En pidä itseäni äitipuolena

Lähiäiti.

Itse pidän itseäni lapsen isän naisystävänä tms. Jätän myös suosiolla hoitovastuun lapsesta hänen oikeille vanhemmilleen, enkä itse asiassa edes välitä tutstua lapseen sen kummemmin. Ystävällinen olen kun nähdään, mutten osallistu hänen ja mieheni juttuihin muuten. Isäänsähän lapsi tuleekin katsomaan. -Ap

Kyllä mä vaan tykkäisin, että lapsellani oli isänsä luona vieraillessa ihan kaksi aikuista, jotka ovat omassa kotonaan ihan samalla määräämisvallalla. Ehkä olet ottanut nyt itsellesi helpon roolin, mutta ehkä se kostautuu vielä, siinä vaiheessa kun murkkuikäiset syövät teillä lippis päässä ja kotiutuvat kännisinä.

Ja kuule, mua ei vois vähempää kiinnostaa millainen juntti miehen ja hänen exänsä pennusta kasvaa. Syököön vaan lippis päässä ja vetäköön viinaa vaikka kaksin käsin. EVVVK. -Ap

Äitipuoli voi toki olla " toinen aikuinen talossa" , mutta hänen ei tarvitse ottaa kantaa lastenkasvatukseen liiemmälti (ellei sitten lapset ole oman äidin toimesta kasvatettu vailla käytöstapoja, toki omassa kodissaan on oikeus edellyttää lapsiltakin tietynlaisia tapoja). Äitipuoli voi aivan hyvin olla lapselle " aikuinen ystävä" , jolle voi uskoutua niistä asioista, joista ei omille vanhemmille kehtaa kertoa.

- itse olen mieheni lapsille ihan vaan ' Sirpa' , eivätkä he tituleeraa minua äitipuoleksi vaan isänsä avovaimoksi.

Veikkaan kyllä, että asenteesi tulee miehen ja sinun väliin. Jos et arvosta miehen lasta, niin arvostatko oikeasti miestäkään?

On ystävällinen lapsille mutta ei muuten sekoonnu asioihin. Omien lasten äitipuoli kun haluaa olla äiti lapsilleni ja sekoontuu joka helvetin asiaan.



Sun miehen eksä on onnellinen! Mä ainakin olisin.

Kyllä minä ainakin komennan, en ole edes ajatellut ikinä, että en mitenkään komentaisi tai kasvattaisi mieheni lasta. Minusta ainakin on ihan mukava, että tyttö tottelee ja nyt isompana " kunnioittaa" minua " vanhempana" samalla tavalla kuin miestäkin. Eli kummalta tahansa voi kysyä lupaa johonkin ja minun mielipide on yhtä painava kuin miehenkin..



Toki olen samaa mieltä siinä, että lähempänä olen tytön ystävää kuin äitiä. Tyttö voi kertoa minulle poikaystävistään ja ensisuudelmistaan jne. helpommin kuin äidilleen ja kysyä aikuisen mielipidettä johonkin.

Olen alusta asti ottanut ystävällisen, mutta välttelevän roolin hänen lastaan kohtaan. En halua leikkiä mitään " yhtä suurta perhettä" . Minun perheeni on mieheni ja yhteinen lapsemme. Slloin kun miehen lapsi tulee käymään, teen usein omia juttuja lapsemme kanssa ja reissailemme ym. kivaa. -Ap

En myöskään tajua, miksi minua on mm. nimitelty loiseksi ym.



Minusta perheen muodostavat pysyvästi (virallisesti ihmisellä on vain yksi vakituinen osoite) yhdessä asuvat henkilöt. Koska mieheni lapsi ainoastaan vierailee meillä silloin tällöin, en laske häntä perheeseemme kuuluvaksi. (Perhettämme ei näinollen myöskään tilastoida uusperheeksi, mutta kai tämänkin av-mammat tietävät paremmin..) Hänen perheensä on äitinsä luona. Toki hän on silti mieheni lapsi, ei tämä siihen vaikuta.



Mitä väärää on siinä, että elän omaa elämääni, silloin kun poika on meillä ja muuten perhe-elämää miehen ja lapsemme kanssa? Kuten olen jo todennut, miehen lapselle olen aina ystävällinen, mutta en ala hänen äidikseen. Se hänellä jo on. -Ap

Toki mieheni lapsensa perään katsoo ja rajat asettaa. Jos lapsensa esim. solvaisi minua, puuttuisi isänsäkin varmasti siihen. -Ap

24 h / Vrk. Äitinsä narkkaa mieluummin kylillä ja ei tuo isäkään ole järin kiinnostunut.

