Pahin tai oudoin asia, minkä olet unohtanut.
Pahin asia tai oudoin asia jonka olet unohtanut. Minulla oli se, kun menin lähikauppaan pyörällä ja lähtiessä en muistanut että Tulin pyörällä ja kävelin kotiin . Myöhemmin illalla huomasin pyörän puuttuvan ja lähdin hakemaan sitä.
Kommentit (44)
Usein, kun oon jollain pitemmällä moporeissulla, käy näin. Lähden ajamaan (esim. huoltsikalta, taukopaikalta). Ajelen tyytyväisenä, kunnes kauhistun. Mihin jätin avaimet?! Suunnilleen heti tajuan, että siinähän ne, ehem, virtalukossa... Ehkä tää on siis pahin asia, jonka luulen unohtaneeni.
Piti vastata töissä puhelimeen mutta unohdin oman nimeni.
Tämä nolottaa yhä, unohdin viedä kuopuksen oikojahammaslääkärille hammasrautojen laittoon vaikka se luki kissan kokoisilla kirjaimilla kalenterissa. Kaiken lisäksi itse aina valitan ihmisistä, jotka ei peru aikojaan kun niitä on muutenkin niin vaikea saada.
Siskoni on useamman kerran unohtanut osotoksensa kassalle. Sitä se kolmivuorotyö teettää. Siskon työkaveri oli kerran unohtanut lapset kauppakeskuksen leikkipaikalle, oli vasta kotimatkalla tajunnut, että autosta puuttuu jotain.
Olin juuri saanut vauvan ja vaunujen kanssa kiertelemässä kaupassa. Siinä ajatuksissani ketselin tavaroita ja yhtäkkiä havahduin siihen, että olen ihan eri kerroksessa ollut katselemassa tavaroita ja jättänyt vauvan jonnekin ties minne. No siellähän ne vaunut nököttivät, mutta säikäytti kyllä.
Olen joskus unohtanut ikäni ja joutunut miettimään mitä sitä tuleekaan täytettyä tänä vuonna :D
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 00:38"]
Olen joskus unohtanut ikäni ja joutunut miettimään mitä sitä tuleekaan täytettyä tänä vuonna :D
[/quote]
Sama. Unohdin myös tätini sukunimen.
Eilen kävelin kotiin kännykkä kädessä. Toisella kädellä tunnustelin hajamielisesti taskua ja totesin, että perkeles, kännykkä puuttuu. Ehti tulla kauhea paniikki ja selasin jo kaverin numeroa ilmoittaakseni kännykkäni katoamisesta, kun totuus iski takaraivoon. Vähän hävetti.
Joskus avaan silmälasikotelon ennen rillien riisumista, ja pelästyn, että kotelohan on tyhjä.
Kerran tulin tyhjään kotiin ja ehdin jo pelästyä miehen karanneen johonkin pettämään minua. Sitten hän selvitteli kurkkuaan takanani ja kysyi syytä hidastelulle, kun pitäisi saada ostokset vietyä keittiöön asti...
Näitä käy jatkuvasti. Pahinta on, että läheiseni pitävät minua jonain nerona koulu-urani vuoksi. Opin tekstiä ja kaavaa ulkoa helposti, mutta älykkyysosamäärä lienee samaa tasoa kengännumeron kanssa.
Olin menossa nostamaan rahaa pankkiautomaatilta ja yhtäkkiä unohdin tunnusluvun vaikka kortti oli ollut minulla jo vuosia. En enää muistanut sitä oikein sen jälkeen kun se yhden kerran unohtui ja oli pakko hakea uusi kortti tämän vuoksi. Aika outoa mun mielestä!
En muista melkein mitään n. puolesta vuodesta kun olin n. 16-vuotias. Olin aika masentunut ja stressaavassa elämäntilanteessa, kotona ei olleet asiat hyvin. Jälkeenpäin on todella outoa muistella tuota aikaa, koska muistoja ei ole.
Oman toisen nimeni. Viimeksi unohdin onko vuosi 2013 vai 2014
Olen unohtanut koirani kesämökille.
Vasta kun katsoin peruutuspeiliin ja koira juoksi perässä havahduin.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 00:58"]Eilen kävelin kotiin kännykkä kädessä. Toisella kädellä tunnustelin hajamielisesti taskua ja totesin, että perkeles, kännykkä puuttuu. Ehti tulla kauhea paniikki ja selasin jo kaverin numeroa ilmoittaakseni kännykkäni katoamisesta, kun totuus iski takaraivoon. Vähän hävetti.
Joskus avaan silmälasikotelon ennen rillien riisumista, ja pelästyn, että kotelohan on tyhjä.
Kerran tulin tyhjään kotiin ja ehdin jo pelästyä miehen karanneen johonkin pettämään minua. Sitten hän selvitteli kurkkuaan takanani ja kysyi syytä hidastelulle, kun pitäisi saada ostokset vietyä keittiöön asti...
Näitä käy jatkuvasti. Pahinta on, että läheiseni pitävät minua jonain nerona koulu-urani vuoksi. Opin tekstiä ja kaavaa ulkoa helposti, mutta älykkyysosamäärä lienee samaa tasoa kengännumeron kanssa.
[/quote]
Ahhahhah, mahtavaa :D i feel you, olen tunnettu ihan samantyylisestä häröilystä itsekin, tsemppiä!!
Etsin silmälasejani kun ne olivat silmilläni.
Maksoin kaupassa muovikassillisen ostoksia ja sitten vaan jotenkin unohdin ne siihen hihnalle ja lähdin pois. Myyjä huusi perään että nämä jäivät. Takana oli vielä jonoa jotka kaikki tuijottivat minua. Hävetti kyllä..
Aikoinaan kun tulin bussilla kotiin, laitoin puhelimen takin hihassa olevaan taskuun ja unohdin sen sinne. No, kotiin päästyä tietysti menin paniikkiin ja aloin etsiä puhelinta joka paikasta, ei löytynyt. Soitin perheen toisella puhelimella bussiyhtiölle että josko ois sinne bussiin jäänyt, no ei ollut. Onneksi hokasin että se on edelleen sielä samassa taskussa mihin sen laitoinkin. Vähän hävetti siinä puhelun aikana alkaa selittämään että ei tässä mitään hätää olekkaan...
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 20:25"]Olin juuri saanut vauvan ja vaunujen kanssa kiertelemässä kaupassa. Siinä ajatuksissani ketselin tavaroita ja yhtäkkiä havahduin siihen, että olen ihan eri kerroksessa ollut katselemassa tavaroita ja jättänyt vauvan jonnekin ties minne. No siellähän ne vaunut nököttivät, mutta säikäytti kyllä.
[/quote]
Mulla on toisin päin olen niin tottunut, että lapsi on aina läsnä, että joskus harvoin kun on mummolassa ja minä menen vaikka kauppaa kahdestaan miehen kanssa panikoin, että missä se Pinja on! Jätettiinkö se autoon?!! :D
Kerran unohdin kesken autolla ajon, että mitä ne kaikki polkimet tekee. Piti ihan testata jokainen erikseen ja painaa muistiin uudelleen. Oli tosi omituista yhtäkkiä unohtaa jotain minkä on täysin tiedostamatta osannut jo 10 vuotta.
Olin viimeisilläni raskaana ja lähdin kauppaan. Yhtäkkiä säikähdin että herranen aika, unohdin MAHAN kotiin! Pari sekuntia mietin jo paniikissa takaisin kotiin juoksemista, kunnes vilkaisin alas. Aini, joo. Tossahan se.
En muista.