Lue keskustelun säännöt.
Oman huonouden myöntämisen tuska
16.09.2014 |
Minulla oli joskus paljon kavereita kunnes musta tuli kiusallinen (epärento) ja negatiivinen. Olen suuttunut monille ja polttanut sillat takanani. Olen omaa typeryyttäni katkonut välejä ihmisiin. Minusta ei joissain piireissä kovinkaan paljoa pidetä ja joissain jopa vältellään. Työkaverit ovat ystävällisiä mutta olen antanut itseni ymmärtää, että työkaveruutta enempää kukaan ei heistä haulua. Olen kova puhumaan päälle, käännän jutut itseeni ja arvostelen toisia. Päden omaisuudella ja muilla saavutuksilla ja ominaisuuksilla ja olemukseni on leuhka. Olen epäsopivan karkea jutuissani ja käytöksessäni. Olen tunkeileva. Tahdon hyvää mutten osaa toimia sen mukaan.
Tämän kaiken kun parin päivän aikana olen lopulta tajunnut, olen mennyt shokkiin. En uskalla edes tuntea.
Mulla on helvetisti töitä itseni kanssa. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Olen itse aiheuttanut tämän kaiken ja minun ei auta kuin toivoa, että jotain on vielä pelastettavissa. Vaikkei uskoisi, olen N27.
Kommentit (11)
Hei,
Voisiko se kuulua tähän ikään, kun henkisesti vähitellen aikuistuu kunnolla ja oppii havainnoimaan asioita myös ulkopuolisten silmin? Minulla on ollut samaa kriisiä viime viikot, jossain määrin samoissa asioissa. Se kun näet itsesi yhä realistisemmin ja kauhistut sitä että sinussa onkin vikoja, ja jotkut viat ovat sellaisia, jotka ovat työntäneet ihmisiä luotasi pois, vaikka et ole tajunnut asiaa ja olet luullut toimivasi hyvin.
Onneksi aina voi muuttua paremmaksi ihmiseksi. Muista se, ettet ole toivoton, vaan koska olet itse tajunnut mainitsemasi asiat, olet kehityskelpoinen! :)
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:57"]
Hei,
Voisiko se kuulua tähän ikään, kun henkisesti vähitellen aikuistuu kunnolla ja oppii havainnoimaan asioita myös ulkopuolisten silmin? Minulla on ollut samaa kriisiä viime viikot, jossain määrin samoissa asioissa. Se kun näet itsesi yhä realistisemmin ja kauhistut sitä että sinussa onkin vikoja, ja jotkut viat ovat sellaisia, jotka ovat työntäneet ihmisiä luotasi pois, vaikka et ole tajunnut asiaa ja olet luullut toimivasi hyvin.
Onneksi aina voi muuttua paremmaksi ihmiseksi. Muista se, ettet ole toivoton, vaan koska olet itse tajunnut mainitsemasi asiat, olet kehityskelpoinen! :)
N26
[/quote]
Kiitos! :,)
En ollut ajatellutkaan että se voisi olla joku ihan tunnettu aikuistumisen vaihe, mutta käy järkeen.. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Ikävää, että kärsit suunnilleen samaa tuskaa, mutta toisiaan; Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös sulle :)
ap
Oletko masentumassa? Masennuksessa se filtteri tai generaattori joka selittää meille meidän omat tekosemme parhain päin menee epäkuntoon ja sitten alkaa nähdä huonoja puolia itsessä.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:07"]
Oletko masentumassa? Masennuksessa se filtteri tai generaattori joka selittää meille meidän omat tekosemme parhain päin menee epäkuntoon ja sitten alkaa nähdä huonoja puolia itsessä.
[/quote]
En usko olevani masentumassa. Olen joskus ollut eikä se ollut tällaista. Jotain itsepetos/selittelyfilttereitä tuntuu kyllä kadonneen. Törmäsin peiliin enkä voi katsoa poispäin.
ap
Ehkä annan sosiaalisen elämäni olla näin kun se on ja käytän nyt energiani kasvuun ja "kerään" hyvää karmaa. Vaikka mieli tekis vetää perskännit ja parkua silmät päästä.
