Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajat! Vinkkejä/apua arjen kestämiseen kaivataan.
14.09.2014 |
Hei. Olen "vain" yhden neljävuotiaan lapsen yksinhuoltaja, enkä ole edes totaali yh, mutta arjesta on tullut kamppailua. Olen asunut lapseni kanssa kahdestaan nämä neljä vuotta ja isän osallistuminen on harventunut harventumistaan hänen sairautensa takia ja nykyään voi olla melkein kuukaudenkin taukoja jolloin lapsi ei näe ollenkaan isäänsä. Sovittu viikonlopputapaaminenkin saattaa peruuntua vielä viimeisillä minuuteilla jne. Olen hyväksynyt tämän tosiasian, enkä odota enää mitään, on vain postiivinen yllätys, jos silloin tällöin saan ns. vapaata.
Hankalaksi arjessa koen sen, että nykyisten opiskelujeni takia meillä on lapseni kanssa yhteistä aikaa arki-iltoina vain muutama tunti, josta osa menee arjen pyöritykseen. Ruoan laittoon, pyykkäämiseen, siivoamiseen jne. Viikonloput taas vietetään tiiviisti yhtä ja pyrin "hyvittämään" isän aiheuttamaa pahaa oloa lapselle. Koen huonoa omaatuntoa, jos joskus laitan lapsen yökylään (eli ilta kahdeksasta aamu yhdeksään) mummolaan, että pääsen edes joskus viettämään aikaa seurustelukumppanini kanssa ihan kahdestaan. Minulla jää harvoin aikaa panostaa koulutöihin silloin, kun lapsi on kotona, eli aina, kun koulusta sattuu olemaan arkena vapaa päivä, vien lapsen hoitoon ja koen siitäkin huonoa omaatuntoa.
Nyt olen huomannut, että olen jatkuvasti väsynyt ja hermot kireällä. Lapsi saa osakseen asiaankuulumatonta tinttailua ja nalkutusta äidiltään. Väännän väkisin ruoan ja pidän yllä perussiisteyttä (eli roskat roskiin, astiat tiskikoneeseen ja tasaisin väliajoin pyykit ja tiskit pyörimään). Jokainen askare tuntuu vaativaan valtavan ponnistuksen, kun ennen ne menivät siinä sivussa.
Yritän ottaa lasta mukaan arkeen esimerkiksi antamalla hänelle pieniä tehtäviä, kuten aterinlaatikon tyhjäyksen tai pyykkien ojentamisen koneesta minulle, kun laitan niitä kuivumaan. Nykyään kaikki on kuitenkin "en halua". Lelujen siivoaminen ja muutenkin tavallisten sääntöjen noudattaminen on nykyään yhtä taistelua. Osaksi johtunee kai iästä ja osaksi minun asenteestani. Tuntuu, että olemme oravanpyörässä, josta en millään tahdo päästä pois.
Olisiko muilla yksinhuoltajilla hyviä vinkkejä arjen pelastamiseksi, kun ei ole sitä toista osapuolta viheltämässä peliä poikki tai puolittamassa työmäärää. Tukiverkosto on pienehkö ja kaikki työssäkäyviä ihmisiä, joita en omilla vaivoillani viitsisi kuormittaa.
Kommentit (41)
Seurustelukumppanini pitää minut hengissä. Olemme jo siinä pisteessä, että ei tarvitse olla hehkeä ja energinen, jos ei siltä tunnu.
P.s. anteeksi sekava ulosanti edellisessä viestissä. Kirjoitin kiireellä ja ajatuksia oli enemmän kuin aikaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteishuoltajuus, mutta tuo monen äidin kantama syyllisyys on turhaa. Tee mitä jaksat ja pystyt, ei kannata ylisuorittaa. Jos lapsellasi on turvalliset isovanhemmat, voisiko lapsesi vierailla heillä koko viikonlopun esim. kerran kuussa? Itseäni helpottaa ajatus että lapsilla/itsellä on elämässä erilaisia jaksoja. Oma 4-v:ni on välillä tosi vaativa ja toisinaan niin iso ja omatoiminen, etten kelpaa avuksi juuri mihinkään. Tsemppiä!
