Voinko jotenkin estää äitini pääsyn synnärille katsomaan vauvaa?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 11:05"]

Mä en tajua ihmisiä, jotka alkaa mussuttamaan jos joku ei halua ketään muita kuin miehensä synnärille saati kotiin ensimmäisten kotiintumispäivien aikana. Tuo on jokaisen oma asia, haluaako esitellä lapsensa heti kaikille vai antaa ensin tilanteen ja kropan rauhoittua. Se syntyvä lapsi on äitin ja lapsen isän henkilökohtainen asia, jota ei mun mielestä tarvitse olla heti jakamassa koko suvun kesken.

Itse en todellakaan kerro kellekään, kun synnytys käynnistyy. Mieheni haluaa asiasta ilmoittaa omalle perheelleen tosin, en tajua miksi hän ei voi asiaa pitää salassa siihen asti, että olen valmis ottamaan ketään vastaan kotona. Olen miettinyt jopa sitä vaihtoehtoa, että sen sijaan että menen alle 20km päässä olevaan TYKSiin synnyttämään, menisinkin reilun 60km päähän Salon synnytyssairaalaan synnyttämään, jolloin ne tyypit joille on ilmoitettu synnytyksestä ja siitä, että haluamme omaa rauhaa ja silti änkeävät paikanpäälle, tekisivät turhan reissun. En todellakaan halua nähdä yhtäkään sukulaista ainakaan viikkoon siitä, kun lapsen olen synnyttänyt.

[/quote]

Yltiö sosiaalinen henkilö XD

Minä taas en ymmärrä miten lapsen saaminen voi olla niin ihme juttu, että pitää piiloutua päiväkausiksi johonkin bunkkeriin..

Se on plop ja life goes on.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 11:08"]

Minä taas en ymmärrä miten lapsen saaminen voi olla niin ihme juttu, että pitää piiloutua päiväkausiksi johonkin bunkkeriin..

Se on plop ja life goes on.

[/quote]

Kaikille se ei ole plop. Osalle se on ihan fyysisestikin rankka rutistus, pahimmissa tietämissäni tapauksissa kivuliaiden supistusten kanssa on ehditty valvoa viikkokin, ja sellaisen jälkeen moni ihminen aivan ymmärrettävästi kaipaa lepoa ja rauhaa. On myös ihan biologinen tosiasia, että hormoneiden heittely vaikuttaa monen mielialaan.

Fiksut läheiset ymmärtävät, että muutama ensimmäinen päivä mennään vastasynnyttäneen äidin ehdoilla.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 21:54"][quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 21:40"]

Ap. En halua olla törkeä, mutta sanon nyt 1,5v äitinä oltuani pari asiaa. Kun lapsesi on syntynyt, alat todennäköisesti hiljalleen kasvamaan aikuiseksi. Minäkin kasvoin. Vasta 28 vuotiaana. Opin ymmärtämään, kuinka tärkeitä ne omat vanhemmat on. Nyt vanhempana osaan kunnioittaa omia vanhempiani paljon paremmin kuin ennen. Osaan myös antaa anteeksi heille heidän tekemänsä virheet lasten kasvatuksessa, nyt kun alan tajuta, kuinka rankkaa se pikkulapsiarki voi olla. Aina asiat eivät mene niinkuin on suunnitellut, mikä vaikuttaa kaikkeen. Monet, etenkin lapsettomat syyttävät silmittömästi vanhempiaan kaikesta, mitä on ikinä tapahtunut, lainkaan miettimättä, mistä kaikesta vanhemmat ovat luopuneet lastensa vuoksi! Jokaisella on äiti joka joskus on varmasti todella ärsyttävä, mutta pikkulapsiaikaan se oma, ärsyttävä äiti voikin osoittautua elämäsi tärkeimmäksi ihmiseksi, hän voi hoitaa vauvaa, jotta pääset välillä hengittämään. Ole siis kiitollinen siitä, että sinulla on äiti, joka ilmeisesti on elämästäsi kiinnostunut. Mieti miltä sinusta tuntuisi äitisi asemassa? Entä jos oma lapsesi 20-30v päästä ajattelisi sinusta niin, miten sinä nyt ajattelet äidistäsi? Et ehkä tee samoja virheitä kuin äitisi, mutta tulet tekemään virheitä, koska kukaan ei ole täydellinen.

[/quote] Puhu vain ja ainoastaan omasta puolestasi. Et voi tietää toisten syitä etäisyyden pitoon. Antaisitko sinä paljonkin ymmärrystä vahemmillesi, joista toinen on pahoinpidellyt sinua ja muita perheenjäseniä koko lapsuutesi, myös sen pikkulapsiajan jälkeenkin? Ja toinen on katsellut vierestä ja sallinut kaiken tapahtua. 