Hienoa, että olet aikuinen lapsen maailmassa, jolla ei ole muita aikuisia. Samaa toivoisi muiltakin. Aikuisuuttaanhan monet tässä ketjussa juoksee pakoon. Sitä, että häntä voisi joku reppana tarvita. Mikä onkaan ihmisen elämäntehtävä, jos se ei ole tämä? Surullista.



uusperheen äiti, kasvatustieteen ammattilainen myös

tenkin.

Eli kun lapsi kasvaa, viettää varmaan teillä esim. n. puolet koulujen loma-ajoista. Luuletko, että miehesi on aina silloin koko ajan kotona? Riittää, että hän lähtee roskapussia ulos viemään, niin lapsi tulee testaamaan sinun rajat: hän katsoo puututko sinä hänen tekemisiinsä vai et. ja jos et puutu, ryhtyy tekemään KAIKKEA mahdollista. Ajattele, että uhallaan särkee perintömaljakkosi tai muuta. Ensin heiluttelee sitä nenäsi alla ja on tiputtavinaan ja katsoo miten reagoit. Lapset haastavat jokaisen aikuisen lähellään. He katsovat millaisia rajoja nämä heille asettavatr. Nyt pikkulapsivaiheessa voitkin näennäisesti päästä helpolla, mutta koulu- ja murrosiässä ongelmat tulevat alkamaan. En sano tätä ilkeyttäni, vaan siksi, että minusta luulet, että näennäisesti helppo ratkaisusi on ongelmaton. Se ei sitä ole.

Jos ei tottelisi, luulen että ehdottaisin miehelleni, että tapaavat jossain muualla. Ei meille tulla riehumaan ja rikkomaan paikkoja. Ei miehenikään sitä hyväksyisi. Lapsella on sitä paitsi oma kotinsa. -Ap

Sellaista vaihtoehtoa tuskin on. -Ap

Hän on kuitenkin perheesi jäsen, sillä hän on miehesi lapsi yhtä paljon kuin yhteiset lapsenne. Miehesi tehtävä on rahoittaa pojan elämä, ei sinun. Mutta yhteistaloudessa tietysti kaikki vaikuttaa kaikkeen.

lapsi asuu äitinsä luona ja käy joskus meillä. Nyt vasta kun olen itse äitipuolen asemassa tajuan, että asema saattaa olla vaikea ja ristiriitainen. Aluksi koin syyllisyyttä siitä, että en ole tarpeeksi äiti lapselle. Nyt en koe enää koska tajuan, että minun on mahdotonta vetää täysillä äidin roolia. Siitä yksinkertaisesta syystä, että lapsella on jo OMA ÄITI. Minulla ei ole mitään virallista oikeutta päättää lapsen asioista, esim. mitä lapsi harrastaa, ketä tapaa, nukkuuko lasten huoneessa vai vanhempien sängyssä, en saa esiintyä äitinä lapsen opettajalle, tarhatädille ( en saa neuvotella heidän kanssaan lapsesta). Sen lisäksi lapsi ei pidä minua äitinä eikä rakasta minua lähimainkaan niin paljon kuin omaa oikeata äitiä. Nyt ymmärrän omaa äitipuoltani paljon enemmän ja tajuan kuinka vaikeaa hänellä on ollut.

Miehen lapsi on meille miltei vieras ja välimme ovat kohteliaat puolin ja toisin. Koskaan ei ole kiukutellut tai ollut tottelematon, ja ikää on jo 12. Mieheni ja lapsen äiti eivät ole koskaan seurustelleet ja lapsi on alkanut käydäkin isällään öitä vasta 3-vuotiaana. Asuu lähes 300 kilometrin päässä, joten tapaamiset ovat harvoja, lähinnä pidemmillä lomilla. Mielestäni tilanne on vähän korni, kun en usko isän ja lapsen välillä olevan kummoistakaan tunnesidettä. Mutta tärkeää lapsen kannalta on kuitenkin tuntea isänsä ja kokea, että isällekin on tervetullut. Tälläinenkin isyys on parempi kuin ei mitään. Ja usein pyrimme tekemään kivoja juttuja lapsen vieraillessa ja koskaan ei osoiteta mieltä tai syrjitä mistään. Tapaamiset ovat saman kaltaisia kuin esim. siskoni lasten kanssa, jotka käyvät joskus täällä tädillään ja tädin miehellä kylässä.