Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä irti yksipuolisesta rakkaudesta??
19.08.2021 |
Lyhyt seurustelu takana. Mies ei tunnekaan yhtään samalla tavalla kuin minä, tai jos tuntee, niin hyvin osaa olla tunteistaan välittämättä.
Miten saisin omatkin tunteet pois, kun mikään ei auta? Olen yrittänyt jo kaikkea! Yhteydet on poikki ja somet piilotettu jne jne, mutta ei auta. Silti edelleen joka päivä toivon ja odotan, että meistä vielä jotain tulisi ja mies tuntuu maailman ihanimmalta ja rakkaimmalta.
Mitä tässä enää voisi, kun ei helpota vaikka aikaa kuluu. Eikä kannata sanoa, että unohda ja mene vain eteenpäin (kuten ystäväni hokee, niinkuin sen voisi nappia painamalla tehdä), koska sitähän tässä on juuri yrittänyt enkä vielä ole kaikesta yrityksestä huolimatta unohtanut.
Ihan yhtä painajaista rakastaa ihmistä, jota ei voi saada!
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä pitäisi päästää irti? Rakkaus ei ole omistushaluista.
Koska elämä menee aivan hukkaan haikaillessa ja itkiessä toisen perään…
Ap.
Miksi elämän pitäisi mennä hukkaan? Olen itsekin ollut jo kauan yksipuolisesti rakastunut, mutta se ei estä minua elämästä elämääni. Vaikka asiat olisivat kuinka huonosti niin ei niiden takia jaksa loputtomiin itkeä. Loppujen lopuksi pahempaakin voisi tapahtua, esim. jos se mies olisi kuollut sen sijaan että jätti minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä39914 kirjoitti:
Itse tapailin 5 vuotta naista, josta jo aika pian ymmärsin, ettei jutusta voi tulla mitään. Silti jäin koukkuun. Yritin tutustua muihin naisiin, mutta aina tämä henkilö oli mielessä. "Suhde" katkesi vasta sitten, kun en nähnyt enää mitään muuta ulospääsytietä tuskallisesta tilanteesta.
Mikä se ulospääsytie siis oli
Se, kun nainen ilmoitti odottavansa lasta toiselle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää suhtautua tuohon ihmissuhteeseen kuten johonkin koukuttavaan asiaan, kuten alkoholiin, huumeisiin tai vaikka suklaaseen. Kaikki nämä asiat kutkuttelevat mielihyvähormonit liikkeelle. Sinun tekee mieli ajatella tätä ihmistä ja suloisia muistoja, kuten joidenkin tekee mieli syödä suklaata tai juoda alkoholia, vaikka tiedät, ettei se ole sinulle hyväksi. Nyt tarvitaan vain luonteen lujuutta. Kaikista mielihyväkoukuista voi päästä irti. Mitä enemmän niitä ruokkii ja niille antaa periksi, sen vaikeampi on irrottautua. Mutta kun onnistuu sinnittelemään tietyn ajan, huomaa sitten, ettei enää kaipaakaan niitä.
Eivät kamalat sydänsurut ole mikään mielihyväkoukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää suhtautua tuohon ihmissuhteeseen kuten johonkin koukuttavaan asiaan, kuten alkoholiin, huumeisiin tai vaikka suklaaseen. Kaikki nämä asiat kutkuttelevat mielihyvähormonit liikkeelle. Sinun tekee mieli ajatella tätä ihmistä ja suloisia muistoja, kuten joidenkin tekee mieli syödä suklaata tai juoda alkoholia, vaikka tiedät, ettei se ole sinulle hyväksi. Nyt tarvitaan vain luonteen lujuutta. Kaikista mielihyväkoukuista voi päästä irti. Mitä enemmän niitä ruokkii ja niille antaa periksi, sen vaikeampi on irrottautua. Mutta kun onnistuu sinnittelemään tietyn ajan, huomaa sitten, ettei enää kaipaakaan niitä.
Eivät kamalat sydänsurut ole mikään mielihyväkoukku.
Jotkut rakastavat kiduttaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevintä olisi päästää irti, kuten olet jo ymmärtänytkin. Irti päästäminen on sitä, että kieltäytyy enää vatvomasta asiaa. Aina, kun ajatus tulee mieleen, teet päättäväisesti jotain muuta. Jo se auttaa, että tuijottaa kaukaisuuteen. Olen joskus keksinyt tämän metodin intuitiivisesti, ja sopivasti tänään sain tukea tälle ajatukselle, kun luin jutun, jonka mukaan silmien liikkumattomuus auttaa tyhjentämään pään. Kokeile.