Hei, mitä muut suunnilleen ikäiseni sanotte? Voiko tämä olla normaali aikuistumisen merkki?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:57"]
Hei,
Voisiko se kuulua tähän ikään, kun henkisesti vähitellen aikuistuu kunnolla ja oppii havainnoimaan asioita myös ulkopuolisten silmin? Minulla on ollut samaa kriisiä viime viikot, jossain määrin samoissa asioissa. Se kun näet itsesi yhä realistisemmin ja kauhistut sitä että sinussa onkin vikoja, ja jotkut viat ovat sellaisia, jotka ovat työntäneet ihmisiä luotasi pois, vaikka et ole tajunnut asiaa ja olet luullut toimivasi hyvin.
Onneksi aina voi muuttua paremmaksi ihmiseksi. Muista se, ettet ole toivoton, vaan koska olet itse tajunnut mainitsemasi asiat, olet kehityskelpoinen! :)
N26
[/quote]
Kiitos! :,)
En ollut ajatellutkaan että se voisi olla joku ihan tunnettu aikuistumisen vaihe, mutta käy järkeen.. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Ikävää, että kärsit suunnilleen samaa tuskaa, mutta toisiaan; Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös sulle :)
ap
[/quote]
Nimenomaan. Luultavasti kaikki meidän ikäiset ei käy tätä ihan samaa kriisiä. Joillain voi olla muita kriisejä. Mutta itse olen esim. ollut aikaisemmin todella itsekeskeinen ja viestinyt itsestäni leuhkoja asioita varsinkin somessa vaikka olen vain luullut olevani tosi "hyvä tyyppi" siten. Nyt olen tajunnut että mulla on ollut vain todella huono itsetunto ja olen ajatellut liikaa sitä mitä ihmiset musta ajattelee ja yrittänyt sitä kautta olla jotenkin "parempi" mikä on itseasiassa saanut ihmiset katsomaan mua vain kieroon.
Yritä keskittyä omiin aidosti hyviin puoliisi ja keskittyä kehittämään niitä. Mieti millaisista ihmisistä pidät, ja hakeudu mieluisien ihmisten seuraan, ja ole heille luottamuksen arvoinen kaveri. Nauti siitä, kun saat nauttia ihmisten seurasta! :)
Itsellä on listalla:
- Vähemmän ulkonäkökeskeisyyttä
- Vähemmän kärttyisyyttä
- Vähemmän musiikinkuuntelua kovalla, kun olen ihmisten ilmoilla. Näin havainnoin paremmin ympäristöä ja usein pidän siitä mitä näen ja kuulen. :)
- Aidot tunteet. Jos jokin tilanne ujostuttaa, aion näyttää ujouteni enkä yrittää kätkeä sitä teennäiseen itsevarmuuteen.
- Yksi-kolme kivaa kaveria uudelta paikkakunnalta jonne pian muutan. :)
- Kun olen ihmisten seurassa, kysyn heiltä kysymyksiä heistä itsestään enemmän ja keskityn vähemmän siihen miltä itse vaikutan. Uskallan kiinnostua ihmisistä!
Tässähän sitä olikin. Olisiko sinusta mukavaa laatia oma vastaava lista itsellesi? :)
N26
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:15"]
Ehkä annan sosiaalisen elämäni olla näin kun se on ja käytän nyt energiani kasvuun ja "kerään" hyvää karmaa. Vaikka mieli tekis vetää perskännit ja parkua silmät päästä.
Hei, mitä muut suunnilleen ikäiseni sanotte? Voiko tämä olla normaali aikuistumisen merkki?
ap
[/quote]
Voi olla ja tuo kun kuvasit että on kuin katsoisi peiliin eikä voi katsoa pois, on erittäin osuva. Kohtaa itsesi ja häpeä avoimesti. Toivottavasti pian sinä huomaat että sinulla ei olekaan enää niin paljon syytä hävetä. Plussaa on se, että ihmiset ymmärtävät sen, että jokainen ihminen kasvaa aikuiseksi. Ts. jos olet ollut jossain idiootti 25-vuotiaana, niin ollessasi 29 moni varmasti ymmärtää että et ole enää sama ihminen kuin silloin. :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:02"]
Nimenomaan. Luultavasti kaikki meidän ikäiset ei käy tätä ihan samaa kriisiä. Joillain voi olla muita kriisejä. Mutta itse olen esim. ollut aikaisemmin todella itsekeskeinen ja viestinyt itsestäni leuhkoja asioita varsinkin somessa vaikka olen vain luullut olevani tosi "hyvä tyyppi" siten. Nyt olen tajunnut että mulla on ollut vain todella huono itsetunto ja olen ajatellut liikaa sitä mitä ihmiset musta ajattelee ja yrittänyt sitä kautta olla jotenkin "parempi" mikä on itseasiassa saanut ihmiset katsomaan mua vain kieroon.