Hei ap, jos kerran lapsen isä ei ole kuvioissa oikeastaan mitenkään mukana, niin älä hyvä ihminen tunne huonoa omatuntoa, jos päästät lapsen joskus mummolaan. Lapsi saa siitä kivoja muistoja. Hän on erityinen ja huomioitu siellä. Voisit ihan hyvin antaa lapsen mennä mummolaan vaikka heti perjantaina päiväkotipäivän jälkeen (tai vaikka mummo/pappa voisi hakea päiväkodista lapsen) ja seuraavana päivänä hakisit hänet iltapäivällä joskus. Kerran kuussa esimerkiksi tai pari kertaa kolmen kuun aikana. Markkinoisit lapsellekin sen erikoispäivänä. Älä pyytele anteeksi tai mitään. Annat lapsellesi jotain spesiaalia :)
Lisäksi: lapsen kuuluukin uhmata, lapsella kuuluukin olla tylsää. Älä selittele liikaa, älä ymmärrä liikaa. En tarkoita mitään tiukkaa kuria ja tosi tosi vääntöä. Vaan esimerkiksi ilmoitat että torstaina on siivouspäivä, annat lapsen istua vaikka puolitoista tuntia television äärellä tai kuunnella äänikirjaa ja sinä siivoat. Sanot lapselle, että tämä on nyt uusi sääntö, näin tehdään. Ja pidät sitten siitä kiinni. Kyllä lapsi siihen tottu, eikä mene rikki, vaikka hetken olisikin tylsää, surkeaa tai hankalaa.
En tarkoita, että alkaisit aiheuttaan lapselle kurjuutta. Mutta vanhemman tehtävä on myös "tuottaa pettymyksiä". Kun itse erosin, oli nuorempi lapsista n. viisivuotias. Hän alkoi ripustautua minuun, ei suostunut tekemään mitään ilman minua, vaati seuraa koko ajan. Alussa menin siihen mukaan, mutta sitten puoli vuotta eron jälkeen aloin pikkuhiljaa vierottaa häntä seurastani, aina välillä ilmoitin, että on ihan hyvä, että hänellä on tylsää, se kehittää aivoja. (Opin tämän työkaveriltani ;) ).
En raaski pidentää hoitopäivää. On nyt jo 06.45-16.15 välisen ajan hoidossa. Mutta pakastusvinkit olivat hyviä. Ihan noin montaa ruoka-annosta pikkupakastimeemme ei mahdu, mutta koulueväsruoat voisin pakastaa. Salaatista en tingi ja sen tuoreudesta. Ilman sitä olisin vielä väsyneempi. Kokeiltu on.
Alan antamaan pieniä myönnytyksiä itselleni nyt, kun on hankalampaa. Lapsen hoitajan kamssa juteltiin tänään ja hän on myös sitä mieltä, että on uhma päällä ja hakee rajoja. On tosi voimakas luonne (tullut valitettavasti minuun) joten nämä kaudet on uuvuttavia, mutta onneksi nämä menee ohi. Pitää vain jaksaa pitää tiukka linja.
Ap
Eli siis: et aio muuttaa mitään? Kaikki hyvää tarkoittavat ohjeet ohitat, pakastat vain jotain. Oikeasti, päästä lapsi sinne isovanhemmille koko viikonlopuksi. Ota itsellesi aikaa. Anna lapsellesi mahdollisuus isovanhempiaikaan. Jos isovanhemmat on eläkeläisiä, pyydä heitä joskus hakemaan lapsi vaikka jo kahdelta hoidosta. Voisivat mennä teille ja odotella sinua siellä. Lapselle on tärkeitä muutkin aikuiskontaktit kuin äiti, vaikka se äiti se tärkein olisikin (ainakin teidän tapauksessa on).
t. 25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä valitat ap, nyyh nyyh totaali-yh. Hohoijaa, näköjään kuitenkin sukulaiset lähettyvillä ja äijäkin jo kehissä, jopa on raskasta.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 09:31"]Meillä tuossa vaiheessa olin kyllä töissä. mikä itseäni helpotti, niin loma-aikoina pidin lapsen 1-2 päivää päiväkodissa, vaikka itse olin kotona. Samoin lapsella oli hieman pidempi päiväkotipäivä 1-2 kertaa viikossa, jolloin luin, nukuin tai kävin kahvilla tai ihan ruokakaupassa.
