Superäiti, mitä tekisit? Lapsi kieltäytyy menemästä harkkoihin

Minkäikäisestä lapsesta on kyse? Miksi ei suostu lähtemään?

Ärsyttäähän toi. Juttelisin lapsen kanssa, milsei. Patistaisin kumminkin.menemään

Minkä ikäinen lapsi? Onko lapsella joku syy stopille? Itkeminen ja rääkyminen ei itsessään ole persteltu syy jättää maksettuja harrastuksia käyttämättä, mutta jos lapsella on perusteltu syy niin sitten ok.

Meillä kävi noin. Treenejä oli kolmet per viikko, joten jätimme yhden kerran viikossa pois ja voila, lapsi jatkoi harrastustaan 2 krt/vko.

Ensinnäkin, selvität syyn miksi ei halua lähteä? Onko siellä tapahtunut jotain ikävää tms.

Mun periaate on, että isompien lasten > 10 vuotta pitää suorittaa jo maksettu harrastuskausi käydä loppuun. Sitä pienemmät eivät vielä osaa tehdä päätöksiä, joten saavat lopettaa harrastuksen kesken, vaikka rahaa menisi hukkaan. Pitää tosin olla useampi kerta epämiellyttävää mennä harratukseen ennenkuin saa lopettaa. Meillä n.5 väkisin läpiviedyn treenin jälkeen 7-vuotias sai lopettaa harrastuksen.

Lapsi on kolmasluokkalainen ja kysessä tyttöjen voimisteluryhmä. Kokee olevansa paljon huonompi kuin muut ryhmässä olevat lapset, jotka ovat treenanneet lajia pidempään. Tuo varmaan on totta osittain.

meille kävi joskus niin, että tyttö 3v iässä laittoi stopin harrastukselle ja oltiin just maksettu 100e lukukausi maksu. Luovutin. en patistanut lasta, eikä mennyt harkkoihin sitten. Jos lapsi on vanhempi kuin 3-4v ehkä 5v tai vanhempi, mä vaan kylmästi sen sinne veisin sen ajan mitä on maksettu ja sit saa lopettaa. Tehköön siellä sit mitä haluaa tehdä. Seuraavalla kerran varmaan ottaisin jokun tutustumispaketin eka ja sit katottais jatketaanko. ps. en oo superäiti. Ja ihastutti tuo sana otsikossa, koska sellasta superäitiä joskus toivoisin avuksi kertomaan mitä pitää tehdä :)

Onko vaan loppuviikosta väsynyt vai onko treeneissä käynyt tai tuntunut jotain ikävää. Meillä oli samaa, ja jos väsymys oli syy sanoin että illalla tosi aikasin nukkumaan ja jätetään väliin telkut ja koneet, pientä kokeilua tein, useimmiten piristy. Kerran oli ollut jotain kismaa treeneissä ja saatiin se rauhassa juteltuu valmntajan ja muiden poikien kanssa. Sanoin myös että mennään edes alottamaan treenit, voi lopettaa aikasemmin jos siltä tuntuu. Pakottanu en mutta pientä patistamista.

Kyllä kannustaisin ja patistaisin, voisin käyttää vaikka "puolipakkoa". Onhan lapsi tavallaan sitoutunut harrastukseen x ajaksi. Tietysti satunnaisia poissaoloja voi hyväksyä, eihän aina kaikki huvita.

Tietysti myös lapsen ikä vaikuttaa asiaan, kovin pieneltä ei voi mahdottomia vaatia sitoutumisessakaan. Ensimmäiseksi pitäisi tietysti yrittää selvittää mistä moiset jarrut ovat menneet päälle, niinkuin moni jo mainitsikin. 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:21"]Lapsi on kolmasluokkalainen ja kysessä tyttöjen voimisteluryhmä. Kokee olevansa paljon huonompi kuin muut ryhmässä olevat lapset, jotka ovat treenanneet lajia pidempään. Tuo varmaan on totta osittain.
[/quote]

Tuo voi pidemmän päälle jatkuessaan vaikuttaa itsetuntoon tosi negatiivisesti. Ei varmasti ole mielekästä lapselle. Eikö olisi ollut alkeisryhmää, johon mennä? Harrastuksen pitäisi olla kivaa, eikä viedä lapsen voimavaroja.