Miksi on niin tärkeää tyhjentää pää - no, aivotoiminnan fysiologian takia. Neuroniyhteydet vahvistuvat, mitä enemmän niitä käytetään, ja heikentyvät, kun niitä ei käytä. On siis ihan olennaista, että lopetat henkilön ajattelun, niin hän sitten vähitellen painuu taka-alalle. Kyllä sekin päivä tulee, kun et enää ajattele häntä. Tai jos joskus pulpahtaa mieleen, niin et tunne enää mitään. Tiedän kokemuksesta.
Ei silmiään voi koko ajan pitää liikkumattomina.
Ei koko aikaa tarvitsekaan, höh. Sen verran vain, että jatkuva asian miettiminen katkeaa edes joksikin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevintä olisi päästää irti, kuten olet jo ymmärtänytkin. Irti päästäminen on sitä, että kieltäytyy enää vatvomasta asiaa. Aina, kun ajatus tulee mieleen, teet päättäväisesti jotain muuta. Jo se auttaa, että tuijottaa kaukaisuuteen. Olen joskus keksinyt tämän metodin intuitiivisesti, ja sopivasti tänään sain tukea tälle ajatukselle, kun luin jutun, jonka mukaan silmien liikkumattomuus auttaa tyhjentämään pään. Kokeile.
Miksi on niin tärkeää tyhjentää pää - no, aivotoiminnan fysiologian takia. Neuroniyhteydet vahvistuvat, mitä enemmän niitä käytetään, ja heikentyvät, kun niitä ei käytä. On siis ihan olennaista, että lopetat henkilön ajattelun, niin hän sitten vähitellen painuu taka-alalle. Kyllä sekin päivä tulee, kun et enää ajattele häntä. Tai jos joskus pulpahtaa mieleen, niin et tunne enää mitään. Tiedän kokemuksesta.
Minä en juurikaan ajatellut rakastettuani 15 vuoteen. Luulin, että olin päässyt jo yli hänestä. Sitten satuin kerran näkemään hänet, ja yhtäkkiä aloin taas ikävöidä häntä ja tajusin että olin vieläkin rakastunut. Päätin sitten, että en rupea enää koskaan uskottelemaan itselleni, että olisin hänestä yli päässyt. Nyt olen tavannut uuden miehen, johon melkein olen rakastunut, mutta kun en kuitenkaan rakasta häntä yhtä paljon kuin tätä toista, niin ei kai sitä voi ihan rakastumiseksi sanoa. No semmoista elämä on.
Sulla on varmaan jokin asia jäänyt käsittelemättä. Jokunen vuosi sitten minulla palautui samaan tapaan mieleeni vanhat asiat, kun kaivelin vanhoja papereitani, kirjeitä ja valokuvia. Jonkin aikaa tunsin ne samat tunteet ja tuskat kuin silloin aikoinaan. Mutta käytyäni ne läpi totesin, että olin vapaa siitä kaikesta. Menihän siinä jonkin aikaa, en nyt ihan tarkalleen muista, mutta muutama viikko kaiketi tai ehkä parisen kuukautta. Mutta se oli sitten siinä, lopullisesti. Nyt en tosiaankaan tunne yhtään mitään, en rakkautta, en vihaa, en katkeruutta, hämmennystä tai mitä tunteita nyt mahdoinkaan tuntea. Tämä ihminen ei vain enää kiinnosta minua millään lailla. Jos kohtalon oikusta hänet joskus tapaisin, voisin tervehtiä ja kysyä kohteliaasti kuulumiset, mutta ei siksi, että kiinnostaisi, vaan koska se kuuluu hyviin tapoihin.
Usein kestää tuplasti se aika päästä yli kuin mitä suhde kesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiseks paraskaan ei ole huono vaihtoehto, jos tuo tapaus on ollu prima. Katselehan ympärilles!
Entä jos ei rakastu ja tunne seksuaalista halua siihen toiseksi parhaaseen?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää suhtautua tuohon ihmissuhteeseen kuten johonkin koukuttavaan asiaan, kuten alkoholiin, huumeisiin tai vaikka suklaaseen. Kaikki nämä asiat kutkuttelevat mielihyvähormonit liikkeelle. Sinun tekee mieli ajatella tätä ihmistä ja suloisia muistoja, kuten joidenkin tekee mieli syödä suklaata tai juoda alkoholia, vaikka tiedät, ettei se ole sinulle hyväksi. Nyt tarvitaan vain luonteen lujuutta. Kaikista mielihyväkoukuista voi päästä irti. Mitä enemmän niitä ruokkii ja niille antaa periksi, sen vaikeampi on irrottautua. Mutta kun onnistuu sinnittelemään tietyn ajan, huomaa sitten, ettei enää kaipaakaan niitä.
