Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhuissaan Kun vauva huutaa-ketjusta
11.09.2014 |
En tiennyt, että vauvat voi olla sellaisia, kuin tuossa ketjussa kuvailtu. Minulla on hyvin vähän kokemusta vauvoista. Siskoni nukkui vauvana 4 tunnin unia. Äiti ruokki hänet, vaihtoi kuiviin ja pisti sänkyyn, jonne hän tyytyväisenä nukahti. Kun hän heräsi, hän lepäili vuoteessa ihan rauhallisena, ellei ollut nälkä tai vaippa märkä. Isompana hän katseli lattialla viltillä tavaroitaan. Oli iloinen, kun siihen meni leikkimään ja juttelemaan, mutta ei alkanut kitistä, kun siitä lähti tekemään muuta.
Ystäväni lapsi on samanlainen. Alkoi nukkua täysiä öitä 3 kk ikäisenä. Ihan tyytyväinen ollut sängyssä tai vaunuissa tai lattialla itsekseen.
Myös nuoremmat serkkuni ovat olleet samanlaisia.
Ainoa, jonka muistan valittaneen, että vauvaa pitää koko ajan kantaa ja mitään ei voi tehdä, on ollut serkkuni vaimo. Mutta ei sitten tullut juteltu asiasta enempää.
Oikeasti, voiko vauva olla kuukausi toisensa jälkeen sellainen, että ei voi kuin pitää sylissä? Eikä asiaan voi ennalta mitenkään vaikuttaa? Eikö siitä tule hulluksi?
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:07"]
Itsenäisiä ja rohkeita mistäkin tuli siskoni kanssa. Esim 4-vuotiaana jo matkoilla menin innoissaan yksin ostamaan kioskista jätskiä tai ranskiksia, kun isä opetti pari fraasit vieraalla kielellä.
[/quote]
Niin ymmärsithän että tuo omasta lapsestaan kirjoittanut tarkoitti, että koki onnistuneensa siinä lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa niin, että lapsesta tuli avoin ja luottavainen. Jos hänen lapsensa oli itkuinen ja herkkä, niin se ensimmäisen vuoden kanniskelu antoi eväät joilla pikkulapsi uskaltaa tutustua maailmaan rohkeasti, kun tietää että äiti on lähellä ja auttaa. Jos hänen lapsi oli muutenkin rauhallinen, niin ensimmäisen vuoden kanniskelusta ei ollut ainakaan haittaa lapselle, se ei tehnyt lapsesta takertuvaa ja neuroottista.
Jos lapsi on rauhallinen, helppo, tasainen, rytmikäs ja luottavainen, niin sen kanssa ei ole hirveän vaikeaa toimia väärin. Mutta jos lapsi on haastava, itkuinen, rytmitön, pelkää uusia asioita, takertuu äitiin jne., niin sen kanssa ei välttämättä riitäkään se mihin se syntyjään luottavaisempi lapsi tyytyy. Ei ole niin, että jokainen vauva olisi sellainen tyytyväinen ja tasainen, jos vanhemmat vain toimii oikein. Mutta sitä hermostuvampaakin vauvaa, samoin kuin kipeää vauvaa, voi auttaa tuntemaan olonsa turvallisemmaksi pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:07"]
Itsenäisiä ja rohkeita mistäkin tuli siskoni kanssa. Esim 4-vuotiaana jo matkoilla menin innoissaan yksin ostamaan kioskista jätskiä tai ranskiksia, kun isä opetti pari fraasit vieraalla kielellä.
[/quote]
Niin ymmärsithän että tuo omasta lapsestaan kirjoittanut tarkoitti, että koki onnistuneensa siinä lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa niin, että lapsesta tuli avoin ja luottavainen. Jos hänen lapsensa oli itkuinen ja herkkä, niin se ensimmäisen vuoden kanniskelu antoi eväät joilla pikkulapsi uskaltaa tutustua maailmaan rohkeasti, kun tietää että äiti on lähellä ja auttaa. Jos hänen lapsi oli muutenkin rauhallinen, niin ensimmäisen vuoden kanniskelusta ei ollut ainakaan haittaa lapselle, se ei tehnyt lapsesta takertuvaa ja neuroottista.