Lasten hankinta on vapaaehtoista, silloin on turha jeesustella siitä, mistä joku on joutunut luopumaan toteuttaessaan omaa haluaan saada lapsi. 
[/quote]

Naulan kantaan! Oma isäni on uhannut tappaa minut ja perheeni, koska nain hänen aatemaailmansa vastaisesti ulkomaalaisen. Hänelle suora kulku synnärille olisi kuin lupa käydä puolustuskyvyttömään käsiksi. Eli ei todellakaan ole tervetullut.

Vähän ihmetyttää tällainen asenne, jos kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että ap ei tykkää äidistään. Väkivaltainen alkoholisti olis toinen juttu.

Lähtökohtaisesti isovanhemmat ovat lapselle hyväksi, ja on vähän outoa kieltää lasta ja mummua tapaamasta toisiaan.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:22"]Saanko kysyä mikset halua äitiäsi sinne? Itse kielsin anoppini tulon. [/quote] Äitini on todella ärsyttävä. Hänen seuransa aiheuttaa aina kohonnutta verenpainetta ja hamoaiden kiristelyä. Olemme aina olleet vähän sukset ristissä enkä kaipaa häntä pilaamaan lapsemme ensimmäisiä elinpäiviä. Kiitos kaikille asiaa minulle selvittäneille :) -ap

[/quote]

Jo tämän aiheen otsikko sai minut itkemään. Oma ihana äitini on vakavasti sairas ja hän ei 99 % varmuudella tule ikinä näkemään minun tulevia lapsiani (jos niitä minulle suodaan).

Mutta toki voin ymmärtää, ettei kaikilla voi olla yhtä ihania äitejä kuin mitä omani on minulle ollut.

Se on ihaninta nähdä vauva juuri syntymispäivänä. Se muuttuu niin äkkiä aluksi. Vastasyntyneet ovat niin ihania.

Kyllä on maailman meno mennyt epäluonnolliseksi. On laitostettu syntymä ja kuolema. Ennen vanhaan oma äiti oli synnyttäneen paras mahdollinen apu, mikäli oli saatavilla.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 11:41"]Vähän ihmetyttää tällainen asenne, jos kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että ap ei tykkää äidistään. Väkivaltainen alkoholisti olis toinen juttu.

Lähtökohtaisesti isovanhemmat ovat lapselle hyväksi, ja on vähän outoa kieltää lasta ja mummua tapaamasta toisiaan.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:22"]Saanko kysyä mikset halua äitiäsi sinne? Itse kielsin anoppini tulon. [/quote] Äitini on todella ärsyttävä. Hänen seuransa aiheuttaa aina kohonnutta verenpainetta ja hamoaiden kiristelyä. Olemme aina olleet vähän sukset ristissä enkä kaipaa häntä pilaamaan lapsemme ensimmäisiä elinpäiviä. Kiitos kaikille asiaa minulle selvittäneille :) -ap

[/quote]
[/quote]

Ap kirjoitti aiemmin, että hänellä on isä ja äitipuoli, jotka osallistuvat lapsen elämään. Siinä on mummu ja pappa.

Mietipä itseäsi, jos sua kiellettäisiin menemästä tyttäresi vaatasyntynyttä katsomaan.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 12:14"]Mietipä itseäsi, jos sua kiellettäisiin menemästä tyttäresi vaatasyntynyttä katsomaan.
[/quote]

Ehkäpä tytär hoitaa asiat paremmin, eikä ole samanlainen kuin äitinsä. Pysyy välitkin kunnossa.

Kaikkia viestejä lukematta:

Toivottavasti ap on myös itse sanonut äidilleen (ja siskolleen) ettei halua tätä laitokselle. Aika lapsellista sysätä äitiongelmansa yksin sairaalan henkilökunnan harteille.

Oysissa oli ovet lukossa ja vain isät sai olla pitempään vieraina. Sisarukset sai käydä tunnin iltasella.

Oli kuulemma ollut sellaista toimintaa että ovet lukittiin.

Sanoisit vain suoraan äidillesi ???????

Tapaus 70-luvulta Kaksista:

Isän serkku oli saanut vauvan. Tieto saatiin tämän serkun äidiltä, joka kertoi tyttärensä viipyvän sairaalassa vielä pari päivää. Tuon ajan käytännön mukaisesti tytär miehenineen asui samassa taloudessa (maatila) vanhempiensa kanssa.

Äiti sitten soitti Kaksiin onnitellakseen tuoretta äitiä. Keskus kysyi, oliko soittaja lähisukua. Äiti vastasi totuudenmukaisesti olevansa serkun vaimo. Keskus vastasi, että ko. henkilö on jo lähtenyt kotiin ja pitää kysyä sieltä. Ilmeisesti jos olisi sanonut olevansa esim. sisko, puhelu olisi yhdistetty eteen päin.

En ymmärrä osaa vastaajista. Miksi äidin kanssa pitäisi olla tekemisissä jos ei halua?