Salaatteja syötiin vain viikonloppuisin ja maanantaisin. Viikonloppuna laitoin tai itseasiaa 4-vuotiaana lapsen kanssa sovimme jo kokonaan seuraavan viikon vaatteet. laitoin siis viiteen kasaan housut/hameen ja sukkahousut, sukat alushousut ja paidan. Samoin itselle 2-3 valmista kasaa, jotka saivat itselle riittää koko viikoksi.
eväät töihin laitoin viikonloppuna valmiiksi pakasterasioihin ja pakastin. Samoin kun iikonloppuna teki 1-2 ruokaa, niin osa siitä tuli sitten viikolle ruoaksi kotiin, osa jäi pakkaseen seuraavien viikkojen syömisiä varten. pakkasessa oli siis aina noin 20 -30 ruoka-annosta.
Kun sanoin, että salaatteja syötiin vain viikonloppuisin ja maanantaisin, niin sunnuntaina, kun salaattia jäi, niin sitä syötiin maanantaina. Lisäksi viikonloppuna kuorin porkkanoita valmiiksi, niin lapselle sai porkkanatikkuja tiistaina ja keskiviikkona helposti. Tiistaista perjantaihin käytettiin pakastekasviksia.
Lisäksi helpotti seuraava: päivälisen ja iltapalan vaihto. Kun tultiin päiväkodista kotiin, niin silloin syötiin välipala sylitellen, ja vasta kun syliannos oli täynnä ja vatsa täytetty välipalalla, tehtiin ruoka, joka syötiin iltapalalla.
Jos te olette jo kotona 16.30, niin suosittelisin sinulle päiväkotiajan pidentämistä. Tokikaan pitkät päivät eivät ole hyväksi lapselle, mutta parempia kuitenkin kuin väsynyt äiti. Pidennä vaikka vain 20-30 minuuttia päivässä. Jonkin kerran käytät tuon ajan itseesi, muutamana päivänä teet silloin kouluhommia. toki ei ole pitkä aika, mutta esim. tenttikirjaa lukee kuitenkin jo jonkin matkaa.
Sitten suosittelen sitä, että pyydät vanhemmiltasi, että voisivatko he katsoa lastasi yhden illan viikossa, jotta saisit tehdyksi niitä kouluhommia.
[/quote]
Tosi hyvä ja ihana idea tuo päivällisen ja iltapalan vaihto ja sylittelytankkaus siinä samalla :).
Päiväkotipäiviä älä pidennä! Teillä on nytkin vain pari tuntia yhteistä aikaa ennen iltapesuja yms. Lapsi on jo päiväkodissa tosi ison osan päivästään. Lisäksi ehdotettu 20-30min lisää päiväkotipäivään ei käytännössä auta sinua tenttiinluvussa tms. Sellaiseen tuo on tosi lyhyt aika - ehdit juuri päästä keskitymisessä vauhtiin, kun pitääkin jo lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Olet selvästi fiksu ja vastuuntuntoinen ihminen. Muista että tämä on vain yksi vaihe elämässä ja menee kohti parempaa. Selviät kyllä. Yksi viikonloppu kuukaudessa isovanhemmilta on hyvä idea. Nukut rästit pois ja teet jotain kivaa. Viikonloppuna tee ruokaa isot annokset seuraavaksi viikoksi. Kahden ihmisen kämpän perussiistinä pito ei vie aikaa kovin paljon niin että älä siitä tingi. Kaaos ja lika stressaavat enemmän. Tee viikko-ohjelma jossa on yksi pyykkipäivä ja pari siivoustuokiota, joihin otat lapsen mukaan. Muuten yritä mennä vaikka tunniksi ilon lapsen kanssa ennen iltapalaa, se piristää sinua ja auttaa lasta nukahtamaan.
