Oletko kohdannut naisnarsistin?

Valitettavasti, mutta tuskin on diagnoosia hakenut, eli kyseessä siis pelottavan paljon narsistisia ominaisuuksia omaava nainen.

Julkisuuden henkilö hänkin ja kiillotettu julkisuuskuva täysin päinvastainen kuin läheisten ihmisten kokema karmea todellisuus.

Oikea narsismi on jotain kertakaikkiaan kammottavaa, siksi pitäisi lopettaa tuon sanan liian kevyt käyttö.

Meidän työpaikan lähiesimies. Hoitoalalla.

Lähes jokainen nainen on narsisti. Siksi asiaan ei niin kauheasti kiinnitä huomiota. 

"Psykoanalyytikkojen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan.

Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatianpuutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. "

Eikö muka kuvaus osu 90 %:iin naisista? 

Pahin kohtaamani ihminen on nainen, ja minun käsityksen mukaan oikeasti narsisti. Täysin sokea omille vioilleen, ilkeä, itsekäs, manipuloiva. Juopottelee ja tappelee, mutta ei itse näe mitään vikaa siinä. Kohtelee muita häikäilemättömän alentuvasti, mutta onnistuu pitämään melkoista "ystävä"piiriä ympärillään. Käyttää hyväkseen kaikkia keitä vain voi. Pitää itseään täydellisenä, ja ihmettelee miksei kaikki tajua elää kuten hän, silloinhan maailma olisi täydellinen. Ihmishirviö.

Joo, yksi sukulainen. Erittäin statushakuinen ja hyvässä työpaikassa, täysin tunteettoman oloinen, hyväksymilleen ihmisille imelän ystävällinen, aina menossa joku ylimaallisen hieno projekti. Itkettää sukulaisia, soittelee vihansa kohteille haukkumispuheluja vuosikausia, valehtelee vihansa kohteista kamalia asioita kylillä.

Eikö miehillä ole kokemuksia naisnarskuista?

Äitini, joka on täsmälleen viestin 3 kaltainen. Yritti vielä meidän lasten aikuistuttua tehdä kaikkensa tuhotakseen meidän sisarten keskinäiset välit. Olemme kaikki hänen kanssaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Isää näemme usein. Hän ymmärsi onneksi erota meidän lasten aikuistuttua ja on sen jälkeen ollut ihan eri ihminen. Onnellinen ja hymyilevä.

Kyllä tunnen, valitettavasti.

Valitettavasti. "Ihana" ihminen, hyvin suosittu, valtavasti tuttuja, puolueaktiivi, paljon luottamustehtäviä.

vain perheenjäsenet näkee ne toiset kasvot: egoistinen, saa suunnattomia raivokohtauksia, ei juurikaan empatiaa, lapsilleen on kiva silloin kun elämä on riittävän edustavaa, mutta lapsilta ei kestä mitään negatiivisia tunneilmaisuja, esim. kieltänyt kaiken itkemisen perusteluna että se tuntuu hänestä pahalta.

Up

Nämähän kuulostavat ihan tavallisilta naisilta.

erittäin miellyttävä, älykäs ja kaunis ihminen. Ihminen, jonka seurassa viihtyy. Maailman paras äiti, sellainen pullantuoksuinen jne. Aktiivinen, aina tekemässä jotain, ainakin jos facebook päivityksiin uskoo, ja moni uskoo.

Lähipiiri näkee sitten ne toiset kasvot, ja toki välillä ulkopuolisetkin ystävät, mutta siinä vaiheessa heidä yleensä jo jätetään, uusia ystäviä näin ihanalle ja suositulle ihmiselle kyllä löytyy.

Näkee viat muissa ihmisissä, mutta ei itsessään, voi siis arvostella ankarasti toisia asioista, joita itse hyvin selvästi tekee. Patologinen valehtelija, joka ei edes häpeä valehdella seurassa, jossa kaikki tietää hänen valehtelevan (ja jostain syystä kukaan ei tästä sanoa koskaan mitään, sitä vaan pidetään hänen tapanaan, "sillä on vaan sellainen tapa, vähän dramatisoi asioita" tms). 

