Lue keskustelun säännöt.
Miksi sukulaiset ahdistavat minua?
21.08.2021 |
He ovat varmasti ulkopuolisen silmin oikein mukavaa porukkaa, mutta en vain osaa olla heidän kanssaan sitten millään. Tuntemattomien ihmisten ja ystävien kanssa on paljon helpompaa. Näin on ollut lapsesta asti. Onko teillä tällaista ahdistusta sukulaisia kohtaan?
Kommentit (13)
Aivan sama juttu. Olen tajunnut vasta korona-aikana, miten paljon tuo vaikuttaa mielenterveyteen. Itsellä ongelma sukulaisten kanssa on sellainen jatkuva, pienimuotoinen vähättely ja elämänvalintojen kyseenalaistaminen. Tuo on kanssa paha, kun ulkoisesti kaikki vaikuttaa olevan kunnossa ja räikeitä kaltoinkohteluita ei ole tullut vastaan. Tilanne voisi olla jopa helpompi, jos olisivat ns. läpeensä pahoja ja voisi ilman omantunnontuskia sanoa hyvästit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu on monellakin tuo. Sukulaiset voivat olla samaa sukua mutta eri maata, eli täysin erilaisia. Kaikilla oma usko, maailmankatsomus, luonne, vaatimukset, käytös jne.
Kai siinä on myös se sisäinen ristiriita, että kuinka "läheinen" pitää olla sukulaisten kanssa varsinkin, jos he ovat veemäisiä. Siis jos ajatellaan jotain hierarkiaa tässä.
Minulla on kamala syyllisyys kun en tätiä ja setää jaksaisi. Ihan mukavia kai,mutta rivien alta on luettavissa tietty rooli joka mulla on suvussa jotta muut saisivat loistaa. Olen epäsosiaalinen, työelämässä pärjään kai huonosti,mitään kädentaitoja en osaa jne jne. Serkkujani eli heidän omia lapsiaan sen sijaan kehutaan koko ajan ja muutenkin puhutaan tylsiä juttuja ihmisistä joita en tunne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi oikein luottaa. Omissa sukulaisissa ei tätä ongelmaa ole mut miehen puolella on kauheesti kaikenlaisia kyyliä. 🙄
Jouduin nyt rajulla kädellä raakaamaan välejä.
En katko mutta hajurakoa. Sama somessa. Pitää rajata nää ydintyypit ja niiden juorukamut pois, etteivät nää julkaisuja. Tähän jouduttiin nyt.
Pitäisivät huolta omista asioistaan vaan. Jatkossa noin tulee olemaankin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kamala syyllisyys kun en tätiä ja setää jaksaisi. Ihan mukavia kai,mutta rivien alta on luettavissa tietty rooli joka mulla on suvussa jotta muut saisivat loistaa. Olen epäsosiaalinen, työelämässä pärjään kai huonosti,mitään kädentaitoja en osaa jne jne. Serkkujani eli heidän omia lapsiaan sen sijaan kehutaan koko ajan ja muutenkin puhutaan tylsiä juttuja ihmisistä joita en tunne
Turhaa sinulla on syyllusyys! Ihan paskaporukkaahan tuo omilla lapsilla kehuva poppoo on. Sanot suoraa mitä ajattelet, sitten otat etäisyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Ota vain reilusti etäisyyttä kaikkiin ikäviin ihmisiin, vaikka ovatkin sukua. Se helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suvussa jatkuu sukupolvien ketjussa kylmäkiskoinen suhtautuminen sukulaisen omiin pieniin
lapsiinsa. Tekee pahaa katsoa, miten pienen lapsen äiti oman äitinsä mallin mukaisesti kohtelee lastaan:
ei ota syliin, ei juttele, ei ole "läsnä", puhuu töykeästi. Mutta mitenpä siihen pystyy puuttumaan.
Minun on oltava lahja-automaattina veljeni perheelle. Lähetän myös kaikille sukulaisille merkkipäivä-
tervehdykset. Koskaan en saa itse mitään tervehdyksiä saatikka lahjoja. Olen päättänyt lopettaa lahjomisen
vaikka se sinänsä onkin mieluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Hyvä, kun joku tästäkin puhuu.
Monella näköjään samaa ongelmaa.
Usein ajattelee, että onko ainoa joka kärsii tällaisesta.
On tosi inhottavaa, kun jopa omille vanhemmille joutuu esittämään.
Monesti tehnyt mieli sanoa, miten on lapsesta asti inhonnut tiettyjä sukulaisia.
Suku on pahin, sanotaan.