Yleensä uhmaiät ovat tuossa 2,5 v, 3 v ja 4 v.
Minä olen töissä 8-17, päälle tulee vielä parin kurssin parin viikon avoimen yliopiston luennot ja tentit. Lapsia on kolme. Koira vielä päälle. (En ole enää yh- mutta olin pari vuotta tuossa yh kuitenkin. Nykyisin on vähän helpompaa). Ehkä olen poikkeuksellinen karjalaisperäinen tarmonpesä koska moni on sanonut ettei tajua millä virralla painan. Mutta ymmärrän kyllä hyvin että 4 v. on hankala "ei ei" ikä. Minä sain tuon ikäisen nukkumaan iltasaduilla ja väittämällä, että sinäpäs et ehdi sänkyyn kun äiti laskee kymmeneen. "No ehdinpäs!" "Mutta sinäpäs et nukahda kun äiti laskee kahteensataan!" Käytä aina porkkanaa ja ole ovela.
Tentteihin lukemisessa on pahimmillaan 1800 sivua. Mitenkään ei ehdi omaksua kaikkea, joten teen tiivistelmiä ja hyödynnän sisällysluetteloa. Koitan löytää olennaisen ja olennaiset periaatteet, joita sovelletaan.
Älä vaadi liikaa itseltäsi. Isompi pesukone voisi helpottaa arkea. Mä tulin tosi onnelliseksi 11 kg pesukoneesta ja kuivausrummusta. Se on lauantaisin iso pyykkikorillinen kertarysällä ja kuivausrumpu on insinöörien melkein paras lahja lapsiperheille. Laita ruokaa kerralla aina 2 päivän annos ja suo itsellesi vapaus käyttää silloin tällöin kertakäyttölautasia. Hommaa robotti-imuri. Pyykkikori ja lattiaharja on oiva kapistus kerätä leluvuori pois......ja hitto, jos vielä silität vaatteita, lopeta se. Silitä vain paitapuserot....tai osta vaatteita, jotka siliävät kuivausrummussa.
Ja joskus vaan lösähdä sohvalle, ja annat kasojen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ensinnäkin lopetat itsesi syyllistämisen, itsesäälikään ei auta yhtään mitään. Mietit, millaisia asioita tarvitset arkeesi, että sulla itselläsi on jokaisessa päivässä jotain iloa ja sellaista mistä nautit.
Jostain jäi silmiini sanonta "sinun arkesi on jonkun lapsuus". No, millaisen lapsuuden haluaisit itse, millaisen äidin? Strsessaantuneen vai iloisen? Itse voi aina valita tapansa suhtautua asioihin, niin hyviin kuin huonoihinkin. Ja joskus tekee myös erittäin hyvää asettua katsomaan omaa elämää etäämmältä; mikä siinä on oikeasti hyvää ja mistä on syytä olla kiitollinen- ja mikä on oikeasti niin kamalaa että sillä kamalalla kannattaa täyttää päivänsä. Jos väsyttää, kannattaa tavalla tai toisella järjestää mahdollisuus nukkua- ei ole mitään järkeä kituuttaa viikosta toiseen, jos nukkumalla kunnolla saa väsymyksen pois- usein syynä nimittäin on liian vähäinen uni. Epäilemättä olet väsynyt ja stressaantunut, mutta jos hieman vaihdat näkökulmaa, voit huomata eläväsi luksus-elämää ilmeisesti terveenä, hyvin ravittuna, kuten lapsesikin?