Yritä keskittyä omiin aidosti hyviin puoliisi ja keskittyä kehittämään niitä. Mieti millaisista ihmisistä pidät, ja hakeudu mieluisien ihmisten seuraan, ja ole heille luottamuksen arvoinen kaveri. Nauti siitä, kun saat nauttia ihmisten seurasta! :)
Itsellä on listalla:
- Vähemmän ulkonäkökeskeisyyttä
- Vähemmän kärttyisyyttä
- Vähemmän musiikinkuuntelua kovalla, kun olen ihmisten ilmoilla. Näin havainnoin paremmin ympäristöä ja usein pidän siitä mitä näen ja kuulen. :)
- Aidot tunteet. Jos jokin tilanne ujostuttaa, aion näyttää ujouteni enkä yrittää kätkeä sitä teennäiseen itsevarmuuteen.
- Yksi-kolme kivaa kaveria uudelta paikkakunnalta jonne pian muutan. :)
- Kun olen ihmisten seurassa, kysyn heiltä kysymyksiä heistä itsestään enemmän ja keskityn vähemmän siihen miltä itse vaikutan. Uskallan kiinnostua ihmisistä!
Tässähän sitä olikin. Olisiko sinusta mukavaa laatia oma vastaava lista itsellesi? :)
N26
[/quote]
Hitsit sä oot ihana. Kerro vielä, että miten kykenet ottamana tämän asian näinkin rennosti?
Tuo ihmisten kieroon katsominen on kyllä jännä juttu. Mulle on käynyt juuri samoin. Tai vaihtoehtoisesti herättyään tuli vetäneeksi päänsä pois takapuolesta ja herkistyi huomaamaan tuommoiset jutut. Tajusin, että oikeastaan kaikki mun kaveruus- ja ystävyyssuhteet ovat mun vetämiä. Pidän niin kovaa meteliä itsestäni ja kaikesta etten kuule muita.
Nykyään teen paljon töitä että keskittyisin toiseen ihmiseen ja antaisin hänen puhua rauhassa minun keskeyttämättä tai kääntämättä juttua itseeni. Olen siis käsittänyt näitä asioita jollain mieleni perukoilla jo ennen tämän päivän täyttä paljastumista.
Sun lista oli tosi hyvä. Mun täytyy tehdä itselleni myös tuommoinen!
Jossain vaiheessa voisin yrittää hiljaa lämmitellä niitä suhteita joilla todella on merkitystä. Tunnen ja olen tuntenut mahtavia tyyppejä enkä ihmettele jos olen saaut heidät tuntemaan itsensä epämukavaksi.
Ps: tätä ennen oli ehkä pari vuotta sitten sellainen "minäkin tulen kuolemaan" -ikäkriisi. Kasvaminen ei ole aina ruusuilla tanssimista :D
ap
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:15"]
Ehkä annan sosiaalisen elämäni olla näin kun se on ja käytän nyt energiani kasvuun ja "kerään" hyvää karmaa. Vaikka mieli tekis vetää perskännit ja parkua silmät päästä.
Hei, mitä muut suunnilleen ikäiseni sanotte? Voiko tämä olla normaali aikuistumisen merkki?
ap
[/quote]
Voi olla ja tuo kun kuvasit että on kuin katsoisi peiliin eikä voi katsoa pois, on erittäin osuva. Kohtaa itsesi ja häpeä avoimesti. Toivottavasti pian sinä huomaat että sinulla ei olekaan enää niin paljon syytä hävetä. Plussaa on se, että ihmiset ymmärtävät sen, että jokainen ihminen kasvaa aikuiseksi. Ts. jos olet ollut jossain idiootti 25-vuotiaana, niin ollessasi 29 moni varmasti ymmärtää että et ole enää sama ihminen kuin silloin. :) Tsemppiä!