Jos lapsi on rauhallinen, helppo, tasainen, rytmikäs ja luottavainen, niin sen kanssa ei ole hirveän vaikeaa toimia väärin. Mutta jos lapsi on haastava, itkuinen, rytmitön, pelkää uusia asioita, takertuu äitiin jne., niin sen kanssa ei välttämättä riitäkään se mihin se syntyjään luottavaisempi lapsi tyytyy. Ei ole niin, että jokainen vauva olisi sellainen tyytyväinen ja tasainen, jos vanhemmat vain toimii oikein. Mutta sitä hermostuvampaakin vauvaa, samoin kuin kipeää vauvaa, voi auttaa tuntemaan olonsa turvallisemmaksi pikkuhiljaa.
[/quote]
Hankin tässä sitä, että mitä voin tehdä, että lapsi olisi jo lähtökohtaisesti tyytyväinen ja tasainen eikä siitä tulisi hermostuvaa ja takertuvaa.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:13"]Ennen vanhaan on vauvoja myös huumattu alkoholilla, että ovat hiljaa siellä korissaan kun on pakko tehdä töitä. Näin tehdään yhä joissain kulttuureissa.
Rauhallisten lasten vanhemmat mielellään ajattelee, että ovat kasvattaneet lapsensa niin hienosti. Voi se olla tietysti sitä vanhempien erinomaisuuttakin, mutta luultavammin kyse on synnynnäisistä temperamenttieroista. Tosi tosi rauhallisten osalta ehkä myös jostakin huolestuttavammasta, siis että onko jotakin pielessä jos lapsi on poikkeuksellisen rauhallinen ja huomaamaton. Kyllä ihminen keksii vaikka minkälaista omasta mielestään hyvää ja toimivaa ideaa, jotka onkin laajemmin ajateltuna vahingollisia. Tyypillinen esimerkki se ettei reagoida itkuun, siis opetetaan vauvalle että itku on turhaa, kukaan ei tule. Vanhempi on varmaan tyytyväinen itseensä kun on ollut jämäkkä ja opettanut vauvansa rauhoittamaan itsensä eikä ole tehnyt niin kuin naapurin rouva joka on opettanut vauvansa itkemään joka asiasta. Mutta oikeasti itkemään jätetty vauva on rauhoittunut siksi, että lapsi ikään kuin "sammuu", valtava stressi säilyy mutta voimia ei tuhlata turhaan toimintaan vaan säästetään ne elossa pysymiseen.
Jos aiot hankkia lapsia ja tämä valvomis/kanniskelu/itkuasia sua oikeasti vaivaa, niin lue vaikka niistä temperamenttityypeistä. Mutta on ihan mahdollista että jos itse olet temperamentiltäsi rauhallinen ja löydät lapsen isäksi rauhallisen miehen, että teidänkin lapsi on ihan rauhallinen ja helppo tapaus, kunhan ei ole mitään sairautta. [/quote] No mun sisko ei huutanut. Kuin silloin, jos vaippa märkä. Äiti ruokki hänet säännöllisesti, niin nälkää ei tarvinnut itkeä. Olin lähes 8-v, kun hän syntyi ja muistan hyvin. Olen nyt raskaana ja tuon toisen ketjun perusteella aloin miettiä, että voiko jotain tehdä raskausaikana ja heti lapsen synnyttyä, että tukisi sitä rauhallisuutta. Mies on kuulemma vauvana ollut hyvin rauhallinen. Söi, nukkui ja hereillä killitteli uteliaana ympäristöä kopassaan.
[/quote]
Voit raskaana ollessa yrittää olla stressaamatta ;). Teet mukavia asioita, nukut paljon ja lepäät, syöt hyvin, liikut sen verran kun tuntuu hyvältä. Ajattelet rakastavia ajatuksia itsestäsi ja ehkä siitä tulevasta vauvastakin. Kun sun veressä kiertää oksitosiinia ja muita rentoutumishormoneja, niin lapsikin saa niistä osansa. Jos sulla on hirveä kiire ja huolehdit ja pelkäät, niin lapsikin on kohdussa vähän hälytystilassa. Lapsen synnyttyä otat sen mahdollisuuksien mukaan vierihoitoon ja pidät paljon lähellä, jos tulee jotakin komplikaatiota, tehohoitoa tms. ja vauvalle tulee paljon stressiä, niin yritätte parhaanne mukaan isän kanssa lievittää sitä pitämällä vauvaa iholla, pitämällä käsiä vauvan päällä, puhumalla vauvalle.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:13"]Ennen vanhaan on vauvoja myös huumattu alkoholilla, että ovat hiljaa siellä korissaan kun on pakko tehdä töitä. Näin tehdään yhä joissain kulttuureissa.