Yritä keskittyä enemmän elämäsi hyviin asioihin ja tehdä enemmän mukavia asioita. Itse olin esikoiseni kanssa kahdestaan monta vuotta, mutta meillä meni aika kivasti enkä kokenut aikaa mitenkään raskaaksi. Nyt olen uudessa liitossa ja meillä on yhteinen pieni lapsi. Sairastuin jostain ihmeen syystä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tuntui että elämässä ei ollut yhtään iloa vaan pekkiä velvollisuuksia ja tosi kurjaa koko ajan. Kävin psykologin luona jonkin aikaa ja paras neuvo häneltä oli se, että keskittyisin miettimään hyviä asioita. Vaikka kirjoittamaan ylös tai ihan vaan miettimään, mitä mukavia asioita kuluneen viikon aikana oli tapahtunut ja mitä mukavaa voisi tulevan viikon aikana tapahtua.
Tämä ihan oikeasti auttoi. Aloin järjestää ja suunnitella enemmän niitä mukavia asioita ja murehtia vähemmän niitä tylsiä asioita. Suosittelen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 11:50"]
Yritä keskittyä enemmän elämäsi hyviin asioihin ja tehdä enemmän mukavia asioita. Itse olin esikoiseni kanssa kahdestaan monta vuotta, mutta meillä meni aika kivasti enkä kokenut aikaa mitenkään raskaaksi. Nyt olen uudessa liitossa ja meillä on yhteinen pieni lapsi. Sairastuin jostain ihmeen syystä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tuntui että elämässä ei ollut yhtään iloa vaan pekkiä velvollisuuksia ja tosi kurjaa koko ajan. Kävin psykologin luona jonkin aikaa ja paras neuvo häneltä oli se, että keskittyisin miettimään hyviä asioita. Vaikka kirjoittamaan ylös tai ihan vaan miettimään, mitä mukavia asioita kuluneen viikon aikana oli tapahtunut ja mitä mukavaa voisi tulevan viikon aikana tapahtua.
Tämä ihan oikeasti auttoi. Aloin järjestää ja suunnitella enemmän niitä mukavia asioita ja murehtia vähemmän niitä tylsiä asioita. Suosittelen kaikille.
[/quote]
Kiitos vinkistä. Tämä auttoi jo ajatuksen tasolla paljon.
Ap
Opiskelet, joten oletan rahatilanteen olevan myös sen mukainen. Jos kuitenkin rahatilanne antaa myöten, ulkopuolista apua kannattanee hyödyntää myös. Kuten siivousta. Googlailin pikaisesti ja siivoustunnin hinta näyttää olevan 35-40e kieppeillä, jos ei ota huomioon verotuksessa tehtävää kotitalousvähennystä. Jos sen saa käytettyä, niin vähemmän.
Jos teillä on tapana antaa lahjoja suvun kesken esim jouluna, niin varmaan myös voi mainita, että sinulle olisi nyt paras lahja sellainen, joka helpottaa arkea. Tietenkään lahjojen varaan ei mitään voi laskea, eikä kaikissa perheissä lahjoja juuri anneta.
Ruokien pakastamisen lisäksi keitot on kohtuullisen näppärä ruokalaji, koska ne on erinomaisia, jopa parempia vielä parina seuraavana päivänä jos tekee isomman annoksen kerralla. Uudelleenlämmitysvaiva on hyvin pieni. Lisäksi niistä saa hyvin terveellistä ja tasapainoista, mutta myös täyttävää ruokaa kun kunnolla tekee.
Sopivilla säilytysastioilla salaatinkin saa pysymään hyvänä myös seuraavaan päivään, hyvällä tuurilla jopa pidempään, eli ei tarvitse tehdä joka päivä sitäkään. Astia, jossa on ritilä, jonka alle neste pääsee valumaan parantaa salaatin säilyvyyttä huomattavasti. Yksi mahdollisuus on myös säilyttää pilkotut ainekset erillisinä ja yhdistää sitten vasta pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ne pyykit ja astiat pestä kun lapsi nukkuu tai on siellä hoidossa? Sillon kun itse olin yh. Tytön ollessa 2,5-4 olin kaiken mahdollisen ajan tytön kanssa..pyykkäsin viikonloppuisin tai niin että laitoimme yhdessä pyykit kuivamaan. Jos en jaksanut tehä kotitöitä en tehnyt vaan keksin jotain mielekästä mikä kävi kummallekkin esim.puistoilu tai ystävän luona kyläily. Ei kodin tarvitse koko ajan olla siisti ja puhdas (ainakaan minun mielestä) rimaa pitää laskea jos huomaa että on väsynyt. Voimia arkeen!!!
