Miksi omista virheistään ei opi?

Sitä on todella vaikeaa muuttaa tapojaan, astua mukavuusalueen ulkopuolelle jne. Varmaan jotain tekemistä aivojen hermoratojen kanssa, tietyt ajatusradat vahvistuu aina sitä mukaa mitä useammin niitä toistaa, ja ne loput jää vähemmälle huomiolle ja yhä vähemmän sähköä menee niitä ratoja pitkin.

Mites se joku lainaus menikään: Insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results. :D

Mutta älä liikaa syytä itseäsi, tuo on todella yleistä.

Koska elämää voi ymmärtää vain taaksepäin katsomalla. Harva pysähtyy katselemaan taakseen ennen vanhuutta. Ensimmäinen aviomieheni tilitti minulle katkerana myöhempiä naissuhteitaan ja ihmetteli, miksi ei niistä mitään oppinut.

Nyt hän on tilanteessa, jossa itse on monisairas vanhus jonka itseä 17 vuotta nuorempi vaimo hylkäsi julmasti. Viis siitä, että mies itse oli hylännyt kaksi aikaisempaa vaimoaan, toisen heistä vielä jäämään yksin kahden pienen lapsen kanssa.

Vaikertaa, kun ei ymmärtänyt elää elämäänsä minun kanssani, vaan jätti toisen takia. "En tiennyt, en ymmärtänyt, en osannut". Niinpä niin. Kurja kohtalo, mutta en ota häntä oman vanhuuteni vaivoiksi ja rupea hänen omaishoitajakseen.

Tyhmä ei opi virheistä.

Viisas oppii omista ja toisten virheistä.

Sanoo vanha sananlasku.

Mitäpäs tuollaisista. Ensimmäinen kerta on vahinko, toisenkin kerran voi sattua. Mutta kolmas kerta, se on jo tahallista.

Oppiminen ja ennen kaikkea kasvaminen ihmisenä vaatii tarkkaa ja jatkuvaa itsetutkiskelua. Tyhmyyden tai hulluuden määritelmä on se, että tekee asiat aina samalla tavalla ja odottaa eri lopputulosta.

Jo aikoinaan Delfoin oraakkelin luokse saapuessa näki kyltin, jossa luki: "Ihminen tunne itsesi."

Mutta kun eihän nykyihmisellä ole aikaa tutkiskella itseään, kun on ensin työt sekä perhe-elämä ja sitten vapaa-aika menee puhelimen ääressä somettaen tai tehden jotain muuta tyhjänpäiväistä. Tämä on johtanut siihen, että useimmat ovat alkaneet pelkäämään niitä hetkiä, jolloin joutuvat kohtaamaan oman sisäisen maailmansa, joka voisi kätkeä sisälleen kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, kunhan ensin vain syventyisi siihen ja kahlaisi lävitse kaiken sen turhan, mitä sinne on koko elämänsä tiedostamattaan kerännyt.

Tästä syystä kovin harvasta nykyään kasvaa ja kehittyy filosofeja samalla kun suurin osa väestöstä juoksee pinnallisten ihanteiden perässä kuvitellen saavuttavansa jonkinlaisen onnen. Mutta minäpä kerron salaisuuden: Materian tuoma onnellisuus katoaa viimeistään samalla kun se materiakin katoaa, kun taas itsensä tuntemista kumpuavaa onnellisuutta ei horjuta mikään vastoinkäyminen. Kaikki me tulemme tänne tyhjin käsin ja poistumme täältä tyhjin käsin. Kuolema tekee KAIKESTA elämästä samanarvoista. Näiden asioiden ymmärtäminen ja sisäistäminen on avain valaistumiseen.

Siksi koska samojen virheiden toistamisen välttäminen vaatii aktiivista kieltäytymistä niiden toistamisesta, tai kunnon traumaa joka herättää kerralla toimimaan aivan toisella tapaa kuin aiemmin. 

Yleensähän kaikki ongelmat johtuu muista ihmisistä. Joten olen ratkaissut asian poistamalla ihmiset elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän kaikki ongelmat johtuu muista ihmisistä. Joten olen ratkaissut asian poistamalla ihmiset elämästäni.

Tuo luulo on täysin väärä.

Kaikki inhimmilliset ongelmat saavat alkunsa ja syntynsä ajattelun myötä.

Ensimmäisellä kerralla virhe on vahinko, toisella kerralla huono valinta ja kolmannella kerralla tapa.