Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäistä naista 35-vuotiaan miehen kannattaa tavoitella, jos hän haluaa aikanaan perustaa ydinperheen, mutta ensin kunnolla seurustella, tutustua ja kokea asioita tämän naisen kanssa?
21.08.2021 |
Mikähän on keskiverto aika jossa ehtii kokea tarpeeksi kaikkea, ja tuntee naisen hyvin jotta voi varmistua että kyseessä on loppuelämän rakkaus?
Kommentit (62)
35-vuotiasta eteenpäin.
Anna nuorten olla nuoria rauhassa, ei heidän kuulu haaskata aikaansa/elämäänsä vanhaan kääkkään ja hänen tomuspermaansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvautuisin johonkin postimyyntivaimoon, jollekin Aasian/Baltian kaunottarelle ei ole niin väliä onko mies vanhempi kunhan on rahaa myös tulevaisuudessa.
Mutta kun ap:lla ei ole paljonkaan rahaa ja on vielä pihikin :/
Nämä tekee miehen eteen kaikkensa ja ovat muutenkin todella naisellisia, kunhan mies elättää. Siinä onkin rastia kerrakseen!
Ja kun raha loppuu niin vaimo häviää, eivät ole sitten maailman uskollisinta sorttia.
Isyystesti on suotavaa teettää joko yksityisellä taikka netistä saatavalla testikitillä.
Jos nyt ap pääsisit suhteeseen edes kerran jonkun naisen kanssa niin siitä olisi hyvä aloittaa.
ap, älä haksahda mihinkään jo lisääntyneeseen. Niille olisit kuin lottovoitto mutta etsi lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuule kaikilla arpapeliä eikä mitään valmiin elämänsuunnitelman toteuttamista. Tietty jos usko riittää, voit liittyä kristallipuoluelaisiin ja alkaa manifestoida itsellesi unelmiesi naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat sitä mitä haluat ja saat, turhaan täältä kyselet.
Mieti itse minkälaisen naisen haluat, äläkä vain naisen välinearvoa.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan näin, että yli 16-vuotias tarvii olla. Se on lähtökohta.
Mua ahdisti 17veenä torjua 30-40vee setien lähentelyitä 😣
Pysykää oman ikäisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan näin, että yli 16-vuotias tarvii olla. Se on lähtökohta.
Mua ahdisti 17veenä torjua 30-40vee setien lähentelyitä 😣
Pysykää oman ikäisissä.
Miehen täytyy tottua pakkeihin.
Kun tarpeeksi montaa yrittää, niin löytyy jostain se 17-vuotias joka kiinnostuu
Koulutetut kaupunkilaiset hankkivat lapsia vasta +30 -vuotiaana. Mun tuttavapiirissä ei ole ketään, joka olisi saanut lapsen alle 28-vuotiaana. Keski-ikä lapsenhankinnalle ehkä 32-33.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap, älä haksahda mihinkään jo lisääntyneeseen. Niille olisit kuin lottovoitto mutta etsi lapseton.
Joku ikäkysymyksiä arpova vanhapoika lottovoitto? Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin 34-vuotiaana 23-vuotiaan naisen yliopistolta. Ydinperheeseemme kuuluu myös koiravauva.
Niin just. Koiravauva. Yliopiston käynyt nainen ei alle 30-vuotiaana lapsia hanki. 6-7 vuotta pitää odotella ja sinnitellä yhdessä. Olet silloin yli 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Max. 28v. Vanhemmalla alkaa olla bästä före päiväys ohi.
Jossain maalla ehkä, jossa hankitaan lapsi 24-vuotiaana. Täällä Helsingissä sellaiset lasketaan teiniäideiksi. Katso reippaasti vaan kolmekymppisiä ja yli. He miettivät lapsenhankintaa.
Ei näitä kannattaisi ruokkia, mutta kommentoin silti sen verran, että ap:kin on ilmeisesti niitä, joiden mielestä parisuhde on jotain, mihin ryhdytään ja sitten siinä ollaan. Staattinen tila. Sen jälkeen, kun toiselta on kysytty "aletko oleen" tai yhdessä sovittu seurustelusta, se jatkuu hamaan ikuisuuteen.
Noinhan se harvoin menee. Ihmiset tutustuvat, ihastuvat - ja huomaavat, etteivät sovikaan yhteen eli eroavat. Tutustuvat toiseen, ihastuvat, rakastuvat - ja huomaavat, ettei homma toimi ja eroavat. Omat parisuhteeni ennen nykyistä avoliittoani (ja lukuun ottamatta noin 10 vuotta kestänyttä avioliittoani) ovat kestäneet noin vuodesta 4,5 vuoteen. Sitä lyhyempiä en laske parisuhteiksi vaan ne olivat vasta tutustumista, tapailua. Monta kertaa on ehtinyt herätä toive, että nyt kohdalle löytyi loppuelämän kumppani, vaan eipä löytynytkään.
Tottakai on niitäkin, jotka löytävät loppuelämän puolisonsa jo nuorena ja ensiyrityksellä. Väittäisin kuitenkin, että yleisempää on, että elämän aikana on kokenut useampia seurustelu- tai tapailusuhteita.
Vierailija kirjoitti:
ap, älä haksahda mihinkään jo lisääntyneeseen. Niille olisit kuin lottovoitto mutta etsi lapseton.
En olisi äidiksi tultuani (25-vuotiaana) enää katsonutkaan sellaisiin miehiin päin, joilla ei ole parisuhdekokemusta. Olisimme olleet aivan eri planeetoilta. 35-vuotiaana en olisi enää katsonutkaan miehiin, joilla on vielä omat lapset tekemättä mutta jotka haluavat lapsia.
Voi ei siellä on seinä tullut vastaan ja tajuttu biologisen kellon tikittävän armottomasti. Juu toki miehillä ei ole koskaan myöhäistä, mut harva nuori nainen haluaa pappaa miehekseen. Kattelet nyt niitä reilu kolmekymppisiä. Vain prosentti miehistä saa esikoisen nelikymppisenä, tai vanhempana, joten sulla tulee kiire. Ei tossa iässä pitäisi enää seurustella vuosia ja kattella mitä tästä tulee.
Hohhoijjaa, jämäpapalla (+55?;) on jumitus _ikään_ ja _keskivertoon_, vaikka ei IRL saa mitenkään ketään.
Tuo typerien ja turhien keski-arvottomien jankkaaminen kun johtaa aina vain kotona yksin wänkkäämiseen.
Alue: Aihe vapaa
Olisikohan ollut vertauskuvallista siihen liittyen että kyllä se lapsi vaan kokemusta rajoittaa? Lasten kanssa ei tosiaan juopotella, pitää olla kouluajat arjessa, pitää olla arkirytmi, säännölliset ruokailut, varusteet, vaatteet ja muut tarpeet, pienillä vielä vaipat ja välipalat mukana. Samoin rahaa palaa jo elämään niin paljon että jo sekin pienentää matkailubudjettia.