Olet varmaan väsynyt ja niin pois päin, ja siksi kaikki pienetkin asiat tuntuu raskaalta.
Ja se uhmakausi lapsella.
Oikeasti noita kotitöitä ei ole paljon yhden aikuisen ja yhden lapsen kodissa, jossa ollaan päivä pois kotoa. Vertaapa siihen jos asuisit itseksesi, niin mitä se muuttaa että teet pikkulapselle ruokaa ja panet koneeseen hänen vaatteet siinä kun peset omasi. Niissä kotitöissä voi toki olla jotain järkeistämisen ja ajansäästön varaa jos tarkasti mietit, esim. vaatemäärien karsiminen tai miten usein vaihdatte=pesette vaatteita, taikka just joku ruokalajien valinta, onko karjalanpaistia nopeimmalla mahdollisella tyylillä tehtynä vai jotakin mihin aktiivista tekoaikaa menee kolme varttia ja tulee paljon tiskiä. Mutta pääasiassa jos olette puoli viisi kotona, niin sehän on ihan normaali aika. Ja kahdeksalta viimeistään pitääkin olla lapsen nukkumassa. Sellaista se on muillakin. Joillakin isät/äidit/puolisot osallistuu niihin iltahommiin, monella ei koska sillä toisella puolisolla saattaa olla omat työt taikka harrastukset taikka jotkut muut jotka vie sen ilta-ajan.
Mutta yksi mikä tuli mieleen minullekin, niin olet lapsen äiti ja sun tehtävistä tärkein on huolehtia niistä asioista mistä äidit huolehtii ja lapsi ei voi huolehtia. Eli just päivärytmistä huolehtiminen, ruoanlaitto, puhtaus, vaatteet, yhteydet sukulaisiin, tällaset asiat. Jos lapsi on päivän ollut leikkimässä päiväkodissa ja siellä päiväohjelmaan kuuluu vapaata leikkiä myös, niin ei todella tarvitse kahta tuntia istua iltaisin lapsen kanssa leikkimässä olkkarissa. Lapsen kuuluu nähdä normaalia aikuisen elämää joutumatta ottamaan siitä itse vastuuta, ja se tarkoittaa siis sitä että äiti ei käytä iltaa leikkimällä jos siihen ei ole aikaa. Se ilta-aika käytetään niihin asioihin mitkä pitää ja saa kotona tehdä, että seuraavana päivänä ollaan taas terveinä liikkeellä, tyypillisesti se on aika aikataulutettua, mutta hyvä olisi jos ne mitä tekee, voisi tehdä ilman kiirettä ja stressiä. Sulla ei varmaan ole niin iso asunto, ettetkö olisi lapsen lähellä jos teet ruokaa taikka pyykkiä. Sun tehtävä on suhtautua lapseen ystävällisesti ja elämäniloisesti, joskus tietysti napakastikin mutta älä anna arkiasioissa lapsen kiukuttelun tarttua. Eli keskityt siihen että samalla kun teet niitä muita asioita, juttelet lapsen kanssa, kysyt kuulumiset, halaat ja silität, laulat ja loruilet taikka keksit jotakin muuta juteltavaa iloiseen sävyyn, mutta ei tarvitse totaalisen jakamatonta huomiota olla. Tuon ikäinen saattaa jo keksiä aika pitkiäkin mielikuvitusjuttuja joita voit puolikorvalla kuunnella ja riittää että silloin tällöin kysyt jonkun