Rauhallisten lasten vanhemmat mielellään ajattelee, että ovat kasvattaneet lapsensa niin hienosti. Voi se olla tietysti sitä vanhempien erinomaisuuttakin, mutta luultavammin kyse on synnynnäisistä temperamenttieroista. Tosi tosi rauhallisten osalta ehkä myös jostakin huolestuttavammasta, siis että onko jotakin pielessä jos lapsi on poikkeuksellisen rauhallinen ja huomaamaton. Kyllä ihminen keksii vaikka minkälaista omasta mielestään hyvää ja toimivaa ideaa, jotka onkin laajemmin ajateltuna vahingollisia. Tyypillinen esimerkki se ettei reagoida itkuun, siis opetetaan vauvalle että itku on turhaa, kukaan ei tule. Vanhempi on varmaan tyytyväinen itseensä kun on ollut jämäkkä ja opettanut vauvansa rauhoittamaan itsensä eikä ole tehnyt niin kuin naapurin rouva joka on opettanut vauvansa itkemään joka asiasta. Mutta oikeasti itkemään jätetty vauva on rauhoittunut siksi, että lapsi ikään kuin "sammuu", valtava stressi säilyy mutta voimia ei tuhlata turhaan toimintaan vaan säästetään ne elossa pysymiseen.
Jos aiot hankkia lapsia ja tämä valvomis/kanniskelu/itkuasia sua oikeasti vaivaa, niin lue vaikka niistä temperamenttityypeistä. Mutta on ihan mahdollista että jos itse olet temperamentiltäsi rauhallinen ja löydät lapsen isäksi rauhallisen miehen, että teidänkin lapsi on ihan rauhallinen ja helppo tapaus, kunhan ei ole mitään sairautta. [/quote] No mun sisko ei huutanut. Kuin silloin, jos vaippa märkä. Äiti ruokki hänet säännöllisesti, niin nälkää ei tarvinnut itkeä. Olin lähes 8-v, kun hän syntyi ja muistan hyvin. Olen nyt raskaana ja tuon toisen ketjun perusteella aloin miettiä, että voiko jotain tehdä raskausaikana ja heti lapsen synnyttyä, että tukisi sitä rauhallisuutta. Mies on kuulemma vauvana ollut hyvin rauhallinen. Söi, nukkui ja hereillä killitteli uteliaana ympäristöä kopassaan.
[/quote]
Voit raskaana ollessa yrittää olla stressaamatta ;). Teet mukavia asioita, nukut paljon ja lepäät, syöt hyvin, liikut sen verran kun tuntuu hyvältä. Ajattelet rakastavia ajatuksia itsestäsi ja ehkä siitä tulevasta vauvastakin. Kun sun veressä kiertää oksitosiinia ja muita rentoutumishormoneja, niin lapsikin saa niistä osansa. Jos sulla on hirveä kiire ja huolehdit ja pelkäät, niin lapsikin on kohdussa vähän hälytystilassa. Lapsen synnyttyä otat sen mahdollisuuksien mukaan vierihoitoon ja pidät paljon lähellä, jos tulee jotakin komplikaatiota, tehohoitoa tms. ja vauvalle tulee paljon stressiä, niin yritätte parhaanne mukaan isän kanssa lievittää sitä pitämällä vauvaa iholla, pitämällä käsiä vauvan päällä, puhumalla vauvalle.
[/quote]
Ok! Kiitos vinkeistä! Menenkin heti nukkumaan ja jatkan aamulla.
