Onko Anna-Leena Härkönen lahjakas?

up

Lol

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 12:13"]Tykkään enimmäkseen hänen kirjoistaan ja kirjoituksistaan, en tosin minäkään siitä Häräntappoaseesta. En koskaan päässyt siihen 'sisälle'. Lempikirjani häneltä on muistaakseni hänen toinen (vai kolmas?) romaaninsa Sotilaan tarina. Härkönen on myös karismaattinen näyttelijä.  [/quote] Mä en tajunnu tuota Sotilaan tarinaa ollenkaan. Tiedän kyllä että kertoo Teatterikorkeasta, mutta ihan täyttä skeidaa. Mitä se loppu edes tarkoitti? Tiltulta ja Sutilta meni molemmilta hermo?

[/quote]

Niin niiltä taisi mennä, Tiltulta pahemmin. Siinä ei selitellä asioita, ne vain kuvataan.

Itsekään en tykännyt kirjasta alkuun ollenkaan, eka lukukerran jälkeen tuntui että olipa rasittava kirja ja rasittavat henkilöt, ja varsinkin se satumaailma. Mutta monen vuoden tauon jälkeen ja aikuistuttuani aloin lueskella sitä uudestaan ja jotenkin sen kirjan visuaalisuus, eli sen herättämät mielikuvat tempaisivat mukaansa täysin. Ja se että henkilöhahmot olivat rasittavia ei enää ollutkaan rasittavaa vaan annoin niille anteeksi. En osaa selittää! En vieläkään pidä henkilöistä mutta pidän siitä kirjasta.

Joskus myöhemmin luin jostain että Juice oli maininnut sen jossain haastattelussa lempikirjakseen :).

Ihan mielettömän hauska kolumnisti. Kirjoista olen pitänytkin, joskin eivät ihan ole lemppareita. Makuasioita. Näyttelijänä OK. On mielestäni hyvin lahjakas ihminen. Itse en pystyisi lähellekään, joten arvostan häntä kyllä.

2

Härkösen kirjoja on kiva lukea aina uudestaan ja uudestaan. Ne ovat minulle sellainen henkinen viltti, johon voi kääriytyä.

Tykkään Härköisen huumorista ja tilannekomiikan tajusta.

Ei ole. En pidä.

On. Erittäin hyviä kolumneja mm kirjoittanut. Teräviä, hauskoja oivalluksia. Hyviä romaaneja, mm Loppuunkäsitelty siskonsa itsemurhasta. Ei hassumpi näyttelijäkään.

Minä tykkään myös, kirjat kevyitä lukea.

Koulussa oli pakko lukea Häräntappoase. Inhosin niitä vastenmielisiä henkilöitä sydämeni pohjasta.

Tykkään tosi paljon

Tykkään enimmäkseen hänen kirjoistaan ja kirjoituksistaan, en tosin minäkään siitä Häräntappoaseesta. En koskaan päässyt siihen 'sisälle'. Lempikirjani häneltä on muistaakseni hänen toinen (vai kolmas?) romaaninsa Sotilaan tarina.

Härkönen on myös karismaattinen näyttelijä. 

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 12:05"]Koulussa oli pakko lukea Häräntappoase. Inhosin niitä vastenmielisiä henkilöitä sydämeni pohjasta.
[/quote]

Se on ihan hyvä nuortenkirja. Niitä myöhempiä ei kestä lukea.

Pidin kovasti Häräntappoaseesta. Olen myös pitänyt kolumneista, mutta osa kirjoista on kyllä aika huonoja.

On luova ja lahjakas, ei mikään nero, eikä sitä yritäkään olla. Rehellisesti sitä mitä on, vähän neuroottinen keski-ikäinen nainen.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 12:05"]Koulussa oli pakko lukea Häräntappoase. Inhosin niitä vastenmielisiä henkilöitä sydämeni pohjasta.
[/quote]Taitaa kuulua kouluikään inhota fiktiivisiä hahmoja sydämen pohjasta. Mikä fiilis tänä päivänä aiheesta?

joo, ei anna-leena kirjailijana ole mitään raketti-insinööriluokkaa. rehellisen keskinkertainen ja henkisesti laiska, valitettavasti.

hänen kirjansa paranisivat 5000 % jo sillä, että jättäisi rasittavan viimeistelemättömän mä-, sä- kielen pois. Esim. Akvaariorakkautta olisi voinut olla huomattavasti parempi kirja, jos kirjailija olisi uskaltanut esittää tarinan normaalilla kirjakielellä eikä olisi piilottanut sitä ilmeisesti "nuorekasta raikkautta" tavoittelevaan "me sit mentii sinne ja mä avasin ne mun uudet rintsikat ja sit mä ynähdin sille, et..." -kieleen. Sitä on tosi raskasta lukea ja kaikki sävyt peittyvät.

Kirjassa rasitti myös todella amatöörimäinen tapa pistää ihmiset jatkuvasti tuhahtamaan, ynähtämään ja hymähtämään repliikkinsä. IKINÄ tyylitajuinen ammattikirjoittaja ei kirjoita, että päähenkilö "ynähti" vastauksensa. Karmaisevan tyylitajutonta, hyi helv.

Jo amatöörien kirjoitusoppaissa neuvotaan, että on järkevintä kertoa mieluummin hieman aneemiseen kuin yliväritettyyn tapaan, miten ihmiset toisilleen repliikkejä kertovat, toisin sanoen "hän sanoi: - mennään meille" on aina ja ikuisesti parempi kuin "hän ynähti purskahtaen samalla hartioita edes takaisin herisyttävään nauruun: - mennään meille". Anna-Leena ei ole ihan noin korni mutta siihen suuntaan, ainakin Akvaariorakkaudessa.

Samoin kaikenlaiset virnistelyt ovat kamalia. Jos siis Anna-Leena luopuisi raskaasta nuorisokielen tavoittelusta ja pistäisi henkilönsä mieluummin ihan vain sanomaan kuin ynähtelemään ja virnistelemään repliikkinsä, siinä voisi olla kiinnostava naiskirjailija. Hän piilottaa todellisen sielunsa turhan roinan taakse. Tuhlausta, mutta kylläpä tuo ylivirtetty tauhka tuntuu kaupaksi käyvän. Sama nuorisokieli pilaa myös Häräntappoaseen. Näin jälkikäteen näkee hyvin, että neutraali yleiskieli antaa sittenkin tapahtumille ja henkilöille enemmän tilaa hengittää.

Ei

Pidin kirjoista Heikosti positiivinen ja Loppuunkäsitelty. Häräntappoasetta en ole edes avannut, niin vastenmieliseltä se tuntuu.

Olen lukenut vain kirjan Loppuunkäsitelty, joka kertoo Härkösen sisaren itsemurhasta ja sen jälkipyykistä. Oli koskettava, luonnollisesti, mutta en saanut kuvaa, että kirjailija olisi mitenkän huippulahjakas. Enemmänkin hyvin keskinkertainen kirjoittaja. On kirjoittamista harrastavia teineä, jotka kirjoittavat päiväkirjoihinsa samalla tyylillä.