kysymyksen vaikka siitä mistä erottaa kukkaismaasta tulleen keijun vedenalaisista keijuista taikka mikä mahtaa olla kaikkein suurin dinosaurus ja mitä se söi. Kun lapsen pitää ns. lähellä, se on yleensä tyytyväisempi ja hommat hoituu nopeammin, kuin jos sitä yrittää käskeä menemään jonnekin muualle ja "äiti tulee ihan kohta kattomaan". Mutta pääasiassahan se ilta on sitä, että tullaan kotiin, ehkä katsotaan pikkukakkosta ja syödään, tehdään kotihommat tai joskus käydään pihalla tai kaupassa, sitten onkin jo iltapesujen ja iltapalan aika ja iltasadun kautta nukkumaan. Siinä on monta hetkeä joissa on lapsen kanssa, ja se panostus kannattaa laittaa niihin rutiineihin, että on niissä läsnä ja hyväntuulisena. Hyväntuulisuus niissä tarttuu ja lapsi ehkä oppii että siirtymät taikka kotihommat ei olekaan kamalia vaan iloinen asia jotka tehdään omaksi iloksi. Kaikki sellaiset asiat, mistä nautit ja mitkä voi tehdä lapsen kanssa, kasaat niihin iltoihin. Jos teillä tai taloyhtiössä on sauna niin otat jonkin illan ohjelmaksi saunomisen, teet omat rutiinit siihen ja hengähdät itsekin samalla saunassa. Siinä menee kuitenkin helposti yksi tunti illasta jonka aikana lapsi ei ole kiukuttelemassa leikkimisestä tms., molemmat puhdistuu ja lapselle jää muisto että keskiviikkoisin aina saunottiin äidin kanssa. Taikka lenkillä käynti, lapselle pyörä ja polkee/potkii mukana kun käväiset kolmen vartin hölkällä. Mitä enemmän on toistuvia asioita jotka lapsi tunnistaa, että nyt tapahtuu joku juttu, niin sitä helpompaa on sitä päivää pitää kasassa. Lapsi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja tietää mitä hän voi tehdä. Isovanhemmillakin oleminen on tärkeä asia ja siitäkin jää muistot lapselle, ja miksi se hoitoaika ei voisi olla viikonloppuna koko vuorokautta? Jos isovanhemmasta johtuvasta syystä sen on oltava vain yövierailu niin onhan sekin parempi kuin ei mitään, mutta kyllä se voi ihan hyvin olla pidempikin aika.
En ole yh, mutta muutama vinkki.
Jos tekee esim perunalaatikon niin eikö siitä kaksi naisihmistä syö ainakin neljä kertaa? Eli päivällistä riittäisi torstaille asti jos su on tehnyt. Niin kauan ei ehkä maistu, syötte kahdesti ja kaksi annosta pakkaseen seuraavaa viikkoa varten.
Pieni siivoilu ja raivailu pitkin viikkoa on parempi kuin megasiivous kerran kuussa.
Kun lapsi haluaa vain leikkiä kanssa tunnista tuntiin, laita munakello soimaan. Tunti aikaa ja sitten kello pärähtää lopetukseksi ja on äidin vuoro omiin hommiin. Sen aikaa voi lapsi touhuta muuta.
Yhteistä tekemistä koulun jälkeen on jo päivällisen ja iltapalan syönti, iltapesut, iltasatu. Jos vielä tunnin leikit niin paljon olette yhdessä.
