Isäni pelotteli mua lapsena, nyt käyn niita pelon tunteita läpi

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun äiti sanoi?

Äiti ei koskaan ollut esim. veneessä, kun isä keikutteli sitä. Lisäksi he olivat paljon töissä eri aikaan, kun toinen oli kotona, toinen oli töissä. En muista, puhuttiinko näistä asioista siihen aikaan mitään. Äiti on aika vanha nyt enkä tiedä viitsinkö alkaa enää kyselemään. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun äiti sanoi?

Äiti ei koskaan ollut esim. veneessä, kun isä keikutteli sitä. Lisäksi he olivat paljon töissä eri aikaan, kun toinen oli kotona, toinen oli töissä. En muista, puhuttiinko näistä asioista siihen aikaan mitään. Äiti on aika vanha nyt enkä tiedä viitsinkö alkaa enää kyselemään. ap

Varmaan se auttaisi sua jos puhuisitte ja saisit äidin näkökulman asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun äiti sanoi?

Äiti ei koskaan ollut esim. veneessä, kun isä keikutteli sitä. Lisäksi he olivat paljon töissä eri aikaan, kun toinen oli kotona, toinen oli töissä. En muista, puhuttiinko näistä asioista siihen aikaan mitään. Äiti on aika vanha nyt enkä tiedä viitsinkö alkaa enää kyselemään. ap

Koskaan eivät olleet yhtä aikaa kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun äiti sanoi?

Äiti ei koskaan ollut esim. veneessä, kun isä keikutteli sitä. Lisäksi he olivat paljon töissä eri aikaan, kun toinen oli kotona, toinen oli töissä. En muista, puhuttiinko näistä asioista siihen aikaan mitään. Äiti on aika vanha nyt enkä tiedä viitsinkö alkaa enää kyselemään. ap

Varmaan se auttaisi sua jos puhuisitte ja saisit äidin näkökulman asiaan.

Äiti on sellainen ihminen, ettei hän halua muistella vanhoja ikäviä muistoja. Lisäksi luulen ettei hän edes tiedä kaikkea isän touhuista. Varmasti puhuminen auttaisi, jos vaan uskon että äiti ymmärtäisi... ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun äiti sanoi?

Äiti ei koskaan ollut esim. veneessä, kun isä keikutteli sitä. Lisäksi he olivat paljon töissä eri aikaan, kun toinen oli kotona, toinen oli töissä. En muista, puhuttiinko näistä asioista siihen aikaan mitään. Äiti on aika vanha nyt enkä tiedä viitsinkö alkaa enää kyselemään. ap

Koskaan eivät olleet yhtä aikaa kotona?

Tottakai olivat. Kirjoitin että olivat paljon töissä eri aikaan ja siis myös paljon eri aikaan kotona. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun äiti sanoi?

Äiti ei koskaan ollut esim. veneessä, kun isä keikutteli sitä. Lisäksi he olivat paljon töissä eri aikaan, kun toinen oli kotona, toinen oli töissä. En muista, puhuttiinko näistä asioista siihen aikaan mitään. Äiti on aika vanha nyt enkä tiedä viitsinkö alkaa enää kyselemään. ap

Varmaan se auttaisi sua jos puhuisitte ja saisit äidin näkökulman asiaan.

Äiti on sellainen ihminen, ettei hän halua muistella vanhoja ikäviä muistoja. Lisäksi luulen ettei hän edes tiedä kaikkea isän touhuista. Varmasti puhuminen auttaisi, jos vaan uskon että äiti ymmärtäisi... ap

Voisitko jutella terapeutin kanssa?

Ehkä sun pitäisi tehdä niin kuin äitisi että et muistele ikäviä muistoja vaikka se on varmasti vaikeaa.

Ei liity tähän mutta muistan kun olin lapsena mummolassa ja säin päähäni pelästyttää mummin. Hiivin taakse kun mummi katsoi telkkaria ja säikäytin. Mummi ponkaisi ylös ja huusi että hän voi oikeasti kuolla sydänkohtaukseen kun on jo vanha ja heikko. Minä pelästyin siitä varmaan enemmän kuin mummi. En sen jälkeen säikytellyt :D

Mistä sun muistikuva tuli mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Toinen mitä olen lapsesta asti inhonnut, on kutittelu. Ei, se että nauraa hysteerisenä kun toinen pitää otteessaan ja käsittelee sinua, ei ole oikein. Mitenkään et pääse pois ja toinen ei usko miten paljon kärsit tilanteessa. Kun naurat, heko heko.

Sama asia siskoni Tainan,vai oliko Marian ystävä Eila kun tuli lapsuus kotiimme joskus 50 luku Malmilla.Vai oliko 60-luku alua? Kutiteli aina minua.Ole todella ahdistavaa.Mutta en siitä traumoja saanut.Paljon olen elämä kokenut negatiivistakin.En silti itke nuorutani,orpoutani.Tai muuta tapahtuma ketuja elämä trauma.Sitä on narkki veli uhannut huume piikillä ja leipä veiitsellä minua.En niitä kanna mukanani.Asenne se ratkaisee kaikessa.Mennyt on mennyt ja jokainen päivä on uusi ja ihmelinen.Jätäkää taksenne negativisiis,Menkää vaikka lyhyt terapiaan ,pääsette niistä irti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sun pitäisi tehdä niin kuin äitisi että et muistele ikäviä muistoja vaikka se on varmasti vaikeaa.

