Lue keskustelun säännöt.
Te yksilapsiset, mitä ajattelette yksilapsisuudestanne?
14.09.2014 |
Jos teillä ei jostain syystä ole mahdollisuutta saada toista lasta, katsotteko haikeudella monilapsisia, että olisipa teilläkin useampi? Vai oletteko mielummin tyytyväisiä yksilapsisuuteenne, kun katsotte tuttujenne useampilapsisten perhe-elämää. Mä itse todellakin oon tyytyväinen valintaamme olla yksilapsinen perhe juuri sen takia minkälaista hulabaloota tuttujen monilapsisten perheiden elämä on. Meidän elämä on niin seesteistä ja rauhallista heihin verrattuna. ♡
Kommentit (28)
Aika epäkypsää tuntuu ainakin olevan joidenkin yksilapsisten äitien käytös, heti ollaan haukkumassa muita, jos uskaltaa kysyä jotain. Vaikuttaa aivan minäminäminä-tyypeiltä. Toivottavasti se lapsi osataan edes kasvattaa paremmin.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle yksilapsiseksi jääminen on ollut elämän suurin kriisi. (Älkää nyt hyvät ihmiset tulko sanomaan, ettei mulla muka muka muita isoja vaikeuksia ole ollut... koska niitä todellakin on ollut!) Itse olin ainut lapsi ja inhosin sitä, että olin aina se ainoa kyttäämisen kohde, suurennuslasin alla, ylenpalttisen huomion ja vanhempien satsauksen kohde :// Vihasin huomiota ja olisin AINA halunnut sisaruksia. Häpesin pientä perhettäni. Mutta kohtalon oikuista kävi sitten niin, että kun sain parikymppisenä sen ainoan lapseni, niin tiemme hänen isänsä kanssa erkanivat aika pian :/ Ja uuden mieheni kanssa en enää saanut lapsia - oli miehestä johtuva lapsettomuus ja sitten muita vakavia sairauksia, jotka estivät lasten hankinnan :( Nyt lopulta vilkuttaisi terveystilanteen puolesta vihreää valoa lasten hankinnalle, mutta kun mulla ikää alkaa olla jo 40+, niin ehkei enää onnistu. Olen jotenkuten hyväksynyt tilanteen, mutta kyllähän se vielä vaatii käsittelemistä ja sisäistämistä, että mun elämäni nyt todellakin meni näin.
Kivaa. En todellakaan hanki toista. Muita perheita katsoessa ajattelen lähinnä, että jaaha tuossa on muita perheitä.
En ajattele yhtään mitään. Me emme saaneet enempää ja kohta tuleekin jo ikä vastaan. Olen itsekin ainoa lapsi, enkä koe kärsineeni siitä.
Luojan kiitos ettei ole kuin yksi. Enempää en jaksaisi. Rakastan lastani kyllä, lapsiperhe-elämä ei vaan ole minun juttuni.
Muiden perheet eivät tosiaan kiinnosta tai aiheuta mitään ajatuksia. Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainoa lapsi ja se on samalla taivas ja helvetti. Olen saanut nauttia huomiosta, mutta myös itsekkään ja pilalle lellityn leimasta, mitä en todellakaan ole. On tuntunut että muille ihmisille on kauhean vaikea ymmärtää vaikka olen ainoa lapsi, se ei ole tehnyt elämästäni millään tavoin ruusuista ja sitä että olisin saanut aina kaiken mitä maa päällään kantaa. Ainoa lapsi joutuu kantamaan myös valtavan määrän syyllisyyttä siitä ettei ole voinut vastata kaikkiin vanhempiensa toiveisiin. Tämän takia en ehkä itse hanki ikinä lapsia koska pelkään että omakin lapseni voi syystä tai toisesta jäädä ainoaksi.
Ollaan oikein tyytyväisiä yhteen lapseen.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 20:28"]
Eikö teitä yksilapsisia koskaan harmita lapsen puolesta, kun hänellä ei ole sisaruksia?
Itse olen seurannyt sivusta parin yksilapsisen perheen touhua, niin vanhemmat ovat joutuneet aina antamaan aikaansa ja huomiota todella paljon lapselle. Lapsi kaipaa kuitenkin seuraa, ja harva lapsi haluaa leikkiä yksin. Vanhemmat ovat joutuneet jopa kovemmalle ja olleet rasittuneita jatkuvasta huomion vaatimisesta. Meillä kun on lyhyet ikäerot, niin on ollut pienestä pitäen kavereita kotona eli aina on ollut hyvät leikit keskenäänkin, eikä aikuisten ole tarvinnut leikkiä lasten kanssa. Toki meillä on rakennettu legoja, luettu ja pelailtu paljon lasten kanssa, mutta en mä ole koskaan osannut leikkiä lasten kanssa mielikuvitusleikkejä. Siksi on ollut helpotus, kun eivät ole edes kyselleet mua leikkimään. Eikä meidän elämä kolmen lapsen kanssa mitenkään hulabaloota ole ollut, toki kuskauksia ja puuhaa enemmän, mutta muuten ihan rauhallista elämää, vaikka onkin vilkkaita lapsia.
En siis tarkoita mitenkään arvostella kenenkään valintoja, mutta asioillahan on usein puolensa.
[/quote]
joo niin on puolensa, mutta kaikki eivät syystä tai toisesta voi saada muuta kuin sen yhden lapsen. Säästä meidät harmitteluiltasi, kiitos. Oma ainoa lapseni on joutunut vain harvoin leikkimään yksin, sillä taloyhtiössämme jokainen asunto on lapsiperheasunto ja omanikäisiä leikkikavereita on riittänyt lähes jokaiselle päivälle.
[/quote]
En mä tietääkseni harmitellut kenenkään puolesta, kysyin vain, eikö teitä harmita lapsen puolesta. Ja ymmärrän senkin, etteivät kaikki saa enempää lapsia, kaikki eivät saa sitä ensimmäistäkään, mutta tarkoitin lähinnä heitä, jotka eivät edes halua enempää lapsia. Ja sitä leikkikaveria tarkoitan, että jo pienestä pitäen on aina kaveri kotona, pienenä harvoin kysellään kavereita ja tuskin kellään on aina kaveria kotona. Sama tietysti lomamatkoilla, ei aina voi ottaa lapsen kaveria mukaan.
Mutta en tosiaan tarkoittanut sääliä tai arvostella ketään, kuten tunnuit asian ottavan. Onko asia arka vai miksi otit kommenttini niin pahana?
[/quote]
Ei välttämättä ole pienestä pitäen leikkikaveria kotona, jos toinen tehdään kolmen-neljän vuoden ikäerolla. Pari ekaa vuotta lapsi joutuu kuitenkin olemaan ihan itsekseen vanhempien kanssa.