Kerrassaan järkyttävä tuo Hesarin ystävänhylkäämisjuttu

Minusta myös esimerkkiapaus oli huono.

Tähän on siis menty, kun on niin muodikasta puhua energiasyöpöistä. Enää ei muka oikeasti hyvälle ystävälle saa edes itkeä perheenjäsenen äkkikuolemaa, koska tällehän voi tulla sellaisesta vähän paha mieli itselleenkin. Ei kylläkään niin paha mieli kuin sillä, jonka perheenjäsen on juuri kuollut!

Pirjolla oli kylläkin kuolemaan liittyvä trauma. Hyvä ystävä olisi ottanut sen huomioon ja puhunut kuolemasta muiden kanssa.

Sehän on luonnollista että omat jutut herää henkiin jos toinen kertoo kuolemasta.
Kyllä se täytys kestää ja ottaa osaa toisen tilanteeseen eikä paeta tyyliin apua, mun tulee huono olo..

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:13"]

Pirjolla oli kylläkin kuolemaan liittyvä trauma. Hyvä ystävä olisi ottanut sen huomioon ja puhunut kuolemasta muiden kanssa.

[/quote]

Ei tuossa jutussa niin sanota vaan jotain "vaikeita asioita" oli itse kokenut. 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:15"]

Sehän on luonnollista että omat jutut herää henkiin jos toinen kertoo kuolemasta. Kyllä se täytys kestää ja ottaa osaa toisen tilanteeseen eikä paeta tyyliin apua, mun tulee huono olo..

[/quote]

Näin juuri. Olisi nyt itkenyt sen veljensä menettäneen kanssa edes yhden kerran. Edes sen verran kuunnellut, että tämä olisi saanut sen veljen jäähyväiskirjeen luettua. Mutta ei, heti vaan välit poikki kokonaan, ettei varmasti tarvitse miettiä mitään surullista.

Kysyn vain, miten tämä "Pirjo" aikoo pärjätä myöhemmin elämässä, kun yhä useamman ystävän elämään tulee niitä surullisia menetyksiä ja kuolemaa. Ensin vanhemmat, sitten sisarukset ja puolisot, jos tavallisessa järjestyksessä mennään.

No mulla on irl kans oikea Pirjo joka sulkee korvansa ja sanoo "ei, älä puhu" jos vain mainitsenkin sanan äiti.
Tietää että äiti on tehnyt pahoja enkä ole varsinaisesti kertonut yksityiskohtia.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:02"]

http://www.hs.fi/elama/Yst%C3%A4v%C3%A4+vain+valitti+v%C3%A4lit+poikki+tekstarilla/a1410320891249

Ihan järkyttävää. Ymmärrän sen, jos joku hyväksikäyttää ystäviään ja ystävä ei pitkän ajan jälkeen enää jaksa. Minullekin on käynyt yhden ihmisen kanssa näin, kun olin toiminut epävirallisena terapeuttina hänelle vuosia, saamatta koskaan mitään vastavuoroisuutta.

Mutta Hesarissa on haastateltu jotain "Pirjoa", joka heitti ystävänsä yli laidan akuutissa kriisitilanteessa, kun tällä oli suuri tarve puhua juuri sattuneesta veljensä itsemurhasta. "Pirjon" mukaan he todella olivat hyviä ystäviä tätä ennen ja puhuivat kaikesta. Mutta kesken akuuteimman kriisin ystävän olisi pitänyt "Pirjolle" jutustella vain kevyistä aiheista. Ja nyt tämä "Pirjo" tyytyväisenä elättelee toiveita, että ystävyys vielä palaa.

Tuollaiseen "Pirjoon" en kyllä ainakaan minä enää ikinä luottaisi missään enkä alkaisi uudestaan ystäväksi! En edes kaveriksi.

[/quote]

En tiedä, kuinka rankkoja kriisejä sinä olet kokenut, mutta minusta on niin helppoa tuomita, jos ei ole itse asiaa kokenut.

Ja kai ymmärrät, että jonkun hylkääminen on myös vaikeaa. Tuolla Pirjolla olisi ollut hyvin vaikeaa, olisi hän tehnyt minkä päätöksen tahansa. Ja Pirjohan ei hylännyt ystävää suoralta kädeltä, vaan vasta sitten, kun itse ymmärsi, että ystävän tuska ajaisi hänetkin kriisiin. Haluaisitko itse elää sellaisen valinnan kanssa, että kumman tahansa vaihtoehdon valitsetkin, se tuntuu väärältä.

Ei siis tarvi vastata, koska et varmaankaan ole itse kokenut sitä.

Minäkin luin epäuskoisena Pirjon tarinan. Hädässä ystävä tunnetaan...

Toisaalta, ei toiselle voi väkisin tupata omaa kriisiään.