Mutta et sille vauvan temperamentille kuitenkaan voi mitään, se on mikä on, perinnöllistä ja ympäristön vaikutuksesta muotoutuva monitahoinen juttu. Ja räiskyvämmissä ja myös hitaasti lämpiävissä temperamenteissa on hyvät puolensa! Ettei se niin ole, että hyvä vauva on vain sellainen joka nukkuu ja syö ja jokeltelee kirjan mukaisessa rytmissä, ja hyvä taapero on sellainen joka nukkuu yöt ja syö nätisti ja leikkii itsekseen ja hymyilee vieraille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:27"]Mutta et sille vauvan temperamentille kuitenkaan voi mitään, se on mikä on, perinnöllistä ja ympäristön vaikutuksesta muotoutuva monitahoinen juttu. Ja räiskyvämmissä ja myös hitaasti lämpiävissä temperamenteissa on hyvät puolensa! Ettei se niin ole, että hyvä vauva on vain sellainen joka nukkuu ja syö ja jokeltelee kirjan mukaisessa rytmissä, ja hyvä taapero on sellainen joka nukkuu yöt ja syö nätisti ja leikkii itsekseen ja hymyilee vieraille.
[/quote]
Jaa. Mun mielestä sellainen lapsi kuulostaa oikein hyvältä tapaukselta.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:27"]Mutta et sille vauvan temperamentille kuitenkaan voi mitään, se on mikä on, perinnöllistä ja ympäristön vaikutuksesta muotoutuva monitahoinen juttu. Ja räiskyvämmissä ja myös hitaasti lämpiävissä temperamenteissa on hyvät puolensa! Ettei se niin ole, että hyvä vauva on vain sellainen joka nukkuu ja syö ja jokeltelee kirjan mukaisessa rytmissä, ja hyvä taapero on sellainen joka nukkuu yöt ja syö nätisti ja leikkii itsekseen ja hymyilee vieraille. [/quote] Jaa. Mun mielestä sellainen lapsi kuulostaa oikein hyvältä tapaukselta.
[/quote]
Eiköhän ne ole ihan hyviä vauvoja nekin, jotka ei ihan oppikirjan mukaan toimi. Ja ennen kaikkea että ihmisen arvo ei ole siinä, miten helpolla vanhempansa on päässeet vauvanhoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:34"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:27"]Mutta et sille vauvan temperamentille kuitenkaan voi mitään, se on mikä on, perinnöllistä ja ympäristön vaikutuksesta muotoutuva monitahoinen juttu. Ja räiskyvämmissä ja myös hitaasti lämpiävissä temperamenteissa on hyvät puolensa! Ettei se niin ole, että hyvä vauva on vain sellainen joka nukkuu ja syö ja jokeltelee kirjan mukaisessa rytmissä, ja hyvä taapero on sellainen joka nukkuu yöt ja syö nätisti ja leikkii itsekseen ja hymyilee vieraille. [/quote] Jaa. Mun mielestä sellainen lapsi kuulostaa oikein hyvältä tapaukselta.
[/quote]
Eiköhän ne ole ihan hyviä vauvoja nekin, jotka ei ihan oppikirjan mukaan toimi. Ja ennen kaikkea että ihmisen arvo ei ole siinä, miten helpolla vanhempansa on päässeet vauvanhoidosta.
[/quote]
No, ainoa hankala vauva, jonka tiedän, on nyt hankala 9-vuotias. Äiti teki juuri niin, kuin lapsi halusi. Kantoi ekat kuukaudet sylissä, heijasi, hyssytti. Nukutti tuntikausia vielä 4-vuotiaana. Kun äiti puhui jonkun muun kanssa, vaikka olisi heijannut lasta samalla sylissä, niin lapsi ei ollut tyytyväinen, ennen kuin äiti lopetti toiselle aikuiselle puhumisen ja puhui vaan lapselle. Lapsi halusi nukahtaa niin, että piti tuntikausia äitiä nenästä kiinni niin, ettei äiti voinut kunnolla hengittää.
