Millainen henkilö on sukusi ns. "häpeäpilkku"?

Minä, sen jälkeen, kun tulin uskoon! Suku nauroi ja kyseli, mitä minä siitä saan. No, en osannut vastata, mutta ikionnellinen olin ja olen edelleen uskoontulostani. En ollut enää kovin suosittu vieras sukulaisten luo, heille kun viina kuului vapaa-aikaan ja sen ympärillä pitivät lystiään. No, ei mua pahemmin kyllä sellaiset porukat kiinnostanu. Koen, että eivät pidä uskovia täysjärkisenä, kuten yleensäkään vastahenkiset ihmiset. Joidenkin kanssa on kyllä ollut hyviä keskusteluja ja sitä kautta vähän asenteet muuttuneet.

Murhaaja, tosin eipä se sukukokoontumisissakaan käy kun istuu vankilassa. :D

Minä olin. Sössin nuorena asiani, e käynyt töissä en kouluissa. Käytännössä isän puoli hylkäsi isä mukaanlukien kokonaan. Nyt olen noussut suistani, tienaan parhaiten 4 sisarruksesta, olen töissä hyvässä asemassa, asun omassa asunnossa jne ja koko isä suku ja isä yrittää soitella ja olisin taas suosiossa mutta tähän en lähde, siihen sukuun kelpaa vain silloin kun menee hyvin, ei huonoina aikoina.

Minä olen ainakin meidän perheen musta lammas. Olen järjestänyt alitajuisesti elämän tismalleen samanlaiseen asetelmaan kuin mitä se kotona oli, kamalassa lapsuudessa. Yksi kaunis päivä tajusin että kopioin äitini elämää enkä osaa lopettaa :((. Tälle on kai nimikin, toistamisPAKKO. Lapsuuden trauma eletään uudelleen oman elämän näyttämöllä.

Sukulaiseni on narkki, joka sai lapsen 15-vuotiaana ja nyt hänen lisäkseen myös hänen poikansa on narkki. Kumpikaan ei ole eläessään tehnyt päivääkään töitä. En ole missään tekemisissä heidän kanssaan.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 21:55"]

Minä olen ainakin meidän perheen musta lammas. Olen järjestänyt alitajuisesti elämän tismalleen samanlaiseen asetelmaan kuin mitä se kotona oli, kamalassa lapsuudessa. Yksi kaunis päivä tajusin että kopioin äitini elämää enkä osaa lopettaa :((. Tälle on kai nimikin, toistamisPAKKO. Lapsuuden trauma eletään uudelleen oman elämän näyttämöllä.

[/quote]

Tätä uusintaa ei tarvitse enää esittää! Sen voi lopettaa. Uusia, parempia tarinoita sun näyttämölle heti! Uusi näytäntökausi on pyörähtänyt tänä syksynä käyntiin. 

Minähän se taidan olla. Yksinhuoltaja, vuoroin opiskelen, vuoroin kortistossa. Omaisuutta ei ole, eikä miestä. Asun todennäköisesti loppuelämäni vuokralla. Kärsinyt mielenterveysongelmista ja yrittänyt itsaria. Velkaa ei ole, mikä sekin taitaa olla miinusta kun ei tällaiselle luuserille lainaa edes myönnettäisi.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 21:57"]

Sukulaiseni on narkki, joka sai lapsen 15-vuotiaana ja nyt hänen lisäkseen myös hänen poikansa on narkki. Kumpikaan ei ole eläessään tehnyt päivääkään töitä. En ole missään tekemisissä heidän kanssaan.

[/quote]

Mutta kuka on musta lammas? Mikset ole tekemisissä?

Serkkuni on WT. Juuri kun huokaisemme helpotuksesta suvun tapahtumissa toivoen, että pahin on vältetty, pyyhältävät he paikalle romulla autollaan ja nolaavat koko suvun. Viimeksi kaatoivat kirjahyllyyn kaljalasin ja oksensivat olohuoneen valkoiselle matolle. Loppuun vielä paskanhaistatukset ja pihaterassin räjäytys. Jos joku osaa aina pilata kaiken, niin he.