Mun lapsuudenystävä kielsi puhumasta ja itkemästä kun kriisi iski yhtäkkiä päälle.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:02"]

http://www.hs.fi/elama/Yst%C3%A4v%C3%A4+vain+valitti+v%C3%A4lit+poikki+tekstarilla/a1410320891249

Ihan järkyttävää. Ymmärrän sen, jos joku hyväksikäyttää ystäviään ja ystävä ei pitkän ajan jälkeen enää jaksa. Minullekin on käynyt yhden ihmisen kanssa näin, kun olin toiminut epävirallisena terapeuttina hänelle vuosia, saamatta koskaan mitään vastavuoroisuutta.

Mutta Hesarissa on haastateltu jotain "Pirjoa", joka heitti ystävänsä yli laidan akuutissa kriisitilanteessa, kun tällä oli suuri tarve puhua juuri sattuneesta veljensä itsemurhasta. "Pirjon" mukaan he todella olivat hyviä ystäviä tätä ennen ja puhuivat kaikesta. Mutta kesken akuuteimman kriisin ystävän olisi pitänyt "Pirjolle" jutustella vain kevyistä aiheista. Ja nyt tämä "Pirjo" tyytyväisenä elättelee toiveita, että ystävyys vielä palaa.

Tuollaiseen "Pirjoon" en kyllä ainakaan minä enää ikinä luottaisi missään enkä alkaisi uudestaan ystäväksi! En edes kaveriksi.

[/quote]

En tiedä, kuinka rankkoja kriisejä sinä olet kokenut, mutta minusta on niin helppoa tuomita, jos ei ole itse asiaa kokenut.

Ja kai ymmärrät, että jonkun hylkääminen on myös vaikeaa. Tuolla Pirjolla olisi ollut hyvin vaikeaa, olisi hän tehnyt minkä päätöksen tahansa. Ja Pirjohan ei hylännyt ystävää suoralta kädeltä, vaan vasta sitten, kun itse ymmärsi, että ystävän tuska ajaisi hänetkin kriisiin. Haluaisitko itse elää sellaisen valinnan kanssa, että kumman tahansa vaihtoehdon valitsetkin, se tuntuu väärältä.

Ei siis tarvi vastata, koska et varmaankaan ole itse kokenut sitä.

[/quote]

Mikähän oikeus sinulla on olettaa, että minä en ole kokenut mitään vaikeuksia elämässäni tai ainakaan yhtä pahoja kuin tämä todennäköisesti meille kummallekin tuntematon "Pirjo"? Kuten tuossa edellä kirjoitin, niin tuolla "Pirjolla" on vielä erittäin vaikeat ajat edessään, jos hän karttelee kaikkia läheisensä menettäneitä eikä voi oikeasti olla kuin hyvänpäiväntuttu kenenkään kanssa. Vielä tässä meidän iässämme isot menetykset ovat harvinaisempia, vaikka olen minäkin jo itkenyt useiden ystävieni kanssa heidän vanhempiensa kuolemia, jotka ovat ihan varmasti tuoneet mukanaan muistoja omista menetyksistäni. "Pirjon" valitsema taktiikka on kestämätön, vaikka hän tämän kerran jo hylkäämänsä ystävän saisikin takaisin hyvänpäiväntutuksi. 

Miten tuollainen "pirjo" voi olla yhtään kenenkään ystävä? Jokaiselle tulee jossain vaiheessa elämää isoja suruja ja kriisejä, jos vain riittävän vanhaksi elää. Ehkä pirjon ja kaltaistensa kannattaisi pitää sitten vain pelkkiä hyvänpäiväntuttuja.

Vittu mikä ämmäinlehti toi hesari nykyään. 

Mark my words: horoskoopit tulee viimeistään vuonna 2016. 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:37"]

Miten tuollainen "pirjo" voi olla yhtään kenenkään ystävä? Jokaiselle tulee jossain vaiheessa elämää isoja suruja ja kriisejä, jos vain riittävän vanhaksi elää. Ehkä pirjon ja kaltaistensa kannattaisi pitää sitten vain pelkkiä hyvänpäiväntuttuja.

[/quote]

Ja "pirjo" varmaan kantaa kaikki traumansa yksin, eikä 'rasita' niillä ympäristöään. Toivottavasti hänen traumansa oli tuore ja aktiivisesti hoidossa, muuten on aika vaikea elämä edessä.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:37"]

Miten tuollainen "pirjo" voi olla yhtään kenenkään ystävä? Jokaiselle tulee jossain vaiheessa elämää isoja suruja ja kriisejä, jos vain riittävän vanhaksi elää. Ehkä pirjon ja kaltaistensa kannattaisi pitää sitten vain pelkkiä hyvänpäiväntuttuja.

[/quote]

Ja "pirjo" varmaan kantaa kaikki traumansa yksin, eikä 'rasita' niillä ympäristöään. Toivottavasti hänen traumansa oli tuore ja aktiivisesti hoidossa, muuten on aika vaikea elämä edessä.