No kukapa niitä ikäviä muistoja haluaisikaan käydä läpi. Mutta olen vuosien kuluessa tajunnut, kuinka säikky olen ja miettinyt, mistä se johtuu. Muutenkin on elämässä käynyt kaikenlaista viime vuosina ja olen alkanut tutkimaan sisimpääni. Ei ole normaalia 49v kerrostalossa asuvalta naiselta, että öisin säikähtelee kun käy vessassa. Ja just tuo metsän pelko. Mun on pakko käydä nämä tunteet läpi. Joku ehdotti terapeuttia, en tiedä vaikka tarviisinkin sellaista joskus. Riippuu mitä kaikkea mieleen muistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mitä olen lapsesta asti inhonnut, on kutittelu. Ei, se että nauraa hysteerisenä kun toinen pitää otteessaan ja käsittelee sinua, ei ole oikein. Mitenkään et pääse pois ja toinen ei usko miten paljon kärsit tilanteessa. Kun naurat, heko heko.

Toikin on vähän ristiriitasta kun lapset tavallaan tykkää siitä ja ei tykkää. Minä kutittelin kummilapsiani, mutta kun huusivat että ei saa, niin päästin heti irti, nuo kuitenkin tuli heti sen jälkeen virnuillen kiehnäämään siihen taas oikein odottaen kutitusta ja tietenkin tein sen taas ja lapset nauroivat kippurassa, eli itse sitä kyllä kerjäsivät. Ei kuitenkaan pidä kutitella niin, että lapsi ei pääse karkuun silloin kun haluaa.

Niin no tuossahan kuvaillaan kahta eri asiaa. Pitää otteessaan eikä päästä pois versus kutittaa, lapsi pääsee pakoon ja tulee takaisin kutitettavaksi lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mitä olen lapsesta asti inhonnut, on kutittelu. Ei, se että nauraa hysteerisenä kun toinen pitää otteessaan ja käsittelee sinua, ei ole oikein. Mitenkään et pääse pois ja toinen ei usko miten paljon kärsit tilanteessa. Kun naurat, heko heko.

Sama asia siskoni Tainan,vai oliko Marian ystävä Eila kun tuli lapsuus kotiimme joskus 50 luku Malmilla.Vai oliko 60-luku alua? Kutiteli aina minua.Ole todella ahdistavaa.Mutta en siitä traumoja saanut.Paljon olen elämä kokenut negatiivistakin.En silti itke nuorutani,orpoutani.Tai muuta tapahtuma ketuja elämä trauma.Sitä on narkki veli uhannut huume piikillä ja leipä veiitsellä minua.En niitä kanna mukanani.Asenne se ratkaisee kaikessa.Mennyt on mennyt ja jokainen päivä on uusi ja ihmelinen.Jätäkää taksenne negativisiis,Menkää vaikka lyhyt terapiaan ,pääsette niistä irti.

Mene nyt ihan oikeasti sinne eläkeläisten palstalle, sinä jos joku olet palstalla negatiivinen ja aina piikittelemässä muita! Ja se VÄLILYÖNTI pisteen ja pilkun jälkeen!

Traumaattiset kokemukset muistetaan hyvin, liiankin hyvin. Perusongelma on se, että niitä ei saa pois mielestä.

Miten saisit korjaavia tekijöitä? Terapia voisi auttaa.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Voihan näitä itsekin opiskella.

Vierailija kirjoitti:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Voihan näitä itsekin opiskella.

Kiitos, pitää lukea! ap

Mun isä kanssa harrasti tota metsään eksytystä eli kun lähdettiin marjaan, niin lähti koko ajan kauemmas (huomasi sivusilmällä) ja katosi näkyvästi ja kun huusin, niin ei vastannut. Kierrätti metsissä ja kun päästiin takaisin (jollekin tielle) enkä tiennyt mihin suuntaan pitää mennä ja epäilen, ettei hänkään. Tässä tilanteessa sätti mua, että olenpa pelkuri ja kuinka mun kanssa ei voi mihinkään lähteä ja kuinka nykyisin pelkään kaikkea. Hän ajeli myös välillä vastaantulijan kaistalla, kun yritti ohittaa vitosvaihteella autoja ja vasta viime hetkellä meni omalle kaistalle. Saattoi perua vaikka häihin lähdön samana aamuna "päänsärkyyn" vedoten jne. Ihmisille ei saanut puhua, koska se herra X on epäilyttävä ja neiti Y on aina ollut aika erikoinen. Hän oli tosi herkkä äänille ja reagoi jokaiseen rahinaan "mikä tuo ääni oli?". Harrasti yleisesti sellaista pelottelua eli jos niitti vaikka heinikkoa ja kävelin ohi, niin saattoi yhtäkkiä "murahtaa" ääneen ja lähti viikatteen kanssa perään. En todellakaan tiennyt oliko tosissaan vai ei...Tähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi noita tempauksia vuosien varrelta.

No vuosien päästä hän koki romahduksen ja selvisi, että hänellä on skitsofrenia. Omasta mielestään vain masentunut. Pyrkii salaamaan sen. Läheiset on tehty vain palvelemaan häntä, mutta ei saada tietää mitään. Uskon, että hänellä on jokin muukin diagnoosi.