Mitä oikein teen väärin parisuhteissani?
Olen jo 46-vuotias eli eiämänkokemusta on ehtinyt jo kertyä. Minulla on kolme pisintä parisuhdettani (yksi avioliitto, yksi avoliitto ja yksi pitkä seurustelu) päättynyt siihen, että miehellä on masennus ja paha olo omien asioidensa vuoksi. Ei siis ole päättynyt parisuhdeongelmiin vaan siihen että mies sanoo että on niin paha olo ettei pysty olemaan parisuhteessa vaan on saatava olla yksin. Ja jokainen näistä on tosiaan ollut pitkäänkin sitten masentuneena yksin ja masennus on vain pahentunut eron jälkeen.
Mitä teen väärin? Ahdistaa kun liittoni päättyy näin. Kolme yritystä ja kaikki epäonnistuneet samasta syystä. Näillä kaikilla on ollut jotain masennuksen tapaista jo ennen tapaamistamme, mutta hyvin monellahan on.
Kommentit (19)
Hmmm. Olisiko mahdollista, että kiinnostut tietyn tyyppisistä miehistä (alitajuisesti)?
En oikein usko että masentunut saisi aikaan eropäätöstä. Oli sitten mies tai nainen.
Onko mahdollista, että vuorovaikutuksessanne on jotain myrkyllistä? Onko sun vaikea olla reflektiivinen itsesi suhteen, onko sun vaikea tuntea häpeää tai syyllisyyttä?
Et sä sitä masennusta aiheuta, vaan kiinnostut miehistä, joilla on taipumusta tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on tuollaisia.
Naiset ne sen kummempia ole yhtään. Jokaisella kohtaamallani jotain mielenterveyshäiriöitä. Ilmeisesti kaikki on nykyään hulluja.
Etsitkö hoivattavia vai oletko hoivaava, että sitä tarvitsevat miehet etsiytyvät lähellesi?
Etsit jotain fiksattavaa ja oman elämösi tyhjiön täyttämistä. Aika toksista. Elä yksin omaa elämääsi täysillä ensin. Älä etsi hoitokohteita. Kukaan ei pidä siitä.
Oliko jompikumpi sun vanhemmista masentunut? Onko sulla huono omanarvontunto? Lähtisin pohtimaan näitä
Valitse toistuvasti henkisesti heikkoja miehiä. Oliko isäsi sellainen? Monet toistaa lapsuudenperheensä kuviota, koska se on tuttua ja turvallista. Jokin terapia voisi avata sinulle omaa käytössäsi.
Parisuhde on aina kahden kauppaa ja siihen vaikuttavat kummankin yksilön taustahistoriat ja elämänkokemukset myös. On myös mielenkiintoista, millaiset seikat mielessämme vaikuttavat siihen, kenet alunperin kumppaniksemme valitsemme. Kuinka usein lataamme toisiin odotuksia, jotka eivät lopulta olekaan toisen ihmisen täytettävissä. Ihastummeko toisissa niihin piirteisiin, joita toivoisimme itsellemme lisää (esim. eloisa ja suulas ihminen ihastuu verkkaiseen rauhallisuuteen). Onko niin, että pyrkii kumppanilta velkomaan jotain sellaista, jota on jäänyt vaille esim lapsuudessa? Onko jokin haitallinen vuorovaikutusmalli jäänyt päälle, josta ei ole osannut eroon (vaikkapa mököttäminen)?
Näitä asioita on hyödyllistä pohtia, jotta on hieman enemmän itsetuntemusta seuraavaan parisuhteeseen mennessä. Kuitenkaan yksin ei mitään parisuhdetta voi ylläpitää. jos toinen ei syystä tai toisesta sitoudu, ei sille yksin voi mitään. Et voi ottaa mistään parisuhteesta vastuuta täysin itsellesi. Kumpikin on vaikuttanut siihen, miten se meni.
Antoisaa asioiden pohdiskelua toivotan, mutta myös kykyä antaa anteeksi itselle ja toiselle ja lähteä eteenpäin avoimin mielin.
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista, että vuorovaikutuksessanne on jotain myrkyllistä? Onko sun vaikea olla reflektiivinen itsesi suhteen, onko sun vaikea tuntea häpeää tai syyllisyyttä?
Varmaan kaikissa parisuhteissa on joitain vuorovaikutusongelmia? Reflektiivinen osaan kyllä olla, se ei ole ongelma. Tuota häpeää en nyt ihan ymmärtänyt mitä sillä tarkoitit. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oliko jompikumpi sun vanhemmista masentunut? Onko sulla huono omanarvontunto? Lähtisin pohtimaan näitä
Ei ollut kumpikaan enkä itsekään ole. Minulla on mielestäni ihan normaali omanarvontunto ja terve itsetuntokin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Etsit jotain fiksattavaa ja oman elämösi tyhjiön täyttämistä. Aika toksista. Elä yksin omaa elämääsi täysillä ensin. Älä etsi hoitokohteita. Kukaan ei pidä siitä.
En minä etsi mitään hoitokohteita enkä edes pidä erityisemmin hoivaamisesta. Mutta olen aika ymmärtäväinen ihminen ja ilmeisesti masentuneet ihastuu minuun siksi helposti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista, että vuorovaikutuksessanne on jotain myrkyllistä? Onko sun vaikea olla reflektiivinen itsesi suhteen, onko sun vaikea tuntea häpeää tai syyllisyyttä?
En ole ap, mutta itse ymmärsin vasta eron jälkeen, miten huono suhde exän kanssa oli ollut. Itse jostain syystä halusin pitää liittoa pystyssä, vaikka olin jo pitkään voinut todella huonosti.
Ex kohteli todella itsekkäästi ja niin, etten kokenut olevani pätkääkään tärkeä.
Mutta sitten itse alkoi valittaa, kun en kohtele häntä rakastavasti.
Nyt päätin, että parasta mitä voin tehdä, on olla hetki yksin ja selvitellä itselleni, minkälainen on hyvä parisuhde.
Nimittäin, että seuraavan kerran huonojen merkkien alkaessa osaan pistää suhteen poikki välittömästi, enkä enää jää katsomaan huonoa kohtelua toivoen, että toinen joskus vielä muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Et sä sitä masennusta aiheuta, vaan kiinnostut miehistä, joilla on taipumusta tuollaiseen.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Olisiko mahdollista, että kiinnostut tietyn tyyppisistä miehistä (alitajuisesti)?
Voi olla. Mutta miten ja miksi kun kuitenkin sen ekan liiton päättymisen jälkeen yritin tietoisesti vältellä kaikkia miehiä, joilla oli jotain masennusjuttua. Ap
Monet miehet jotenkin luovuttaa parisuhteessa. Jäävät sinne soffaan palveltaviksi. Malli tulee varmaan kotoa. Ei tee hyvää miehen mielenterveydelle. Touhua vaan oma osuutesi. Älä alkaa tekeen mitään miehen puolesta. Riittävä erillisyys. Liittyy myös siihen, että mies liian varma susta. Pidä pienes jännitykses. Ettei pääse pitään sua itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet jotenkin luovuttaa parisuhteessa. Jäävät sinne soffaan palveltaviksi. Malli tulee varmaan kotoa. Ei tee hyvää miehen mielenterveydelle. Touhua vaan oma osuutesi. Älä alkaa tekeen mitään miehen puolesta. Riittävä erillisyys. Liittyy myös siihen, että mies liian varma susta. Pidä pienes jännitykses. Ettei pääse pitään sua itsestäänselvyytenä.
Miten tämä liittyy ap:n tilanteeseen?
Miehet on tuollaisia.