[/quote]

Tuo "Pirjohan" sanoi, että oli jutellut tämän ystävänsä kanssa ennen ihan kaikesta. Toisin sanoen ystävä oli kuunnellut nämä "Pirjon" vaikeat asiat, jotka nyt "Pirjosta" olivat niin vaikeita, ettei hän voinut edes hetkeä kuunnella ystäväänsä tämän akuutissa hädässä. Käsittämättömän itsekästä käytöstä.

Mustavalkoisuus hoi, ja varsinkin 13. Se, että Pirjo ei kyennyt jäämään pahalla hetkellä ystäväksi, ei minusta tietenkään saa häntä kuvittelemaan, että isompia kriisejä ei tule tai etteikö hän itse olisi yksin ilman tukea, kun vanhempansa kuolevat tai muuta suurta. Eihän ystävät oikeastaan ole takuu mistään. On myös mahdollista, että Pirjo olisi jäänyt ystävänsä elämään mutta 15 vuoden päästä Pirjon isä/äiti olisi kuollut eikä ystävä olisi kyennyt olla tukena.

Minusta pointti oli se, että jokainen asettaa itselleen sopivat rajat. Ja lupausta siitä, että "tuetaan sitten vastavuoroisesti hädässä" - sitä ei vain ole, niin kauhealta kuin se kuulostaakin.

Mummoni kertoi juuri, että hänen 30 vuotta voimassa oleva ystävyytensä ei enää kestänyt. Viimeisen parin vuoden ajan tuo ystävä vain soitteli puheluja, oli masentunut, heidän ystävyytensä ei ollut vastavuoroista. Sitten tämän ystävän (aikuinen) lapsi kuoli. Kun mummoni soitti hänelle, tämä ystävä kuulosti oudolta, oli jotenkin ihan lukossa. Mummoni soitti tuon ystävän aikuiselle lapselle ja kysyi mitä on tapahtunut. Lapsi vastasi, että mummon ystävän aikuinen lapsi oli juuri kuollut. Mummo soitti takaisin tuolle ystävälle. Ystävä suuttui mummolleni siitä, että hän oli kehdannut soittaa hänen lapselleen ja kysyä asiaa. "Sinä soitit Pekalle!", mummon ystävä sanoi - ei olisi saanut. Se oli sitten siinä. 30 vuotta ystävyyttä ja asia sillä selvä.

Ei ystävyyttä tarvitse ikuisesti ylläpitää, etenkään oman terveyden kustannuksella.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:53"]

Ei ystävyyttä tarvitse ikuisesti ylläpitää, etenkään oman terveyden kustannuksella.

[/quote]

Ei niin, olen samaa mieltä. Mutta nyt onkin kyse ystävän akuutista kriisitilanteesta, jossa heti päätettiin heittää hänet yli laidan.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:48"]Mustavalkoisuus hoi, ja varsinkin 13. Se, että Pirjo ei kyennyt jäämään pahalla hetkellä ystäväksi, ei minusta tietenkään saa häntä kuvittelemaan, että isompia kriisejä ei tule tai etteikö hän itse olisi yksin ilman tukea, kun vanhempansa kuolevat tai muuta suurta. Eihän ystävät oikeastaan ole takuu mistään. On myös mahdollista, että Pirjo olisi jäänyt ystävänsä elämään mutta 15 vuoden päästä Pirjon isä/äiti olisi kuollut eikä ystävä olisi kyennyt olla tukena.

Minusta pointti oli se, että jokainen asettaa itselleen sopivat rajat. Ja lupausta siitä, että "tuetaan sitten vastavuoroisesti hädässä" - sitä ei vain ole, niin kauhealta kuin se kuulostaakin.

Mummoni kertoi juuri, että hänen 30 vuotta voimassa oleva ystävyytensä ei enää kestänyt. Viimeisen parin vuoden ajan tuo ystävä vain soitteli puheluja, oli masentunut, heidän ystävyytensä ei ollut vastavuoroista. Sitten tämän ystävän (aikuinen) lapsi kuoli. Kun mummoni soitti hänelle, tämä ystävä kuulosti oudolta, oli jotenkin ihan lukossa. Mummoni soitti tuon ystävän aikuiselle lapselle ja kysyi mitä on tapahtunut. Lapsi vastasi, että mummon ystävän aikuinen lapsi oli juuri kuollut. Mummo soitti takaisin tuolle ystävälle. Ystävä suuttui mummolleni siitä, että hän oli kehdannut soittaa hänen lapselleen ja kysyä asiaa. "Sinä soitit Pekalle!", mummon ystävä sanoi - ei olisi saanut. Se oli sitten siinä. 30 vuotta ystävyyttä ja asia sillä selvä.
[/quote]

Mummosi käytös oli kyllä tosi törkeää! Kyllä se ystävä olisi kertonut kun aika oli, vain kunnon haaskalintu alkaa soitella sukua läpi uutisten perässä. Hyi!