Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa on vikana???
15.09.2014 |
Olen muutaman vuoden päästä kolmekymppinen nainen. Minulla on muutama läheinen, pitkä ihmissuhde elämässäni, mutta ei paljon kavereita. Monista lapsuuden- ja nuoruudenystävistäni olen etääntynyt, kun olemme luultavasti puolin ja toisin kokeneet, että meillä ei enää ole paljoakaan yhteistä. Ulkoisesti olen normaalin näköinen, enemmän nätti kuin ruma. Rentoutuneena olen iloinen ja nauravainen. Toisinaan olen enemmän omissa oloissani viihtyvä, hiljainen, vakava ja uudessa seurassa ujokin. Nyt olen kuitenkin aktiivisesti hakeutunut ihmisten pariin, ja ottanut rohkeasti kontaktia. Mielestäni toimin aivan normaalisti, ja osaan olla puheliaskin. Olen oikein yllättänyt itseni positiivisesti, kuinka olenkin pystynyt kaivamaan esiin sen ulospäinsuuntautuneemman ja sosiaalisemman puolen itsestäni. Suhtaudun asioihin ja ihmisiin positiivisesti, vaikka usein joudunkin pettymään.
Olen tässä vaivihkaa tarkkaillut uusien tuttavuuksieni käyttäytymistä. Jos seurassa on useampi toisilleen tuntematon ihminen, AINA käy niin, että ne toiset kaverustuvat minua paremmin ja nopeammin. Muut lähettävät toisilleen kaveripyyntöjä, huomaan kun he verkostoituvat ja sopivat tapaamisia, ja minulle kukaan ei laita pyyntöjä tai kutsuja. Saan aina itse olla se aktiivinen, joka ehdottaa tai tekee aloitteen! Avatkaa minulle ajatuksiamme, jos osaatte kertoa, mistä tämä voisi johtua? Töissä kuulen asioista aina ikään kuin vahingossa. Jos on sovittu esim. Jostain iltariennosta, kuulen muiden suunnittelevan sitä innoissaan ja sitten heidän on ikäänkuin pakko kertoa minullekin, mistä on kyse. Aivan kuin minua ei haluttaisi ottaa edes mukaan. Olen näistä asioista tosi surullinen usein.
Kommentit (13)
Älä jää odottamaan että muut huomioisivat sinut, vaan tee itse aloite esim. tutustumisen suhteen. Saatetaan tulkita, ettei sinua kiinnosta, jos odotat aloitetta muilta.
Työpaikoilla voi mennä kauan ennen kuin siellä saa ystäviä. Itse aloin vasta kolmantena vuonna ystävystyä joidenkin työkavereiden kanssa, vaikka kaikki ihmiset töissä ovat ihan ok tyyppejä. Alkuun silti tulee porukkaan uutena, niin ihmisillä on jo omat verkostonsa joihin sisälle pääsemiseen menee aikaa. Mene hyvillä mielin illanviettoihin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko oikeasti sosiaalinen vai tahtoisitko olla? Ihmiset vaistoavat jos yrität olla jotain mutta kuin oikeasti olet.
Mielestäni pukeutumiseni on ihan ajan hermolla, en liiku mitenkään missään kauhean hienoissa piireissä vaan aivan tavallisten, kaltaisteni, samantyyppisten ammattiryhmän edustajien kanssa. Välitän ulkonäöstäni, ja mielestäni tyylisilmäni on vähintäänkin kohtalainen. En ainakaan näytä miesmäiseltä, käytökseltäni en ehkä ihan perus-kikatteleva-juoruaja-nainen ole. Onko muuten huono juttu, jos näyttää miesmäiseltä tai on muuten miesmäinen?
Aloitetta en ole jäänyt odottamaan, mutta ihmettelen, kun minun suuntaani ei kuitenkaan kukaan koskaan tee aloitetta. Hm.