En ole yh minäkään, mutta ei meillä lasten isä leiki tai siivoa tai kysele kuulumisia tai laita lasten vaatteita valmiiksi. Silloinkin kun osallistuu iltatoimiin jotenkin niin hänellä on yksi lapsi osan ajasta ja minulla toinen, kunnes molemmat siirtyy taas mulle nukutettavaksi. Perspektiiviä siis myös sinulle, sulla on vain yksi lapsi sentään eikä ketään sohvalla laittamassa Simpsoneita päälle nukkumaanmenoaikaan. Mutta ymmärrän kyllä että on raskasta ja totta että ydinperheessäkin tulee aikoja, jolloin tuntuu että mistään ei tule mitään. Olet varmasti tosi hyvä äiti. Ja sellainen kannustus, että nelivuotias on ihan kohta viisi ja sen jälkeen kuusi, ja haluaa itsekin alkaa käydä vaikka yökylässä kavereilla/sukulaisilla. Älä pode huonoa omatuntoa siitä ettet joka hetki ole lapsen kanssa ja laitat hänet välillä ns. turhaan hoitoon. Ei se turhaa ole ja ihan normaaleilta hoitoajoilta lapsesi aikataulut kuulostaa. Keskityt niihin hetkiin kun olet hänen kanssaan, ei niin että silloin mennään lapsen ehdoilla koko aika, vaan niin että siinä lomassa kun teet jotain asioita, juttelet hänelle vaikka siitä mitä teet. Tyyliin että onpa punaisia tomaatteja tai onpa hyvän tuoksuisia pyykkejä tai ihan mitä vaan. Ei lapsen kanssa tarvitse tehdä koko aikaa sitä mitä lapsi haluaa. Saattaa omakin olo helpottua kun keskittyy hetkeen.
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä. Sain paljon pohdittavaa ja uusia näkökulmia arkeemme. Nyt taas jaksaa paremmin!
Ap
Meillä tuossa vaiheessa olin kyllä töissä. mikä itseäni helpotti, niin loma-aikoina pidin lapsen 1-2 päivää päiväkodissa, vaikka itse olin kotona. Samoin lapsella oli hieman pidempi päiväkotipäivä 1-2 kertaa viikossa, jolloin luin, nukuin tai kävin kahvilla tai ihan ruokakaupassa.
Salaatteja syötiin vain viikonloppuisin ja maanantaisin. Viikonloppuna laitoin tai itseasiaa 4-vuotiaana lapsen kanssa sovimme jo kokonaan seuraavan viikon vaatteet. laitoin siis viiteen kasaan housut/hameen ja sukkahousut, sukat alushousut ja paidan. Samoin itselle 2-3 valmista kasaa, jotka saivat itselle riittää koko viikoksi.
eväät töihin laitoin viikonloppuna valmiiksi pakasterasioihin ja pakastin. Samoin kun iikonloppuna teki 1-2 ruokaa, niin osa siitä tuli sitten viikolle ruoaksi kotiin, osa jäi pakkaseen seuraavien viikkojen syömisiä varten. pakkasessa oli siis aina noin 20 -30 ruoka-annosta.
Kun sanoin, että salaatteja syötiin vain viikonloppuisin ja maanantaisin, niin sunnuntaina, kun salaattia jäi, niin sitä syötiin maanantaina. Lisäksi viikonloppuna kuorin porkkanoita valmiiksi, niin lapselle sai porkkanatikkuja tiistaina ja keskiviikkona helposti. Tiistaista perjantaihin käytettiin pakastekasviksia.
Lisäksi helpotti seuraava: päivälisen ja iltapalan vaihto. Kun tultiin päiväkodista kotiin, niin silloin syötiin välipala sylitellen, ja vasta kun syliannos oli täynnä ja vatsa täytetty välipalalla, tehtiin ruoka, joka syötiin iltapalalla.
Jos te olette jo kotona 16.30, niin suosittelisin sinulle päiväkotiajan pidentämistä. Tokikaan pitkät päivät eivät ole hyväksi lapselle, mutta parempia kuitenkin kuin väsynyt äiti. Pidennä vaikka vain 20-30 minuuttia päivässä. Jonkin kerran käytät tuon ajan itseesi, muutamana päivänä teet silloin kouluhommia. toki ei ole pitkä aika, mutta esim. tenttikirjaa lukee kuitenkin jo jonkin matkaa.
Sitten suosittelen sitä, että pyydät vanhemmiltasi, että voisivatko he katsoa lastasi yhden illan viikossa, jotta saisit tehdyksi niitä kouluhommia.