[/quote]
<3 kiitos <3
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:02"]
Nimenomaan. Luultavasti kaikki meidän ikäiset ei käy tätä ihan samaa kriisiä. Joillain voi olla muita kriisejä. Mutta itse olen esim. ollut aikaisemmin todella itsekeskeinen ja viestinyt itsestäni leuhkoja asioita varsinkin somessa vaikka olen vain luullut olevani tosi "hyvä tyyppi" siten. Nyt olen tajunnut että mulla on ollut vain todella huono itsetunto ja olen ajatellut liikaa sitä mitä ihmiset musta ajattelee ja yrittänyt sitä kautta olla jotenkin "parempi" mikä on itseasiassa saanut ihmiset katsomaan mua vain kieroon.
Yritä keskittyä omiin aidosti hyviin puoliisi ja keskittyä kehittämään niitä. Mieti millaisista ihmisistä pidät, ja hakeudu mieluisien ihmisten seuraan, ja ole heille luottamuksen arvoinen kaveri. Nauti siitä, kun saat nauttia ihmisten seurasta! :)
Itsellä on listalla:
- Vähemmän ulkonäkökeskeisyyttä
- Vähemmän kärttyisyyttä
- Vähemmän musiikinkuuntelua kovalla, kun olen ihmisten ilmoilla. Näin havainnoin paremmin ympäristöä ja usein pidän siitä mitä näen ja kuulen. :)
- Aidot tunteet. Jos jokin tilanne ujostuttaa, aion näyttää ujouteni enkä yrittää kätkeä sitä teennäiseen itsevarmuuteen.
- Yksi-kolme kivaa kaveria uudelta paikkakunnalta jonne pian muutan. :)
- Kun olen ihmisten seurassa, kysyn heiltä kysymyksiä heistä itsestään enemmän ja keskityn vähemmän siihen miltä itse vaikutan. Uskallan kiinnostua ihmisistä!
Tässähän sitä olikin. Olisiko sinusta mukavaa laatia oma vastaava lista itsellesi? :)
N26
[/quote]
Hitsit sä oot ihana. Kerro vielä, että miten kykenet ottamana tämän asian näinkin rennosti?
Tuo ihmisten kieroon katsominen on kyllä jännä juttu. Mulle on käynyt juuri samoin. Tai vaihtoehtoisesti herättyään tuli vetäneeksi päänsä pois takapuolesta ja herkistyi huomaamaan tuommoiset jutut. Tajusin, että oikeastaan kaikki mun kaveruus- ja ystävyyssuhteet ovat mun vetämiä. Pidän niin kovaa meteliä itsestäni ja kaikesta etten kuule muita.
Nykyään teen paljon töitä että keskittyisin toiseen ihmiseen ja antaisin hänen puhua rauhassa minun keskeyttämättä tai kääntämättä juttua itseeni. Olen siis käsittänyt näitä asioita jollain mieleni perukoilla jo ennen tämän päivän täyttä paljastumista.
Sun lista oli tosi hyvä. Mun täytyy tehdä itselleni myös tuommoinen!
Jossain vaiheessa voisin yrittää hiljaa lämmitellä niitä suhteita joilla todella on merkitystä. Tunnen ja olen tuntenut mahtavia tyyppejä enkä ihmettele jos olen saaut heidät tuntemaan itsensä epämukavaksi.
Ps: tätä ennen oli ehkä pari vuotta sitten sellainen "minäkin tulen kuolemaan" -ikäkriisi. Kasvaminen ei ole aina ruusuilla tanssimista :D
ap
[/quote]
Niin tutulta kuulostaa. Ja kiitos kehusta. :) Ei ole ollut minullakaan rentoa näiden asioiden katsominen; on tullut vedettyä pää täyteen ja itkettyä. Luultavasti minun silmäni on avannut jonkinverran suht uusi miesystävä. Hän on hyvin suorasukainen ja osaa keskustella ikävistäkin asioista satuttamatta toista tarpeettomasti. Paljon itsestäni (suurimman osan) olen kuitenkin vaan tajunnut itsenäisesti kun olen kypsynyt huomaamaan ettei se maailma pyörikään ihan niin kuin luulin sen pyörivän ja ihmettelin miksei minusta pidetä vaikka oikeasti olen sisimmässäni kiva ja välittävä ihminen. Tajusin: annan itsestäni ihan vääränlaisen kuvan ja lisäksi tajusin sen, että vaikka välitin muista, olisin voinut välittää vieläkin enemmän! Jestas sitä häpeää.