Itselläni on täysin identtinen tilanne. Olen oppinut hyväksymään sen, että olen ulkopuolinen ja vähän outo tapaus. Eipä tarvitse pettyä muihin ihmisiin enää, kun ei mitään odotakaan. Olen opetellut järjestämään elämäni mukavaksi ja totta sanoen en enää edes haluaisi tiivistä ystävä- tai kaverisuhdetta. Sitä en ole oppinut tietämään, mistä tämä johtuu, se vain on ja on kai aina ollut. Sisko, et ole yksin, täällä on toinen samanlainen.
oletko muuten jotenkin teennäinen tai rasittava yrittäessäsi olla enemmän extrovertti kuin olet? jotenkin käytöksesi ei ehkä ole luontaisen tuntuista ja muut huomaavat sen.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla on karismaa ja toisilla ei.
miksi pitäisi olla karismaa? Jospa haet seuraa vääränlaisesta joukosta. Itsekseen viihtyminen, hiljaisuus ja ujous eivät ole sellaisia piirteitä joista pitäisi hankkiutua eroon. Kun arvostaa omia ominaispiirteitään, löytää kaltaisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon, olenko oikeasti sosiaalinen, vai yritänkö vain olla, niin olen kai sitten, kun kaipaan ihmisten seuraa ja yritän aktiivisesti hakeutua kanssakäymiseen heidän kanssaan. En tietysti aivan keiden tahansa kanssa, mutta niiden seuraan, joiden kanssa viihdyn jotenkin. Mielestäni kommunikoin luonnollisesti, mutta en sitten tiedä muiden ajatuksista. Kun minulla ei siis ole hajuakaan, että mikä tässä mättää. Olen reilu, kiva, rento ja ystävällinen. En ole varmasti tylsäkään, jos minuun vain viitsittäisiin tutustua. En kauhean mielellään puhu itsestäni, kerron toki asioita jos kysytään, ehkä tämä on yksi erottava tekijä muiden kanssa. Olen hyvä kuuntelija, ja tiedän paljon asioita muista ihmisistä, mutta he eivät minusta läheskään yhtä paljon. Karisma minulta varmaankin puuttuu! En ole huomionkeskipisteihminen laisinkaan, en edes haluaisi olla. Se on vaivaannuttavaa.
Terveiset sinne "siskolle", kommenttisi lämmitti mieltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sinkku? Vakaissa parisuhteissa elävät naiset kelpuuttavat kavereikseen vain kaltaisiaan eivätkä sinkut halua kilpailijoita omille apajilleen. Etsi ensin mies, yritä sitten vasta piireihin.
Koska kerroit olevasi joissain tilanteissa ujo, sinulla on ehkä sellainen temperamentti että olet vähän vaikeammin lähestyttävä kuin keskimääräinen muu ihminen. En olisi kovin huolissani; kun pääset paremmin sisälle porukoihin ja he tuntevat sinut, hitaasti lämpiävyys lakannee vaikuttamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vaan jollain tapaa erilainen, ja muut vaistoavat sen. Erilaisuus voi tarkoittaa monia asioita, esim. poikkeuksellista älykkyyttä, introverttiyttä, ujoutta, tai melkein mitä vaan.
Helpointa on hyväksyä erilaisuutensa ja lopettaa "tavallisten" kaverisuhteiden havittelu. Itse olin erilainen jo lapsesta asti, koulussa kiusattu ja aikuisena yksin jätetty. Mutta nykyään olen ihan onnellinen ihminen kun hyväksyn se että minun täytyy olla omien polkujeni tallaaja. Aikuinen voi olla onnellinen yksinkin jos luopuu ulkoa syötetystä ajatuksesta että pitäisi olla ystäviä ja kavereita.
Näytätkö erilaiselta? Pukeudut melko massaan sulautuvasti, mutta et silti trendien mukaan? Olet hieman miesmäinen luonteeltasi?