Amk-opinnot, ihan väärällä alalla.

Luuseri? Mitä sinä hyödyt siitä, jos jatkat hampaat irvessä vääntämistä itsellesi sopimattomalla alalla. 

Uutta opiskelupaikkaa vaan kehiin ensi kevään yhteishaussa. Tietenkin se on astetta vaikeampaa koska et enää ole ensikertalainen, mutta ei mahdotonta. 

Syksyn yhteishaku alkaa pian - löytyisikö sieltä mielekkäämpää alaa? Jos pääsisit opiskelemaan jotain muuta, voisit keskeyttää nykyiset opintosi ja vaihtaa alaa ns. lennosta. Täysin tyhjän päälle kun ei kannata jättäytyä, kuten varmasti ymmärrät.

Ongelmana vähän sekin, että takki on ihan tyhjä, ei mitään käsitystä mitä sitä nyt oikeasti haluaisi sitten tehdä. Ikääkin jo sen verran, että ei tässä loputtomasti voi jahkailla ja ihmetellä. Ahdistaa ihan pirusti koko tilanne. Ap

Jos syksyn tarjonnassa ei ole sopivia paikkoja sinulle niin suorita valinnaisia kursseja muilta aloilta (että saat riittävästi opintopisteitä Kelaa ja op.tukea varten) ja osallistu kevään yhteishakuun. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana vähän sekin, että takki on ihan tyhjä, ei mitään käsitystä mitä sitä nyt oikeasti haluaisi sitten tehdä. Ikääkin jo sen verran, että ei tässä loputtomasti voi jahkailla ja ihmetellä. Ahdistaa ihan pirusti koko tilanne. Ap

Suosittelisin varaamaan käyntiajan TE-keskuksen ammatinvalintapsykologille. Tai juttelemaan ammattikorkean opintopsykologin kanssa. Älä jää liiaksi vellomaan ahdistukseen vaan etsi aktiivisesti ratkaisuja. Se on kuitenkin "vain" yksi opiskelupaikka jonka voi lopettaa ja mennä toiseen kouluun toiselle alalle. 

Hävettää myös joutua myöntämään opiskelukavereille sun muille, että ei tästä mitään tulekaan. Olin niin intoa täynnä aloittaessa. Tiedän että turha hävetä, mutta ei sille tunteelle mitään voi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hävettää myös joutua myöntämään opiskelukavereille sun muille, että ei tästä mitään tulekaan. Olin niin intoa täynnä aloittaessa. Tiedän että turha hävetä, mutta ei sille tunteelle mitään voi. Ap

Aikuiset ihmiset ymmärtävät että tilanteet ja olosuhteet ja preferenssit ovat muuttuvaisia. Realiteettien tunnustamisessa ei ole mitään hävettävää. Tuskinpa kurssikaverit ja muut edes muistavat sinut innokkuuttasi silloin alussa, heillä on omat asiansa mietittävinä.

Jos jatkaisit väkisin pakertamista niin se kostautuisi ennen pitkää kehnoina arvosanoina, loppuun palamisena, depressiona ja muina psyykkisinä oireina. Olisiko se sitten muka parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää myös joutua myöntämään opiskelukavereille sun muille, että ei tästä mitään tulekaan. Olin niin intoa täynnä aloittaessa. Tiedän että turha hävetä, mutta ei sille tunteelle mitään voi. Ap

Eihän se tarkoita, että olisit jotenkin huono, jos olet ymmärtänyt, ettei kyseessä ole oma alasi.

Voihan sanoa, että tämä ei olekaan mun juttu, mun ala, jolla haluan tehdä töitä. Jotenkin negatiivisesti olet sen itsellesi muotoillut: "ei tästä mitään tulekaan" -lauseella.

Toisaalta kyseinen lause voi merkitä sitä, että olet uupunut ja masentunut, ja siksi et suoriudu tehtävistäsi. Se voi aiheuttaa sen, että ala ei tunnu omalta, jos se - juuri nyt tällä hetkellä - tuntuu liian kuormittavalta.

Nykyään ihmiset vaihtavat alaa, ihan aikuiset keski-iälläkin opiskelevat tai muuten vaihtavat alaa. Ei se niin kamalaa ole. Se on nykään ihan tarvallista.

Lopetin pari vuotta sitten amk:ssa, koska ala ei ollutkaan sitä mitä kuvitelmissani olin sen hahmotellut olevan. Ja ihan aikuisopiskelija minäkin, en suoraan lukiosta tullut vaan taskussani on jo yksi tutkinto. 

Niin se elämä välillä yllättää ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaisesti putkeen. Syyttä suotta koet hävetystä, olet kaikkesi yrittänyt ja pyrkinyt jatkamaan mutta seinä on vastassa. Silloin on järkevintä kuunnella itseään ja vaihtaa suuntaa. Et menetä mitään vaan saat päinvastoin hyviä ja parempia asioita tilalle. Tsemppiä!

Mikä ala?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala?

Sosiaaliala. Työ on aivan kohtuuttoman kuormittavaa tälläiselle introverttiyteen taipuvaiselle. Koko työpäivä pitäisi puhua papattaa ja vuorovaikuttaa, ei pysty. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala?

