Millä raskausviikolla raskauspahoinvointisi loppui?

Ikävä sanoa, mutta loppui vasta viikolla 39+ synnytykseen. Voin aivan järjettömän huonosti. Lähetän oikeasti voimia sinulle, pahoinvointi on jotain aivan hirveää.

Oksensin päivittäin. Loppui synnytykseen.

Minäkin oksensin päivittäin, mutta oksentaminen ei suinkaan ollut pahinta, päin vastoin. Pahinta oli se järkyttävä olo IHAN KOKO AJAN. Heräsin jopa yöllä pahaan oloon. 

Ekasta päättyi vähän ennen ensimmäisen kolmanneksen loppua. Ehkä viikolla 11. Koin silloin lähinnä melko lievää aamupahoinvointia, jota pahensi se äitiysmonivita. Pahoinvointi kuulemma johtuu siinä olevasta raudasta. Sitten ekan kanssa ihan lieväkin nälkä alkuraskaudessa sai aikaan pahoinvoinnin aallon lähes heti. Napostelin tosi paljon manteleita, pähkinöitä jne.

Toisesta voin huomattavasti huonommin, oksentelin heti ihan alusta noin viikolle 15. Pahoinvointi ei katsonut kelloa, aaltoileva huono olo oli seurana koko ajan. Toisen kanssa myös nälkään liittyvä pahoinvointi jatkui oikeastaan koko raskauden, mutta se oli helppo torjua napostelemalla.

Onko tuo voimakas raskauspahoinvointi perinnöllistä? Onko teillä siitä kärsivillä siskot ja oma äiti kärsinyt samasta vaivasta? Nimim. asian vuoksi raskauspelkoinen

Ette vissiin usko,voin pahoin yhden ainoan kerran koko raskauden aikana. Oli joku pahanhajuinen ruoka tms jossain,hampurilainen,rasvainen tms. Mulla ei ollut mielitekojakaan mitään.

Kysyin neuvolassa asiasta.niin tervhoitaja sanoi,koska syön marjoja,hedelmiä,kasviksia jne ei tule mielitekoja koska saan kaikkea tarpeellista. En ole pahoinvoivaa tyyppiä,eikä mulla ollut kipujakaan,poltot/supistukset näkyivät vain siinä käyrällä. Jos ei tuossa olisi jälkikasvua niin ...heh ihan ku ufo ois tuonut.

Kolme lasta, eikö koskaan mitään oireita.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta loppui vasta viikolla 39+ synnytykseen. Voin aivan järjettömän huonosti. Lähetän oikeasti voimia sinulle, pahoinvointi on jotain aivan hirveää.

Kiitos <3 -ap

Vierailija kirjoitti:

Minäkin oksensin päivittäin, mutta oksentaminen ei suinkaan ollut pahinta, päin vastoin. Pahinta oli se järkyttävä olo IHAN KOKO AJAN. Heräsin jopa yöllä pahaan oloon. 

Mulla pahinta oli aamupäivisin. Sitten iltapäivällä oli jo parempi olo ja alkoi ruoka pysyä sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo voimakas raskauspahoinvointi perinnöllistä? Onko teillä siitä kärsivillä siskot ja oma äiti kärsinyt samasta vaivasta? Nimim. asian vuoksi raskauspelkoinen

Oma siskoni ei ole kärsinyt ollenkaan vaikka itse olen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo voimakas raskauspahoinvointi perinnöllistä? Onko teillä siitä kärsivillä siskot ja oma äiti kärsinyt samasta vaivasta? Nimim. asian vuoksi raskauspelkoinen

Eivät ainakaan oma siskoni tai äitini olleet kärsineet pahoinvoinnista. 

Tiedoksi, että pahoinvointi ei liity raudanpuutteeseen tai marjojen syöntiin (!), koska jos liittyisi, se tiedettäisiin ja asiaa voitaisiin hoitaa. Itse kokeilin ihan kaikkea: pahoinvointilääkkeitä, akupunktiota, hyponoosia, jotain ihme rannekkeita ja muita humpuukivälineitä, minulle tehtiin erilaisia testejä, mutta mistään ei ollut mitään apua eikä missään näkynyt mitään outoa.

Pahoinvointiin auttoi (mikä ei tarkoita sitä, että se olisi helpottunut, vaan että se ei pahentunut) ainoastaan lepo ja erittäin säännöllinen syöminen. Muista siis syödä, ap! Itselleni juominenkin oli vaikeaa, joten rouskuttelin jääpaloja 9 kuukautta.

T. 2

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta, eikö koskaan mitään oireita.

Ensimmäistä odottaessa oksentelun aamupäivät. Toista odottaessa oksensin noin kerran päivässä ja lopun aikaa tuntui, että oksennus tulee hetkellä minä hyvänsä. Kolmatta odottaessa en oksentanut kertaakaan, mutta se kuvottava oli oli kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta, eikö koskaan mitään oireita.

Niin? Oliko tämä mielestäsi todellakin mainitsemisen arvoista tässä ketjussa? Harvoilla on ympärivuorokautista pahoinvointia raskauden takia, mutta ne joilla sitä on eivät tarvitse kaltaisiasi hieromaan kuraa naamaansa. Voisit vielä harjoittaa empatiakykyäsi.

Kahdesta raskaudesta rv 22 asti. Oksensin parikymmentä kertaa päivässä. Minulla oli vati vieressä ruokaillessakin mihin oksensin kun kaikki tuli heti ylös ja voimalla. Mihinkään ei oikein voinut mennä kun oksensin kaikkialle. Maailma haisi ihan hirveälle koko sen ajan. Kumpikin näistä oksennuttajista oli koliikkivauva ja niiden raskauden aikana teki mieli olutta. Yksi lapsistani oli täysin oireita aiheuttamaton. Niin raskausaikana kuin synnyttyään oli maailman helpoin vauva.

Ekassa noin vko 16, kuvottava olo koko ajan, oksentelua lähes joka päivä. Toisessa ehkä myös rv 16 asti kuvottava olo yötäpäivää, mutta oksentelua harvemmin. Sen jälkeen mitä mainoin olo loppuun asti! Tsemppiä ap! Se on kamalaa. Mulle auttoi salmiakkitikkarin imeminen jatkuvasti. Lapset mulla jo isoja ja vieläkin pelottaa kuvotuksen tunne ja herkästi niistä kärsin esim autossa tai lentokoneessa. Ennen raskautta en muista sellaista olleen. Uskon et korvien välissä vaan

Itselleni jäi aika pahat traumat tuosta. 

Suunnilleen rakenneultraan asti eli viikolle 20 oli päivittäin pahoinvointia. Aivan kuin maailman pisin krapula. Kesti aina koko päivän, oksensin ainakin kerran aamulla ja vielä ennen nukkumaanmenoa illalla. Tuossa kohtaa alkoi sitten helpottaa niin että huono olo tuli vain pari kolme kertaa viikossa. Viimeisellä kolmanneksella ei enää ollut pahoinvointia.

Saman naisen raskaudetkin voivat olla hyvin erilaisia. Minulla on takana kolme raskautta ja kaikki ovat olleet erilaisia pahoinvoinnin suhteen. Ensimmäisen raskauden kohdalla oloni koheni loppua kohden, toisen raskauden aikana minulla ei edes ollut sen suurempaa pahoinvointia kuin hieman etovaa oloa ja kolmannen raskauden aikainen pahoinvointi jatkui voimakkaansa synnytykseen asti. Ei kukaan osaa ennustaa, mitä on odotettavissa. 

Rv 18 loppui yhtäkkiä kuin seinään.

Kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen.