Muistatko sen hetken, kun sait tietää, että olit saanut opiskelupaikan?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 09:22"]

Mitä ihmeellistä tuossa nyt on??? Tiesin alun perinkin että pääsen opiskelemaan sinne minne hain eli kauppakorkeaan.

[/quote] Kyllä se minusta oli aika ihmeellinen hetki. Reiluu 200 hakijaa ja alle 25 pääsi sisään. Pisteitä et voinut etukäteen laskea, kun ei ollut mitään oikein/väärin-tehtäviä.

[/quote]

En ole 11#, mutta kyllähän ne pisteet voi laskea itsekin etukäteen ja tehtäviin todellakin on oikeat (tai väärät) monivalintavastaukset, ei ne mitään esseitä ole. Ja vaikka olisi tiennyt jonkun vastauksen, on vielä riski että siirtää sen sapluunaan väärin, eli huolimattomuusvirhe.

Pisterajatkin, millä mihinkin pääsee sisään, on melko tarkkaan tiedossa ennen tulosten julkistamista, kun on tiedossa paljonko ensisijaisia hakijoita mihinkin kauppakorkeaan on ollut.

[/quote]

Eipä ole kaikille aloille. Meillä esim oli piirrustus- ja askartelutehtäviä. Pisteytäppä siinä sitte omiasi...

Muistan. Hain täydennyshaussa ja sain tiedon vajaa viikkoa ennen koulun alkua. Eka ajatus oli että "fuck... mun pitää muuttaa toiselle puolelle Suomea ja aikaa on alle viikko. " Sitten alkoi hirveä asunnon hankintaoperaatio ja pakkaus ja oikeastaan ehdin ajatella sitä koulua vasta siellä koulussa, kun piti laittaa koko elämä uusiksi.

Mitäköhän hölynpölyä olette menneet opiskelemaan? Ei siinä mitään riemua ole, jos johonkin humpuukiohjelmaan olette päässeet. Lääkikseen palikkamatematiikkaa ja fysiikkaa, oikikseen predikaattilogiikan ja klausuulien sijaan jotakin helppoja tapauksia jota pitää selvittää. Kauppikseen hölynpölyjuttuja makrotaloudesta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Muistan. Soittelin useaan otteeseen päivänä, jolloin tieto lähti eteenpäin. En malttanut odottaa postin tuloa.. Viimein pääsin läpi. Olin silloin töissä varmaan viidennellä tupakkatauolla, kun jännitin niin kovasti. Satoi vielä vettä, että oli hirveän rauhallinen päivä ko paikassa, että oli ylimääräistä aikaa stressata ja rampata pihalla. Fiilis oli vähän epätodellinen. Kysyin vielä puhelimessa, että ihanko oikeasti pääsin sisään. Kolmannella kerralla pääsin siis sisään. Loppupäivä meni aivan kamalassa sumussa, kun oli niin onnellinen. Illasta kotimatkalla kävin ostamassa juhlan kunniaksi pari siideriä. Kotona istuskelin ja lopulta tirautin jopa pari onnenkyyneltä.

Olin töissä, ja äiti lähetti viestin, ettå on tulkut kirje yliopistolta. Ruokatauolla soitin hänelle, että avaa kirjeen. Se alkoi sanoin "Onneksi olkoon..." Hykertelin innosta ja tanssin kymmenen minuuttia takahuoneessa. Loppupäivä meni hymyillen.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:58"]

Muistan. Soittelin useaan otteeseen päivänä, jolloin tieto lähti eteenpäin. En malttanut odottaa postin tuloa.. Viimein pääsin läpi. Olin silloin töissä varmaan viidennellä tupakkatauolla, kun jännitin niin kovasti. Satoi vielä vettä, että oli hirveän rauhallinen päivä ko paikassa, että oli ylimääräistä aikaa stressata ja rampata pihalla. Fiilis oli vähän epätodellinen. Kysyin vielä puhelimessa, että ihanko oikeasti pääsin sisään. Kolmannella kerralla pääsin siis sisään. Loppupäivä meni aivan kamalassa sumussa, kun oli niin onnellinen. Illasta kotimatkalla kävin ostamassa juhlan kunniaksi pari siideriä. Kotona istuskelin ja lopulta tirautin jopa pari onnenkyyneltä.

[/quote]

Tämä sumupäisyys tietää kyllä suolistotulehdusta. Monet eivät tiedä mistä se sumuinen olo tulee, mutta suolistosta se on peräisin, sen voi kyllä empiirisesti testatakin.

Muistan. Paksu kirje kolahti postiluukusta. Ensimäinen ajatus oli, että voi hitto. Työt on lopetettava ja palattava koulun penkille. No, onneksi lähdin opiskelemaan vaikkakin tällä hetkellä tuntuu että opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Stressiä pukkaa.

Sain tiedon yliopistopaikasta reilusti ennen virallista ilmoitusaikaa. Pääsykokeeni menivät loistavasti, joten huonosta ylioppilastodistuksesta huolimatta yhteispistemääräni riittivät opiskelupaikkaan. Ääni täristen soitin niille, jotka tiesivät haustani yliopistoon (kovin moni ei tiennyt). Minusta tuntuu, ettei kukaan ollut oikein uskonut mahdollisuuksiini. Tuo päivä on yksi elämäni onnellisimmista.

Opiskeluaika oli ihanaa ja antoisaa, mutta työelämä on palauttanut minut pilvilinnoista. Nyt voisin jo sanoa, että kunpa olisin opiskellut itselleni jonkun järkevän ja käytännönläheisen ammatin, niin olisi töitä, taloudellista turvaa ja normaalia elämää.

Kaksi kertaa olen päässyt hakemaani kouluun. Ensimmäisellä kerralla olin töissä kaupan kassalla ja äiti tuli kauppaan vartavasten tuomaan kirjekuoren jossa oli koulun logot. Avasin kuoren ja pompin riemusta kun olin päässyt sisään, hyvästi kassatyöt! :D Noh, muutaman kuukauden päästä hain taas kaupan kassalle töihin opintojen oheen, muuta kuitenkin.. x)  Se oli eri juttu kun opinnot oli se tärkein juttu ja kassatyöt sivuhomma. :)

Toisen kerran hain aikuisiällä yliopistoon ja tulokset ilmoitettiin netissä. Päivitin sivuja varmaan satoja kertoja ja voi riemua kun hakemukseeni oli tullut teksti "hyväksytty"! Sisäänpääsyprosentti oli aika pieni ja minä, joka ei nuorena osannut edes haaveilla yliopistosta, pääsin sisään! Se oli huikea fiilis. :)

Olipa muuten kiva muistella näitä riemuhetkiä, kiitokset ap:lle tästä aloituksesta!

Olin kotona hernemaalla syömässä herneitä kun äiti tuli sanomaan, että sulle tuli kirje kauppakorkeasta.

Siitä hetkestä nyt on 24 vuotta jo aikaa, niin eipä tule mitään muistikuvia mieleen. Sen vain muistan, että en siellä koulussa kauaa viihtynyt, ei ollut mun juttu. Menin töihin sen jälkeen.

Oma kokemus tuoreessa muistissa viime kesältä. Päivittelin yliopiston sivua n. 10 minuuttia ennen tulosten julkistamista. Kun tulokset tulivat, täristen avasin linkin ja itkin onnesta, kun näin oman nimeni sisäänpäässeiden listalla. Olin samalla myös helpottunut, koska pääsin sisään ensiyrittämällä, ja tiesin ettei tarvitse enää käydä samanlaista pääsykoehelvettiä läpi uudelleen. 2kk tuli luettua 12 h päivässä ilman yhtäkään vapaapäivää, mutta oli se sen arvoista. 