Sosiaaliala. Työ on aivan kohtuuttoman kuormittavaa tälläiselle introverttiyteen taipuvaiselle. Koko työpäivä pitäisi puhua papattaa ja vuorovaikuttaa, ei pysty. Ap

Arvelinkin että opiskelet sosionomiksi. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja, itsetuntemus on ainakin kasvanut sinulla tämän viimeisen vuoden aikana. On ihan yhtä tärkeää tietää mitä EI halua/pysty tehdä kuin mitä haluaa ja pystyy. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana vähän sekin, että takki on ihan tyhjä, ei mitään käsitystä mitä sitä nyt oikeasti haluaisi sitten tehdä. Ikääkin jo sen verran, että ei tässä loputtomasti voi jahkailla ja ihmetellä. Ahdistaa ihan pirusti koko tilanne. Ap

Mene TE-keskuksen ammatinvalinnan ohjaukseen. Turha on hakea mihinkään opiskelemaan, jos ei tiedä, että mitä haluaa.

Löytyykö AMK:n sisältä jotain muuta kiintoisaa alaa? Ekaluokkalaiset vasta aloittelevat opintojaan, joten hyvällä lykyllä voisit päästä mukaan siirron kautta. Turhaan vitkastelet alalla, joka ei sovi sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö AMK:n sisältä jotain muuta kiintoisaa alaa? Ekaluokkalaiset vasta aloittelevat opintojaan, joten hyvällä lykyllä voisit päästä mukaan siirron kautta. Turhaan vitkastelet alalla, joka ei sovi sinulle.

Siirtohaut ovat pääasiassa toisesta amk:sta toiseen vaihtajille tai hyvin samankaltaiselle alalle haluaville (esim. restonomista vaihto tradenomiksi). Jos tahtoo ihan eri tyyppiseen koulutusohjelmaan kuin nykyinen on, niin vaihto onnistuu ainoastaan pääsykokeiden tai todistusvalinnan kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala?

Sosiaaliala. Työ on aivan kohtuuttoman kuormittavaa tälläiselle introverttiyteen taipuvaiselle. Koko työpäivä pitäisi puhua papattaa ja vuorovaikuttaa, ei pysty. Ap

Oletko tarkastellut kaikki paikat, joilla koulutuksellasi voisi päästä. Jonkinlaiset taustatyöt koulutuksellasi, sosiaalityöhön liittyvät hakemusten käsittely  (esim. Kela tai TE-toimisto) tai muu netin kautta tehtävä neuvonta- ja palvelu. (esim. TE-toimistoon on virkailijoita AMK-sairaanhoitajan koulutuksella.)

On myös monia järjestöjä, joissa tällaista taustatyötä tehdään sosiaali-alan koulutuksella, palkka tosin näissä ei ole kovinkaan kummoinen.

Harjoitusjaksot voivat olla samankaltaisia kaikille opiskelijoille, mennään niihin paikkoihin joihin yleensä työllistytään ja joissa on työpaikkoja/tarvitaan harjoittelijoita eniten. Sehän ei välttämättä tarkoita sitä, että itse opiskelujen jälkeen menisit harjoittelupaikkaa vastaavaan paikkaan töihin (jos jatkat opiskeluja sosiaali-alalla). Eli kannattaa tutkia mistä löytyy ja kysellä niitä "introverttien työpaikkoja" samalla koulutuksella, jota nyt opiskelet. Jos tuntuu, ettei löydy ja niin sitten alkaa katsoa muita opintoja.

Työnkuva voi muuttua muuten vuosien kuluessa oli ala mikä tahansa. Ennen introvertit hakeutuivat it-alalle, mutta nykyään monelta alalla olevalta odotetaan jonkun verran ulospäinsuuntautuneisuutta: pidetään yhteyttä asiakkaisiin ja on Teams-palavereja, jotka voivat olla aika rasittavia introverteille.

Kannattaa siis yrittää omalla koulutuksella, oli se mikä tahansa, löytää se introvertille, itselle sopiva työpaikka.

Sosiaalityön opinnot yliopistossa saattaisivat olla parempi vaihtoehto aloittajalle, jos ala vielä kiinnostaa. Ne ovat kauttaaltaan teoreettisemmat eikä niissä vaadita samanlaista höpöttelijä-otetta edes harjoitteluissa. 

Tulin sanomaan samaa kuin yllä, että tuolla koulutuksella voi päästä myös vähemmän sosiaalisuutta ja enemmän paperitöitä sisältäviin hommiin. Tutkimus- ja järjestöpuolella erilaisten hankkeiden pyörittämiseen ja hallintoon esim.

Jos saisit opinnot puristettua, niin yliopistossa voi opiskella sote-johtamista parin vuoden maisterin siihen päälle ja sen jälkeen hakea enemmän esimiestyyppisiin tehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityön opinnot yliopistossa saattaisivat olla parempi vaihtoehto aloittajalle, jos ala vielä kiinnostaa. Ne ovat kauttaaltaan teoreettisemmat eikä niissä vaadita samanlaista höpöttelijä-otetta edes harjoitteluissa. 

Opinnot ovat teoreettisia, mutta haluaako Ap introverttina ollenkaan sosiaalialan töihin? Sosiaalityöntekijän työ on todella rankkaa henkisesti. Toki Sossuna voi tehdä myös hallinnollisia töitä, mutta niitä ns. helpompia töitä tälläkin alalla on vaikea saada. Suurin osa työpaikoista on lastensuojelussa ja sitä en missään nimessä voi suositella ihmiselle, jonka mielestä on väärässä paikassa amk:n sosiaalialalla. Kannattaa nyt miettiä tarkkaan, että mitä omalta työltä haluaa. Missä olet hyvä ja mitkä asiat tuntuvat vaikeilta? Hyödynnä rohkeasti ammatinvalintapsykologia ja nykyisen koulusi palveluja.