Lapsensa nostaa välillä jalustalle, mutta unohtaa täysin silloin, jos paikalla ei ole ulkopuolisia, joille näytellä maailman parasta äitiä. On välillä tosi kiva äiti ja välillä ihan kamala, omasta tarpeesta riippuen, mitään johdonmukaisuutta ei ole, koskaan ei voi olla varma miten hän johonkin asiaan suhtautuu.

On eri seurassa ihan erilainen, aina sellainen jollaista kulloinenkin seura arvostaa ja ihailee. Jos joku muu on joskus huomion keskipisteenä, niin hän keksii mitä tahansa saadakseen huomion takaisin itseensä, teeskentelee vaikka jotain sairautta tms.

Kyllä, ex"ystäväni". Sitä kokemusta en toivoisi kenelläkään mitä sain hänen taholtaan kokea, ennen kun sain voimaa lopettaa tuon ihmissuhteen. Oli vaikeaa päästä irti kun koin olevani niin huon, ja kun muiden ystävien tapaaminen oli vähentynyt tuon "ystävän" tahdosta. Lopulta oikea ystäväni sai mun silmäni aukenemaan tuolle kohtelulle jolle olin hiljalleen alistunut. Kaikki se syyllistäminen, mun ihmisarvon alentaminen, ahdistelu ja lopulta fyysinenkin väkivalta jätti arvet.

Pahinta oli miten tuo henkilö sai minut silloin uskomaan että olen huono äiti.

Töissäni oli sellainen.

Diagnoosini siis tulee siitä, että narsistiin sopii se ajatus, ettei tällä ole omaatuntoa ja voi hyvin kylmästi pelata ihmisillä.

Hän oli siis työkaverini, mutta hänestä paljastui uusia puolia sen myötä, kun tuurasin esimiestä. Työkaverina hän kertoi minulle itsestään pelkästään asioita, joiden oli tarkoitus herättää minussa ihailua. Hän esimerkiksi kertoi "sain uuden auton ja oltiin työkaveri XX:n kanssa kruisailemassa". Sympatiaa oli tarkoitus herättää myös se, että työpaikan läheltä ei löytynyt helposti parkkipaikkaa (Helsingin kantakaupunki).

Itselleni nuo asiat (ja muut kertomansa asiat) eivät tehneet vaikutusta, koska en itse autoile ja Helsingissä kannattaa liikkua julkisilla tai pyörällä.

Hän ei koskaan kertonut itsestään mitään tavallista, ei etsinyt vertaistukea.

Hänen läheisin työkaverinsa tuolta oli myös sellainen, jolle hän oli syöttänyt jotain juttua ja saanut puolelleen, koska oli kertonut olevansa seurustelusuhteessa ulkomaalaistaustaisen joukkuepelipelaajan kanssa, ja tuo työkaveri urheilufanina oli kiinnostunut heti ja piti arvossa. Myöhemmin tuo työkaveri oli epäillyt, onko koko asia totta, koska tuo nainen eivätkä tämä seurustelukumppani tuntuneet näkevän koskaan eikä naisella ollut edes hänestä kuvaa näyttää. 

Kun hän ei saanut minua hoviinsa, hän yritti kääntää muita minua vastaan kääntämällä sanomiseni eräässä tilanteessa sellaiseksi, että olen halunnut loukata erästä työntekijää.

Kun töissä oli sitten ollut epäselvyyksiä tuosta asiasta ja muustakin, keskustelin hänen kanssaan kahden kesken esimiehen tuuraajan ominaisuudessa. Hän ei keskustellut asiasta ollenkaan, taisi sanoa, että ei halua keskustella. Tavallaan dominoi keskustelua hiljaisuudellaan asiasta. Oli siis haluton puhumaan asioita selviksi, antautumaan tilanteeseen, jossa hän olisi voinut menettää tätä valtaansa.