Mitä jos ei pääsekään irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin yleisesti, jos elämässä tapahtuu usein, että rakastuu saavuttamattomiin ihmisiin tai laiminlyöviin tai vaikka ihan vain ihmisiin, jotka eivät panosta suhteeseen yhtä paljon kuin itse niin kannattaa miettiä, onko lapsuudessa jäänyt jotain vaille, onko oma suhde toiseen vanhempaan samalla tavalla epätasapainoinen tai onko vanhempien keskinäinen suhde ollut epätasapainoinen. Meitä voi alitajuisesti vetää samalla tavalla "tuttu" suhde, vaikka se ei olisi hyväksikään meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehkutat väärää unelmaa itsesi kanssa. Mitä enemmän sitä teet, sen vaikeempaa on toisesta päästää irti. Teet asian vain vaikeeksi itsellesi, elät jotain hattaraelämää päivittäin.
Okei. Mikä sun neuvosi siis olisi?
Mä olen oikeasti jo ihan turhautunut ja väsynyt tähän olotilaan. MITEN ihmiset tuosta noin vaan lakkaa rakastamasta ja siirtyy eteenpäin ja uuteen suhteeseen? Mulla on niin ikäväkin sitä miestä koko ajan, että tuntuu henkiseltä kidutukselta olla erossa.
Ap.
Yksi usein toimiva tapa on se, että alat vaan kirjoittaa tuosta asiasta ihan niin paljon kuin ikinä susta irtoaa. Kirjoitat, kirjoitat ja kirjoitat, ja aivan tajunnanvirtaa. Uppoudut tunteisiisi aivan täysin, ja siinä samalla tulet tonennäköisesti oppineeksi jotain itsestäsi. Lähinnä sitä, MIKSI olet noin kiinni tuossa ihmisessä, joka ei sinusta välitä, mistä ne tunteet kumpuaa, mitä luulet tuon toisen voivan sinulle antaa, joka niin kovasti tekisi sinut onnelliseksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti, jos elämässä tapahtuu usein, että rakastuu saavuttamattomiin ihmisiin tai laiminlyöviin tai vaikka ihan vain ihmisiin, jotka eivät panosta suhteeseen yhtä paljon kuin itse niin kannattaa miettiä, onko lapsuudessa jäänyt jotain vaille, onko oma suhde toiseen vanhempaan samalla tavalla epätasapainoinen tai onko vanhempien keskinäinen suhde ollut epätasapainoinen. Meitä voi alitajuisesti vetää samalla tavalla "tuttu" suhde, vaikka se ei olisi hyväksikään meille.
Mitä se lapsuuden pohtiminen auttaa siinä tilanteessa kun sydän on rikki ja koko ajan ikävä ja suru?
Kukaan ei ole täydellinen. Hänessä on varmasti jotain, mikä ärsyttää sinua tai mistä et pidä. Keskity niihin aina, kun ikävä alkaa painamaan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuoden piävät ja joikaillaan toisen perään koko ajan. ..
Harjoittele keskittymään oman elämäsi parantamiseen
Tee päivittäin ainakin yksi, pienikin, asia josta tule hyvä mieli.
Ulkoilu auttaa aina, edes korttelin ympäri.
Harjoittele tunnistamaan ja pysäyttämään ajatus, joka koskee aihetta.
Sitten voi suunnata ajatuksen toisaalle, ihan mihin vain parempaan.
Toimii jos harjoittelee.
Keksi muuta tekemistä. Uusi harrastus tai joku asia joka vie ajatukset muualle. Et voi sille mitään jos toinen ei välitä. Pakko jatkaa elämää. On niitä miehiä muitakin. Parempia. Tai sit et etsi edes uutta suhdetta vaan elät itsellesi. Käyt keikoilla ja kulttuuritapahtumissa. Aina voi löytää uusia ystäviä ilman mitään paineita parisuhteen aloittamisesta.
Ajattele miehen huonoja puolia, sellaisia varmasti on. Kohota itsetuntoasi ja ylpeyttäsi itsestäsi ajattelemalla, että sinä et menetä mitään, vaan hän menettää. Näin ainakin itse olen saanut omia tunteitani erästä henkilöä kohtaan vähenemään melkoisesti. Kyseessä mullakin yksipuolinen ihastus. Olen huomannut, että olin ihastunut lähinnä mielikuvaan henkilöstä..
Ei silmiään voi koko ajan pitää liikkumattomina.