Pääsin yliopistoon vahingossa. En ollut lukenut pääsykokeisiin, sillä aikomukseni ei ollut edes jäädä Suomeen opiskelemaan. Hivelihän se hetken itsetuntoa,mutta sitten tajusin, ettei humanistiseen pääsy ole mikään taikatemppu, ei vaikka kyseessä oli Helsingin Yliopisto.

Kyllä muistan, kesäkuun 16. päivä kouluun päässeiden nimet julkaistiin netissä. Sulkeuduin huoneeseeni, avasin läppärin ja pläräsin nimilistan kahteen kertaan pikaisesti läpi. En nähnyt nimeäni, ja itku oli todella lähellä, rintaa puristi ja ahdisti. Kolmannen kerran luin nimet hitaasti läpi, ja siellähän omaniki oli! Olin viikon ajan ihan taivaissa, niin helpottunut oli olo.:)

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:06"]

Pääsin yliopistoon vahingossa. En ollut lukenut pääsykokeisiin, sillä aikomukseni ei ollut edes jäädä Suomeen opiskelemaan. Hivelihän se hetken itsetuntoa,mutta sitten tajusin, ettei humanistiseen pääsy ole mikään taikatemppu, ei vaikka kyseessä oli Helsingin Yliopisto.

[/quote]

Riippuu siitä, mitä hakee opiskelemaan sinne humanistiseen. On linjoja, joihin on vaikeampi päästä kuin lääkikseen tai oikikseen ja vastaavasti joihinkin pääsee joinain vuosina kaikki hakijat.

Mutta vastatakseni kysymykseen:

Muistan. Aloin itkeä ihan hervottomasti, koska olin juuri paria viikkoa aiemmin tavannut miehen, johon olin ehtinyt ihastua toivottomasti. Ajatus toiselle paikkakunnalle muuttamisesta tuntui hirveältä enkä edes olisi halunnut mennä. Mies kuitenkin patisteli ja sanoi, että hän ei ainakaan halua olla syy, jonka takia jätän menemättä, joten muutto tuli. Pari vuotta sinniteltiin etäsuhteessa ja sitten mies muutti perässä. 8 vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhdessä ja naimisissa. :)

Muistan kun hain kauppamatkalla kirjeen laatikosta. Jäätelö suli keittiössä käteen.

Kyllä muistan! Torstaina tuli soitto "haluatko tulla varasijalta" ja maanantaina aloitin kun tytön hoito saatiin muutettua koko päiväiseksi. Hypin riemusta, jännitti kyllä todella paljon kun muut oli jo aloittaneet 2vko aiemmin, että ottavatko minut ryhmään.turhaan jännitin :)

Joo, oli nyt kesällä. Äiti soitti, että olivat valinneet minut kouluun. Oltiin poikaystävän kanssa kaupoilla, ja kävin sit ottamassa uuden lävärin koulupaikan kunniaksi :)

t. teini

Olin töissä ja äiti soitti, että olin saanut kirjeen oppilaitoksesta. En kuitenkaan malttanut odottaa iltaan, vaan etsin netistä koulun sivuilta valittujen listan.  Oman nimeni listalla nähtyäni olin yhtä hymyä loppupäivän :)

Muistan. Hain kirjeen postilaatikosta, itkin koko päivän. Raivosta ja pettymyksestä. Olin jäänyt työttömäksi ja hakenut varman päälle pienelle paikkakunnalle kouluun, koska tarvitsin uuden tutkinnon ja oli pakko päästä sinä vuonna sisälle. Kun avasin sen kirjeen, tajusin kirkkaasti, että en halua viedä perhettäni jonnekin perähikiän amkiin, mies joutuu muuttamaan työpaikkaansa, lapset jättämään ystävänsä jne. Tajusin että olen kusessa, ja ihan itse aiheuttanut sen.

No, muutettiin sitten, ja se oli ihan yhtä huono ajatus kun olin aavistellutkin. Mut koulua käydään, kohta valmistutaan, sitten voidaan muuttaa pois.