Minkä ikäisiä pidätte vielä perheen " lapsina" ? Siis siinä mielessä, että
maksatte kaikki kulut yms? Joskus keväällä kirjoitin tänne siitä, että mieheni 18 täyttävä poika halusi päästä kesälomamatkalle ulkomaille mukaan. Itse en olisi halunnut kustantaa häntä enää mukaan. Lähinnä ärsytti se, että poika ei aluksi halunnut mennä kesätöihin, vaikka niitä oli tarjottimella tarjolla...olis halunnut olla kotona ja lähteä sitten loppukesästä meidän piikkiimme ulkomaille. Ja tätä piti itsestään selvänä ratkaisuna.
Tuntui oudolta, kun itse tuossa iässä matkustin jo ystävien kanssa ja maksoin itse,( en olis muuten mihinkään päässytkään ei sen puoleen.)
Onneksi poika muutti mielensä ja oli töissä sekä lähti myös reissuun kaveriensa kanssa pohjoiseen yms. Sain kauheat haukut tällä palstalla, kun minä, ilkeä äitipuoli, olin sorsimassa perheen vanhinta " lasta" , kun en halunnut enää alkaa kustantamaan perheen ( eli myös minun) rahoistani miehen ens kuussa 18 v täyttävää lasta matkalle mukaan.
Kommentit (32)
Äitipuoli tosin taitaa odottaa 18-vuotispäivää kuin kuuta nousevaa heittääkseen pojan pellolle...
Ap, olen kyllä myös huolissaan tuosta asenteesta, että ei edes halua kesätöihin, kun odottaa valmista pullamössöä tarjoiltavaksi tarjottimella eteen. Jos et tähän kuvioon puutu, 18vuotiaasta tulee juuri tätä tulevaisuuden pullamössökansaa, joka ei kykene ottamaan vastuuta itsestään.
Sitten on eri asia se, että mitä aikuiselle lapselle tarjoillaan valmiina, ja mitä hän joutuu itse kustantamaan. Tämä lomamatka nyt on yksi sellainen aihe, mutta samanlaisia on viikkorahat (vieläkö maksetaan), entä oppikirjat, koulutus jne.. 18v saa jo opintotuen, joten voi velvoittaa hänet maksamaan niillä rahoilla jotain. Samoin voi ajatella, että jos haluaa merkkifarkkuja tms. niin siitä vaan töihin tienaamaan niitä. Eli ottamatta varsinaisesti tuohon lomamatkaan kantaa, teillä on kokonaisuuden sovittelussa miettimistä.
T: nuorten parissa työskentelevä
ps. Omat vanhempani selittivät jo murrosiässä meille, että kun aikuistumme, ryhdymme ottamaan taloudellisestikin itsestämme vastuuta ja että vanhemmat eivät meitä elätä hamaan tulevaisuuteen. Joten kun opintotuet ja palkat ryhtyivät juoksemaan, jouduin maksamaan itse mm. kirjat jne.. vaikka pikkusisarukset saivat samat vielä ilmaiseksi. Ja ymmärsin sen.
Miksi täällä aina kiukutellaan uusperheellisille? Ovatko nämä kiukuttelijat kenties kokeneet vääryyttä lapsena samassa tilanteessa?
Voin uusioperheellisenä kertoa,että tämä on vaikeampaa kuin tavallisessa ydinperheessä,mutta mitä sitten,jos se on oma valinta ja miksi ei saisi kysyä täältä neuvoa/mielepidettä ?
Lisäksi se on luonnollinen tarve hakeutua eronneenakin parisuhteeseen,vaikka olisi ennestään lapsia.
Meidän perheessä ainakin yritetään parhaan mukaan kohdella lapsia tasavertaisena.
Mummot ja kummit ja ystävät eivät sitä tee,eivätkä pidä meitä tavallisena perheenä,siinä kipupuste. Mielestäni tämäkin ongelma voisi olla tavallisen ydinperheen ongelma,nyt siihen vain sotkettiin uusperheellisyys.
mitä kuuluu kustantaa lapsille ja mitä ei, minkäikäisenä odottaa itsenäisyyttä ja missä ei, keskustelun ehkä avaa toiste.
Ap:n kirjoituksissa nimenomaan paistoi se, että hän haluaa eri säännöt tälle pojalle kuin " omille lapsilleen" . Lyön satasesta vetoa, että kun nämä kolkuttelevat täysi-ikäisyyttä, ap ei notku täällä pohtimassa, maksaako heille jonkun PERHEmatkan vai ei.
Vierailija:
Vaan siitä, että mun mielestä olis ollut aika etsiä jo kesätöitä ja tienata omaa rahaa. Niin tein minäkin tuossa iässä ja niin onneksi poikakin sitten teki. Ja tosiaan mun mielestä kaikkia kotona asuvia, esim 19-vuotiaita, ei tosiaan tartte maksaa perheen matkoille mukaan. Ei todellakaan. 19-v on jo aikuinen ja jos asuu kotona, ni sekin on jo etu hänelle. Ei minua ainakaan otettu mukaan joskus 2-kymppisenä, jos vanhemmat menivät jonnekin matkalle. Eikä ois tullut mieleenkään ruveta sitä vaatimaan tai edes haluamaan. Ehkä olen outo.
Siihen asti katson olevani elatusvelvollinen ja niinpä tuo virallisestikin taitaa mennä. Luultavasti tosin autamme vielä yliopisto-opiskelijaa ja ainakin pyydämme nuoren aikuisen lapsemme joskus mukaamme lomamatkoille, jotka me heille kustannamme.
Aikuiselle lapselle voi sanoa, että nyt on aikuisten reissu tai reissu vain näiden pienten kanssa ja hänen on aika hankkia kesätienestiä.
Älkää tehkö ap:n tekstistä omia tulkintoja. Jos korostaa, että on miehen lapsi, voi sillä tarkoittaa vain sitä, että hän ei oikein pysty asiaa päättämään.
Miksi olet ap itsesi moiseen tilanteeseen laittanut? Eikö lapsettomia miehiä löytynyt?
Eikö olisi kannattanut laatia selvät säännöt ensin?
Mielestäni se ei ole oikein että yksi lapsi jätetään matkan ulkopuolelle.