Tästä lapsesta tuli ilkein ja häijyin lapsi, jonka tunnen. Hän sai ekasta hoitopaikastaan lähtöpassit, kun oli niin julma muille lapsille. Alle kiuluikäisenä hän kävi jo vihanhallintaterapiassa. Jos asiat ei mene kuin hän haluaisi, hän vaikka yrittää puhkoa pikkusisaruksensa silmät, tyhjentää äidin käsilaukun sisällön kuralammikkoon, heittää lelunsa keskelle ruusupuskaa ja karjuu, kun äiti ei löydä sitä HETI. Jos hän päättää, ettei syö kolmeen viikkoon kuin jäätelöä ja karkkia, se on sitten niin. Nykyisin hän ei voi sietää äitiään ja haluaisi vain olla yksin kotona pelaamassa tietokoneella. Äiti ei pelaamista estä, mutta lähtee kotoa pikkusisaruksen kanssa, kun isompi käskee.
Pelkään, että lapsesta tulee tuollainen, jos annan jo vauvana kaiken periksi.
Ap olet täydellisen pihalla vauvanhoidossa. Toivon että lapsesi on normaalisti itkevä lapsi eikä mikään mykkä nukke. Opit elämän realiteetteja, tekee sulle varmasti hyvää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue lapsen kehityksestä. Vauvalle periksi antamisen käsite on täysin naurettava. Ei pieni vauva osaa esim. tahallaan kerjätä huomiota tai manipuloida vanhempiaan.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:47"]Ap olet täydellisen pihalla vauvanhoidossa. Toivon että lapsesi on normaalisti itkevä lapsi eikä mikään mykkä nukke. Opit elämän realiteetteja, tekee sulle varmasti hyvää. :)
[/quote]
Mun siskoni ei ollut mykkä nukke vaan hymyili, naureskeli ja jokelteli paljon. Jos hän alkoi itkeä, riitti, kun otin tyynyn, menin sen taakse piiloon, kurkistin tyynyn takaa ja sanoin kukkuu, niin johan alkoi nauraa.
Onko sinulla yleensäkin tapana toivoa pahoja asioita ahdistuneille ihmisille? Kannattaisi hakeutua terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatko yhtään, että olet ollut 8-vuotias siskosi vauva-aikana? Aika kultaa muistot. Jokainen vauva on itkuisempi esimerkiksi hampaiden puhjetessa. Kuumekin voi nousta.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:47"]Ap olet täydellisen pihalla vauvanhoidossa. Toivon että lapsesi on normaalisti itkevä lapsi eikä mikään mykkä nukke. Opit elämän realiteetteja, tekee sulle varmasti hyvää. :)
[/quote]
Ja lisäisin vielä, että totta kai olen täysin pihalla vauvanhoidosta! Eihän mulla ole koskaan ollut vauvaa! Enkä ole osannut siten muidenkaan vauvoja hoitaa. Äiti hoiti siskoni, kun hän oli vauva. Joten miten voisin tietää vauvoista paljon mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:48"]Lue lapsen kehityksestä. Vauvalle periksi antamisen käsite on täysin naurettava. Ei pieni vauva osaa esim. tahallaan kerjätä huomiota tai manipuloida vanhempiaan.
[/quote]
No mites sitten tuosta tuttavan lapsesta, joka on aina, vauvasta asti, saanut kaikki tahtonsa läpi ja tehty juuri, kuin hän on vinkaissut, on tullut lähes ihmishirviö, jonka kanssa muut vanhemmat ei halua lastensa leikkivän? Ja kuka haluaisi leikkiä tyypin kanssa, joka vetää kuonoon, jos ei tehdä, kuten hän haluaa.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:52"]Tajuatko yhtään, että olet ollut 8-vuotias siskosi vauva-aikana? Aika kultaa muistot. Jokainen vauva on itkuisempi esimerkiksi hampaiden puhjetessa. Kuumekin voi nousta.
[/quote]
Jos mun äitini olisi 24/7 kanniskellut huutavaa pikkusiskoa ympäri taloa 1,5 kk, enköhän muistaisi siitä jotain?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:50"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:47"]Ap olet täydellisen pihalla vauvanhoidossa. Toivon että lapsesi on normaalisti itkevä lapsi eikä mikään mykkä nukke. Opit elämän realiteetteja, tekee sulle varmasti hyvää. :)
[/quote]
Mun siskoni ei ollut mykkä nukke vaan hymyili, naureskeli ja jokelteli paljon. Jos hän alkoi itkeä, riitti, kun otin tyynyn, menin sen taakse piiloon, kurkistin tyynyn takaa ja sanoin kukkuu, niin johan alkoi nauraa.
