Koen ettei mies rakasta vai mistä kyse?

Muuten aika hyvä havainto, kuinka pienenä ja merkityksettömänä asiana suomalaisessa kulttuurissa pidetään kehumista. Se nähdään niin mitättömänä, että jos kehuja ja sanallisia rakkaudenosoituksia ei saa on väärin lähteä siitä syystä suhteesta...Huhhuh.

Olen tästä monesti miehelle sanonut mutta mitään muutosta ei ole tullut. Koen loukkaavana ettei hän välitä yhtään siitä mikä on mulle tärkeää. Muuten on hyvä isä ja teoillaan pitää musta huolta ja hänelle tulee paha mieli kun tuon esille tyytymättömyyteni. Joskus mietin että hankkisin sivusuhteeseen jotta saisin kuulla jotain positiivista edes hetken, mutta mitään en ole tehnyt.

Ehkä vanha viisaus pitää paikaansa - tarvitsee saada ja kokea rakkautta voidakseen itse antaa sitä muille

Sama täällä, mutta mulla on ihana salarakas joka joka kerta muistaa kerto s miten ihana olen ;-)

Mulla on miehen kanssa TÄSMÄLLEEN sama tilanne. En tiedä mitä pitäisi tehdä, koska mies ei tuosta tule muuttumaan.

Ei ne tyhjät sanat mitään merkkaa vaan ne TEOT!

Moni mies suoltaa suustaa vaikka mitä kehuja ja rakkauden tunnustuksia mutta siihen se jääkin....

Ymmärrän ap.n pointin täydellisesti! Meillä sama juttu/ ongelma. Tajusin yksi pv etten yhtään tiedä mitä tuon miehen päässä liikkuu. Olen miettinyt,että olenko suhteessa,jossa yksi päivä huomaan miehen lähtevän. Koska ei ole ollut kanssani onnellinen.
minäkin olen tosi hellyyden kipeä ja haluaisin silittelyä ja tunteiden näyttämistä. Voin fyysisesti pahoin välillä kun koen tuon kaipauksen niin kipeänä. En aina jaksa olla itse Se aloitteentekijä joka asiassa,kaipa Se mies on jollain tasolla tyytyväinen,onnesta en tiedä.
halusin itse naimisiin hänen kanssaan,enää en tiedä mitä haluan,kestänkö tälläistä suhdetta,minäkin olen aiemmissa suhteissa tottunut ihan toisenlaiseen tapaan.

Sama täällä ap. Minä TIEDÄN ettei mies rakasta. On joskus sanonut niin - ja heti perään katunut sanojaan väittäen ettei tarkoittanut sitä. Mutta miksi sitten sanoi? Tästä on 6 vuotta aikaa. Sen jälkeen on mennyt niin, että sanoo kyllä harvakseltaan rakastavansa ja halaakin joskus, mutta hänestä ei välity tunnetta. On jotenkin pakotettua tai ulkokohtaista. Hänkin haluaa olla yhdessä "loppuelämän" ja on sitoutunut perheeseensä.

Mutta olen itse pettynyt. En haluaisi olla suhteessa, jossa toinen haluaa olla jostain muusta syystä kuin rakkaudesta. Alusta asti tuntui, ettei mies ollut mukana niin kuin itse olin. Jostain syystä hän kuitenkin haluaa kanssani olla... Enemmän kuin sanoja, kaipaisin tekoja ja tuntea toisesta välittyvää tunnetta sitä kautta. Mutta koska rakkaus puuttuu, puuttuvat myös nämä. - Ja mies ei ole tyypillinen suomi-jurottaja, vaan osaa kyllä puhua ja ymmärtää yhtä sun toista.

Aika harvassa ne miehet on jotka kehuu tarpeeksi ;) Tai sitte kehuu mutta on joku muu huono puoli. Kaikilla on heikkoutensa. Yritä jutella miehen kanssa syyllistämättä. Tsemppiä!

Minunkin mieheni on niitä jotka osoittavat tunteensa enemmän teoin kuin sanoin. Hyvin yleistä suomalaisille miehille, luullakseni. Ja itse ainakin otan mieluummin teot kuin sanat, jos pitää valita. Vaikka mieluiten tietysti ottaisin molemmat :) Mutta jos mieheni ei sen paremmin puhuisi kuin pussaisikaan, niin sitten en varmaan kestäisi. Hän kuitenkin pussaa ja on hellä ja huomaavainen ja tekee oma-aloitteisesti asioita jotta minulla olisi hyvä olla. Ehkä siis kestän sen että harvoin kuulen rakkauden sanoja tai muita ns. lirkutteluja. Ja silloin kun kuulen, hän on tosissaan ja tarkoittaa mitä sanoo.

Itse olen ylitsepursuavampi sekä teoissa että sanoissa, mutta kyllä minä ymmärrän ettei mieheni voi mitään omalle persoonalleen. Hän on kasvanut sellaiseksi erinäisistä syistä ja osoittaa tunteensa omalla tavallaan. Ja kyllä hän välillä selvästi yrittää tsempatakin kehumisen kanssa, koska olen monesti sanonut että kaipaisin sellaista enemmän. Se nyt vaan on aika uusi asia meidän kulttuurissamme, että annetaan positiivista palautetta, ikävä kyllä.