Lue keskustelun säännöt.
Minkä rotuisen koiran omistat tai haluaisit?
21.08.2021 |
Ja millä perusteella juuri sen? Luin tuota koiran väri keskustelua ja ajattelin nyt kysyä tällaisen selkeän kysymyksen. Poden koirakuumetta, mutta en vielä tiedä, mikä rotu olisi sopiva.
Kommentit (62)
Alaskanmalamuutti on kyllä kaunis.
Eikö semmoinen tarvitse ihan hulluna liikuntaa pysyäkseen tyytyväisenä?
Vetojuttuja ja semmosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alaskanmalamuutti on kyllä kaunis.
Eikö semmoinen tarvitse ihan hulluna liikuntaa pysyäkseen tyytyväisenä?
Vetojuttuja ja semmosta?
Ei välttämättä. Tai ainakin oma edesmennyt muutti ei osannut vetää vaikka sen henki olisi riippunut siitä. Myös paleli ulkona tarhassa ja huusi niin kauan että pääsi sisään lämpöiseen. Tavalliset lenkit riitti sille liikunnaksi.
Ehdottomasti rotu jolta ei lähde karvaa. Kaverin noutaja on kylässä ja karvaa pölisee joka kerta kun koira liikahtaakaan. Muutamassa tunnissa karvaa on jo löytynyt kahvikupista ja ruokalautaselta vaikka koira ei ollut näiden vieressä :D. Lisäksi harjasin siitä ulkona hedelmäpussillisen karvaa, imuroin kahdesti ja silti JOKA PAIKKA on täynnä karvaa.
Ei se minua siis ratkaisevasti haittaa, kyseinen koira on aina tervetullut tänne, mutta kun itsellä oli aiemmin villakoira niin onhan tämä järkyttävä ero. Miten te tuplaturkkisten omistajat jaksatte :)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme sekarotuista koiraa, kaksi rescueta ja yksi kotimainen kodinvaihtaja.
Päädyin nykyisiin koiriini, koska lapsuusperheessäni oli aina sekarotuisia ja jotenkin tuntui luontevalta ottaa sellainen. Koiraa hankkiessa valtaosasta sekarotuisten ilmoituksista loisti pentutehtailu ja tuolloin kodinvaihtajissa ja eläinsuojeluyhdistyksissä oli tarjolla vain sellaisia koiria, etten olisi niiden kanssa pärjännyt. Nyt ajan ja koira kokemuksen myötä uskallan ottaa niitä haastaviakin tapauksia.
En halua "helppoa" koiraa tietyin ominaisuuksin. Minulla on osaamista ja mahdollisuuksia auttaa niitä eläimiä, joita maailma on kaltoinkohdellut, joten koen tämän oikeaksi ratkaisuksi.
Arvostan, minulla on rescuekissoja. Sellaiseen koiraan ei vaan omat taidot riitä.
Ap
Minulla on rescue (pikkuinen sekarotuinen) ensimmäisenä omana koirana. Tuli sijoituskodin kautta, ja kävin perusteelliset keskustelut sijoitusmamin kanssa. Otin koiran luottavaisin mielin ja paremmin ei olisi voinut mennä.
Koirani on joustava, ihmis- ja eläinrakas ja sitä voi pitää irti kesämökillä. Jos koskaan otan toista koiraa, otan varmasti sekarotuisen ja mielellään rescuen/kodinvaihtajan.
Mitä enemmän koiran kanssa viettää aikaa sen tullessa uuteen kotiin, sitä helpompaa on myöhemmin.
Bullterrierin tietenkin. Eihän parempaa koiraa olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua mitään koiria, inhoan niitä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti rotu jolta ei lähde karvaa. Kaverin noutaja on kylässä ja karvaa pölisee joka kerta kun koira liikahtaakaan. Muutamassa tunnissa karvaa on jo löytynyt kahvikupista ja ruokalautaselta vaikka koira ei ollut näiden vieressä :D. Lisäksi harjasin siitä ulkona hedelmäpussillisen karvaa, imuroin kahdesti ja silti JOKA PAIKKA on täynnä karvaa.
Ei se minua siis ratkaisevasti haittaa, kyseinen koira on aina tervetullut tänne, mutta kun itsellä oli aiemmin villakoira niin onhan tämä järkyttävä ero. Miten te tuplaturkkisten omistajat jaksatte :)?
Oli se karvan määrä kyllä rasittavaa noutajan omistajana :D ei olla kovin innokkaita siivoojia, joten imurointipäivänä karvaa oli kertynyt nurkkiin jo sen verran että imuri meni melkein täyteen kerralla. Lakanat ja vaatteet oli myös täynnä karvoja, eikä ruokaa voinut tehdä niin, ettei sinne olisi jostain karvoja eksynyt. Harjatessa kyllästyin siinä vaiheessa kun oli hedelmäpussillisen verran karvaa irronnut. Koira kuoli vuosi sitten, edelleen löytyy yksittäisiä karvoja kämpästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itäeuroopan paimenkoira. Terveempi selkä kuin sakemannilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme sekarotuista koiraa, kaksi rescueta ja yksi kotimainen kodinvaihtaja.
Päädyin nykyisiin koiriini, koska lapsuusperheessäni oli aina sekarotuisia ja jotenkin tuntui luontevalta ottaa sellainen. Koiraa hankkiessa valtaosasta sekarotuisten ilmoituksista loisti pentutehtailu ja tuolloin kodinvaihtajissa ja eläinsuojeluyhdistyksissä oli tarjolla vain sellaisia koiria, etten olisi niiden kanssa pärjännyt. Nyt ajan ja koira kokemuksen myötä uskallan ottaa niitä haastaviakin tapauksia.