Musta lammas, jaa-ah - olisikohan suvun ainoa tunnettu lesbo jonkinlainen musta lammas. Kenelläkään ei kyllä ole mitään häntä vastaan. 

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 22:07"]

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 21:57"]

Sukulaiseni on narkki, joka sai lapsen 15-vuotiaana ja nyt hänen lisäkseen myös hänen poikansa on narkki. Kumpikaan ei ole eläessään tehnyt päivääkään töitä. En ole missään tekemisissä heidän kanssaan.

[/quote]

Mutta kuka on musta lammas? Mikset ole tekemisissä?

[/quot

no, mitä luulet ? Narkomaani sukulaiseni, jotka ovat vuoroin vankilassa ja vapaalla. He elävät aivan toisenlaisessa maailmassa kuin minä ja perheeni. Kumpikaan ei ole eämänsä aikana ollut päivääkään töissä. Koulut kesken eikä heillä ole mitään päämääriä elämässään. Mielessä vain mistä ja miten saavat kamaa. Ikävää kyllä, mutta he ovat valintansa tehneet elämänsä suhteen...

Minä. Asun pääkaupunkiseudulla, kaukana kotoa ja poissa sukulaisten silmistä. Kotiseudulla käymään mennessäni olen aina se "paskantärkeä Hesan tyttö", joka opiskelee sukulaisten mielestä liian pitkään ja luulee olevansa jotakin. Minua kehotetaan jatkuvasti perustamaan oma yritys (kahvila-, siivous- tai muu vastaava) että "menisit sinäkin töihin joskus". Minulla ei ole lapsia enkä haaveile perheestä ja siitäkin kuulen jatkuvasti. "Kyllä normaali ihminen lapsia haluaa, mitä useampi, sen parempi!" Lisäksi olen kasvissyöjä ja jos jäisin odottamaan että minulle tarjottaisi jotakin ruokavaliooni sopivaa, saisin olla koko vierailuni ajan nälkäinen. Puhumattakaan siitä, etten kuulu kirkkoon... Voi voi, minussa on niin paljon haukuttavaa ja ihmeteltävää, naurattaisi jos ei harmittaisi. 

En tiedä ketä muut suvussa pitää mustana lampaana moniongelmaisia ja alkoholisteja kun on vaikka muille jakaa. Mun silmissä pahin on kuitenkin nainen, joka hylkäsi poikansa "uuden onnen" takia. Mies ei kyennyt hyväksymään toisen miehen lasta, joten lapsi pistettiin sijoitukseen :( Eihän se uusi onni kestänyt, mutta lasta ei niin vain takaisin saanutkaan.

Minä. Nuorempana minusta odotettiin jotain suurta ja merkittävää, sillä olin kympin oppilas ja kävin ns. eliittilukion. Sitten parikymppisenä juutuin opiskelemaan hömppäaloja yliopistolle, olin pitkään sinkkuna ja tapasin todella vanhan miehen, johon ihastua retkahdin.

Sitten lähempänä kolmeakymppiä menin hieman hanttihomman oloisiin toimistotöihin henkeni pitimiksi ja sillä tiellä olen edelleen. Korkeakoulututkinto on edelleen kesken. Ja ulkonäöltänikään en ole koskaan ollut klassisen kaunis, vaan ns. rumankaunis tai "persoonallisen näköinen". Lisäksi olen ujo.

Sukulaiseni kaihtavat minua ja katsovat nenänvarttaan pitkin -- niistä alkoholisoituneista duunareista wannabe-porvareihin ja koulutettuihin keskiluokkaisiin saakka. Toisin sanoen minusta ei vanhempiani lukuunottamatta pidä kukaan.

Juoppo, lapset huostaanotettu