennusta.

En halua.

Elämä vielä edessä, ei lapsia.. Vielä olisi voinut perääntyä mutten uskaltanut. Päätin antaa suhteelle mahdollisuuden. Ei olisi kannattanut, nyt ei enää pääse pois kunniallisesti.

Olin 19-vuotias, olin päässyt keväällä ylioppilaaksi. En yhtään tiennyt mitä tekisin. En saanut töitä enkä osannut keväällä hakea opiskelemaankaan, kun en tiennyt mikä olisi se oma ala. Olen aina ollut kateellinen ihmisille, joilla on ollut haaveammatti pienestä pitäen. Mulla ei koskaan ole sellaista ollut. Syksyllä sitten hain tammikuussa 2005 alkavaan AMK:hon, mutta jostain syystä en sinne sitten mennyt pääsykokeisiin. Kävin syksyllä 2004 sellaisen työkkärin kurssin ja se ei mitenkää kannustanut vaan päinvastoin masensi entisestään. Kaduttaa, että uskoin niitä vetäjiä ja niitä heidän suosituksiaan mikä mulle sopisi. Sen takia en varmaan tuonne pääsykokeisiinkaan "uskaltanut" mennä. Se harmitti jälkikäteen, koska hain sinne sitten uudestaan parin vuoden päästä tästä ja pääsin opiskelemaan ja alakin oli ihan kiva. Pari vuotta lukion jälkeen oli ihan kamalaa aikaa, epävarmuutta, toivottomuutta, tuntui, että minusta tulee pelkkä luuseri. Onneksi pääsin sitten 21-vuotiaana opiskelemaan ja kesätöitäkin aloin saamaan ja lopulta valmistuin ja nyt olen vakityössä.

Näin jälkikäteen harmittaa etten tajunnut silloin 19-vuotiaana nauttia enemmän elämästä. Nyt jos voisin palata ajassa taaksepäin, niin lähtisin heti lukion jälkeen välivuodeksi reissaamaan Aasiaan tai muualle halvempiin maihin.

10 vuotta sitten tilanne oli oikeastaan lähes täysin samanlainen kuin nykyään. Ainoa ero on että muut lapset olivat 10 v nuorempia ja nuorin ei ollut vielä syntynyt. Mutta asuimme samassa talossa, teimme samaa työtä ja olimme naimisissa saman puolison kanssa kuin nykyään.

Olin linnassa. Eipä muuta.

Elämäni parasta aikaa. Nuorin lapsista oli 1v, vanhin aloittanut koulun. Viimeistelin opintojani ja vietin leppoisaa kotiäidin elämää. Elämä on noista ajoista muuttunut vain negatiiviseen suuntaan.

Olin 4v ja 5v lasten äiti, 25v itse. Asuin Vuosaaressa, opiskelin, olin parisuhteessa! Elämä oli aika ihanaa jo tuolloin!

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 03:06"]Olin linnassa. Eipä muuta.
[/quote]

Miksi, jos saa kysyä ?

Kävin läpi lapsettomuushoitoja. Hormonitoimintaa muokkaat lääkkeet saivat minut todella masentuneeksi ja ajattelin ajoittain itsemurhaa. En olisi sitä tehnyt, mutta ajatukset olivat pelottavia.

Aloitimme adoptioprojektin, joka jäi kesken, kun tulin lopulta raskaaksi.

Tuo oli niin rankkaa aikaa, etten mielelläni muistele sitä. Adoptioprosessi oli valo tunnelin päässä ja raskaus oli sitten todella iloinen yllätys.

Oli syyskuun 19, sunnuntaiaamu. 6. luokkalaisena nukuin sängyssäni ja parin tunnin päästä heräsin aamupalalle perheeni kanssa. Sen jälkeen katsoin hetken telkkaria jonka jälkeen luultavasti painelin pihalle pelailemaan pihapelejä naapurilasten kanssa.

Olin Psykiatrisella osastolla kun nautiskelin saakelisti hormooneja.

Olin lukion toisella luokalla. Varmaan haaveilin poikaystävästä.

Olin täyttämässä 7v. Lähdettiin taas kerran yöllä turvakotiin isän sammuttua lattialle. Mukaan en saanut ottaa mitään unileluni lisäksi. Äiti oli pakannut laukut, ja taxikuski auttoi meidät autoon. Turvakodilla vietin 7-vee syntymäpäiväni lasten puolella ja sain lahjaksi taikahiekkaa. Sitä, joka ei veteen laitettaessa mene mössöksi. Pelasimme isoveljen kanssa niillä takaa pompautettavilla sammakoilla. Pikkuveljen ristiäiset pidettiin myös, piti istua nätisti sohvalla, vaikka mekkoni kutisi inhottavasti. Tästä on kuvakin jossain.

Tein hullun lailla töitä, harrastin irtosuhteita ja yritin epätoivoisesti unohtaa onnettoman rakkauden. Ei ole ikävä noita aikoja.

Taisin olla tokalla luokalla

19-vuotias, toista vuotta ammattikoulussa, paljooon poissa oloja kun vedin piriä jatkuvasti.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 06:45"]Olin täyttämässä 7v. Lähdettiin taas kerran yöllä turvakotiin isän sammuttua lattialle. Mukaan en saanut ottaa mitään unileluni lisäksi. Äiti oli pakannut laukut, ja taxikuski auttoi meidät autoon. Turvakodilla vietin 7-vee syntymäpäiväni lasten puolella ja sain lahjaksi taikahiekkaa. Sitä, joka ei veteen laitettaessa mene mössöksi. Pelasimme isoveljen kanssa niillä takaa pompautettavilla sammakoilla. Pikkuveljen ristiäiset pidettiin myös, piti istua nätisti sohvalla, vaikka mekkoni kutisi inhottavasti. Tästä on kuvakin jossain.
[/quote]
Olisi kiva kuulla jotain nykyisestä elämästäsi?