En halua "helppoa" koiraa tietyin ominaisuuksin. Minulla on osaamista ja mahdollisuuksia auttaa niitä eläimiä, joita maailma on kaltoinkohdellut, joten koen tämän oikeaksi ratkaisuksi.
Arvostan, minulla on rescuekissoja. Sellaiseen koiraan ei vaan omat taidot riitä.
Ap
Kaikki rescuet eivät todellakaan ole vaikeita tai ongelmatapauksia. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä johonkin järjestöön, koiravaraajat kyllä osaavat kertoa, onko heillä sinulle sopivaa koiraa.
En tiedä koirista mitään, mutta ulkonäön puolesta täysmusta saksanpaimenkoira.
Toinen olisi isovillakoira (standard poodle), jonka turkin pitäisin lyhyenä ja normaalina. Ei siis mitään hassunkurista näytöstrimmausta, jollainen usein liitetään tähän rotuun.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
En tiedä koirista mitään, mutta ulkonäön puolesta täysmusta saksanpaimenkoira.
Toinen olisi isovillakoira (standard poodle), jonka turkin pitäisin lyhyenä ja normaalina. Ei siis mitään hassunkurista näytöstrimmausta, jollainen usein liitetään tähän rotuun.
Huomaa kyllä, ettet tiedä mitään. Villakoiran trimmit eivät ole mitään hassuja näytöstrimmejä, vaan pohjautuvat käytännöllisyyteen metsällä. Villakoirahan on vanha metsästysrotu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti rotu jolta ei lähde karvaa. Kaverin noutaja on kylässä ja karvaa pölisee joka kerta kun koira liikahtaakaan. Muutamassa tunnissa karvaa on jo löytynyt kahvikupista ja ruokalautaselta vaikka koira ei ollut näiden vieressä :D. Lisäksi harjasin siitä ulkona hedelmäpussillisen karvaa, imuroin kahdesti ja silti JOKA PAIKKA on täynnä karvaa.
Ei se minua siis ratkaisevasti haittaa, kyseinen koira on aina tervetullut tänne, mutta kun itsellä oli aiemmin villakoira niin onhan tämä järkyttävä ero. Miten te tuplaturkkisten omistajat jaksatte :)?
Oli se karvan määrä kyllä rasittavaa noutajan omistajana :D ei olla kovin innokkaita siivoojia, joten imurointipäivänä karvaa oli kertynyt nurkkiin jo sen verran että imuri meni melkein täyteen kerralla. Lakanat ja vaatteet oli myös täynnä karvoja, eikä ruokaa voinut tehdä niin, ettei sinne olisi jostain karvoja eksynyt. Harjatessa kyllästyin siinä vaiheessa kun oli hedelmäpussillisen verran karvaa irronnut. Koira kuoli vuosi sitten, edelleen löytyy yksittäisiä karvoja kämpästä.
Kuulostaa siis ihan samalta :). Juuri leijaili silmäripsiin karva vaikka koira on nukkumassa eri päässä kämppää 😁. Ja varsi-imurilla tosiaan suuri kourallinen imuroitu hetki sitten, ja se hedelmäpussillinen harjattu 2h sitten ulkona. Ai että 😅. Mutta söpö se on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terverakenteinen sekarotuinen peruskoira.
Joku dingon tai kelpien näköinen. Ei mitään liikaa tai liian vähän.
Kiva luontoinen ja helppo kouluttaa.
Meillä ollut sekarotuisia ja bernin paimenkoiria. Sekarotuiset olleet aina terveitä. Tällä hetkellä 2 sekarotuista ja kumpikin 13 vuotiaita. Viime viikolla nukutettiin 16 v sekarotuinen kun vanhuus alkoi jo vaivata ja liikkuminen hidasta. Ihan mahdoton ikävä on meidän uskollista ystävää😕.
Pitkäkarvainen collie, jo lapsena ihastuin naapurin collieihin, niin kauniita ja iloisia koiria. Kun jokunen vuosi sitten alettiin etsimään perheelle koiraa, päädyttiin collieen, muista kuin ulkonäöllisistä syistä, mutta ei se ulkonäkö valintaa ainakaan hidastanut. Haluttiin keskikokoinen paimenkoira, joka jaksaa varmasti touhuta ja juosta pitkiäkin lenkkejä, muttei ole kuitenkaan aivan sieltä vilkkaimmasta päästä. Harrastuksena toko ja kaverikoirailu. Tuo otus sopii meidän perheeseen täydellisesti.
Cairni. Lapsena sellaisen kaupungilla näin ja oli mun mielestä söpöin koira ikinä. Kun koiranhankinta aikuisena tuli ajankohtaiseksi, otin rodun luonteesta selvää ja totesin myös sen natsaavan omaan elämään. Plussana helppohoitoinen turkki, josta ei irtoa karvaa.
Meille tulee lokakuun alussa lapinkoiran pentu, vihdoinkin, yli vuoden sellaista jonotimmekin. Sopiva koko, säänkestävä turkki ja ystävällinen luonne miellyttävät. Ja kotimainen rotu vielä kaupan päälle.
Mulla on siperianhusky ja alaskanmalamuutti. Valitsin nämä rodut koska ovat energisiä, suht terveitä ja yleensä aika pitkäikäisiä ja terverakenteisia koiria sekä myös kauniita ulkomuodoiltaan. Fiksujakin ovat.
Joku kysyi että eikö malamuutti tartte paljon liikuntaa, vetohommia jne. Oma muutti ei välitä vetohommista. On enemmän sellanen että tykkää lenkillä paljon haistella ja hyppiä ojissa 😂
Talvet potkukelkkaillaan ja muut vuodenajat pyöräillään koirien kaa.
Alaskanmalamuutti on minusta The Koira, muttei käytännössä ole mahdollista sellaista ottaa.