Sanot sille että joko menet tai viedään mustalaisille.

Ryhmän ei pitäisi olla liian vaativa, sanottiin voimisteluseurasta, kun ilmoitin hänet.

Kilparyhmät ovat asia erikseen, mutta niin ei voikaan suoraan ilmoittautua, vaan uudet tytöt karsitaan valintakokeiden kautta. Tyttäreni ei osaa spagaattia, siitä ehkä kiikastaa.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:36"]

Tyttäreni ei osaa spagaattia, siitä ehkä kiikastaa.

[/quote]

Spagaati onnistuu kun tekee töitä. Oma lapseni (luonnostaan jäykkä) saa nykyään spagaatin. Joutui tosin tekemään aika paljon töitä sen eteen, mutta muutamassa kuukaudessa venyi aivan mahdottoman näköisestä tilanteesta sinne spagaatiin asti.

Te voitte itse harjoitella kotona sen spagaatin.

Onko tuo ihan harrastelijavoimistelua vai kilpaileeko osa? Voimistelu on niitä aika kilpailuhenkisiä lajeja. Ikävä kyllä harvassa lajissa ollaan sorsimatta niitä tavan pulliaisia. Itse harrastin hiihtoa ja jo ihan alaluokilla treenit meni siihen silmienpyörittely touhuun. Saatettiin esim. sanoa, että menkää lämmittelyksi 4 km lenkki. Kukaan ei halunnut jäädä vikaksi, joten lämmittelyn sijaan se oli kunnon hikilenkki. Tietty treenin varsinaista osiota ei voitu aloittaa ennen kuin viimeisinkin oli tullut lenkiltään. Pakkasessa porukka seisoi rivissä vilkuillen kelloa ja huokaillen vihaisesti. Esim. tekniikkaharjoittelussa koko porukka antoi rakentavaa palautetta virheistä eli se oli sellaista luvallista nälvimistä "näyttää ihan ankalta, perse pitkällä, miten toi suksi kyntää noin noin syvällä"(=kuiskuttelua että uppoaa kun on lihava). Aina oli joku itseä huonompi niin tuota perseilyä tuli useampi vuosi seurattua kylmä hiki iholla ennen harkkoja, että jos siellä onkin vaan ne hyvät eikä muita huonompia. Seuran pääteemoja oli tietenkin joku NuoriSuomi kaikki pelaa, kaikki osallistuu, kaikilla on kivaa. Ei vaan ihan toteutunut. Vaikkei kukaan treeneissä kiusaisikaan suoraan niin se ilmapiiri voi olla melko torjuva mikäli tasoeroa muihin on. 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:36"]

Tyttäreni ei osaa spagaattia, siitä ehkä kiikastaa.

[/quote]

Spagaati onnistuu kun tekee töitä. Oma lapseni (luonnostaan jäykkä) saa nykyään spagaatin. Joutui tosin tekemään aika paljon töitä sen eteen, mutta muutamassa kuukaudessa venyi aivan mahdottoman näköisestä tilanteesta sinne spagaatiin asti.

[/quote]

Ja siis vielä, tämähän on osin yksilöllinen ominaisuus. Toiset ovat luonnostaan notkeita ja toisilla on yliliikkuvat nivelet. Heidän tarvitsee tehdä vähemmän töitä venymisen eteen. Sitten taas on meitä mallia pökkelö, joiden täytyy venytellä kovasti, mutta poissuljettua ei ole ikinä se spagaatin saaminen.

Onko tuo ihan harrastelijavoimistelua vai kilpaileeko osa? 

Tämä joukkue ei kilpaile, mutta voi olla, että tästä joukkueesta osa tytöistä haluaisi päästä kilpajoukkueeseen. Silloinhan voi olla kilpailuhenkisyyttä ja silmien pyörittelyä, jos tyttäreni ei ole yhtä taitava kuin muut.

Kiitti vastauksista, täytyy jutella ja treenata sitä spagaattia. Yritän saada hänet puhumalla menemään seuraaviin treeneihin, vaikka tänään mulla menikin hermot. 

Pakottamalla vaan. Vähän voi syyllistää ja uhkaillakin, tarvittaessa rankaiskaa. Hyvää tekee lapselle, varmasti on jatkossa innostuneempi.

Meillä on koulunkäynti numero 1. Loistavaa tulosta on tullut.