On yllättävän vaikeaa kuunnella maltillisesti toisen ihmisen juttuja (jos ne eivät ole maailman mielenkiintoisimpia) mutta niistä saa todella paljon irti lopulta siinä muodossa, että oppii siitä toisesta uutta ja oppii oikeasti tuntemaan toisen ihmisen. Luo läheisyyttä ja vahvistaa hyvää ihmissuhdetta. Minullakin on ollut vaikeuksia siinä, että pystyisin keskustelemaan vetämättä juttua aina itseeni, häpeä myöntää. Sen on kuitenkin huomannut hirveän palkitsevaksi, että uskaltaa kysyä toiselta ihmiseltä hänen asioistaan ja uskaltaa olla avoimen kiinnostunut hänestä, mutta silti tahdikkaasti eikä jankkaavasti. Rajat ovat hiuksenhienoja ja niinhän sitä sanotaan, että oppia ikä kaikki.
Tee se lista ja laita se jonnekin, josta voit nähdä sen päivittäin tai melkein joka päivä. :) Se voi toimia motivaattorina ja rohkaisijana sinulle. Kun pystyy pukemaan sanoiksi omat heikkoutensa ja sen toiminnan, jolla kehittyy paremmaksi ihmiseksi, niin ehkä on helpompi kehittyä kun tietää minne on menossa, eikä tarvitse olla niin "sekaisin". Joskushan sitä on varsin hämmentynyt olo itsensä kanssa...
Kuulostaa hyvältä, että ymmärrät tärkeiden suhteiden arvon ja haluat vaalia hyviä suhteita ja suhteita juuri ns. hyviin tyyppeihin. Ei sitä tarvitse panostaa kun muutamaan hyvään ihmissuhteeseen, niin sosiaalinen elämä rikastuu jo paljon (näin haluan ainakin uskotella itselleni). Eihän ystävissäkään se määrä niinkään ratkaise vaan laatu, ja haluan olla ystävilleni yhtä laadukas ja hyvä ystävä kuin he ovat olleet minulle silloinkin kun en ole sitä ansainnut.
Tässä vain tällaista tajunnan virtaa. Henkinen kasvaminen ei todellakaan ole mitään helppoa ja ehkä nämä karseat kriisit vain kuuluvat elämään. Ne haastavat meitä kasvamaan paremmiksi ihmisiksi, joiden lähellä muiden on parempi olla. Ja yksi tärkeä asia mielestäni on myös itsensä ymmärtäminen: on parempi katsoa "oikeaa minäänsä" suoraan silmiin ja olla sinut tunteidensa kanssa, vaikka ne olisivat todella epämieluisia ja ahdistavia, kuin yrittää kätkeä niitä vaikkapa liikaan tekemiseen, päihteisiin tai pinnallisiin ihmissuhteisiin/pinnalliseen huvitteluun.
Hassua, mutta olen oikeasti tosi ujo ihminen, ja nyt kun olen myöntänyt sen itselleni ja uskaltanut reilusti näyttää ujostelemiseni, niin minun on ollut paljon helpompi olla hyvällä itsetunnolla varustettu ja rento niissä tilanteissa. Hassua, että kun heittäytyy heikkoutensa vietäväksi, se paljastaakin todellisen vahvuuden.
Ja lisää tällaista tervettä itsetuntoa haluan kehittää ja toivon sitä myös sinulle. :)
N26
Olen ilmaa täälläkin. Kyyneleet alkoivat valua silmistä ja raajani ovat turrat, oksettaa. Eipä se shokki ja tunnottomuus kestänyt kovin kauan. Kun olisi edes joku jolle soittaa.