Onko sinulla yleensäkin tapana toivoa pahoja asioita ahdistuneille ihmisille? Kannattaisi hakeutua terapiaan.
[/quote]
Mä toivoin sulle ihan normaalia vauvaa, en esim. koliikki- tai refluksilasta, joka huutaa 24/7. Sellaisenkin voit kyllä huonolla tuurilla saada. Mykkä nukke-tyyppinen vauva ois mun mielestä jopa pelottava...
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:57"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:50"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:47"]Ap olet täydellisen pihalla vauvanhoidossa. Toivon että lapsesi on normaalisti itkevä lapsi eikä mikään mykkä nukke. Opit elämän realiteetteja, tekee sulle varmasti hyvää. :)
[/quote]
Mun siskoni ei ollut mykkä nukke vaan hymyili, naureskeli ja jokelteli paljon. Jos hän alkoi itkeä, riitti, kun otin tyynyn, menin sen taakse piiloon, kurkistin tyynyn takaa ja sanoin kukkuu, niin johan alkoi nauraa.
Onko sinulla yleensäkin tapana toivoa pahoja asioita ahdistuneille ihmisille? Kannattaisi hakeutua terapiaan.
[/quote]
Mä toivoin sulle ihan normaalia vauvaa, en esim. koliikki- tai refluksilasta, joka huutaa 24/7. Sellaisenkin voit kyllä huonolla tuurilla saada. Mykkä nukke-tyyppinen vauva ois mun mielestä jopa pelottava...
[/quote]
Enhän mä puhunutkaan mykästä vauvasta vaan nauravasta ja jokeltelevasta.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:48"]Lue lapsen kehityksestä. Vauvalle periksi antamisen käsite on täysin naurettava. Ei pieni vauva osaa esim. tahallaan kerjätä huomiota tai manipuloida vanhempiaan.
[/quote]
No mites sitten tuosta tuttavan lapsesta, joka on aina, vauvasta asti, saanut kaikki tahtonsa läpi ja tehty juuri, kuin hän on vinkaissut, on tullut lähes ihmishirviö, jonka kanssa muut vanhemmat ei halua lastensa leikkivän? Ja kuka haluaisi leikkiä tyypin kanssa, joka vetää kuonoon, jos ei tehdä, kuten hän haluaa.
[/quote]
Sillä vauva-ajalla ei ole ton kans mitään tekemistä. Lapsi on hemmoteltu pilalle vauva-ajan jälkeen. Ja sen vanhemmat ovat toki olleet yhtä pihalla lastenkasvatuksesta kuin sinä olet noine "antaa vauvalle kaikessa periksi"-juttuinesi.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:16"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:55"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:48"]Kyllähän niitä hulluksi on jotkut tullut. Muistan kaksplussalta erään, jonka vauva taisi vielä 1 vuotiaanakin olla huono nukkuja. Ainakin puoli vuitta elivät sumussa kun lapsi itki koko ajan. Nukkui tosi huonosti. Oli jotain allergiaa joka ei meinannut selvitä. Lopulta pääsivät tuosta mutta äiti tunsi olonsa edelleen masentuneeksi ja tyhjäksi. Ei osannut olla enää onnellinen. Nykyään en tiedä.
Itselläni on ollut kaksi suht helppoa vauvaa jotka ei ole paljoa itkeneet, mutta se vauhti! Tällä hetkellä juoksee tyhjentämään roskista heti kun silmä välttää. Vilkkaita ja omapäisiä vaikkakaan paljon eivöt itkeskele. Tuntemasi vauva kuulostaa tosi rauhalliselta. Onhan niitäkin, mutta ei kannata olettaa että oma olisi noin rauhallinen.
[/quote]
No mä lähdin siitä oletuksesta, että normaalisti lapset on rauhallisia ja jotain on tehty väärin, jos eivät ole. Ja haluaisin välttää sen väärän kasvatuksen, joka tuottaa levottomia lapsia. Me esim siskoni kanssa olimme leikki-ikäisinä sellaisia, että meidät voi ottaa mukaan vaikka liikeneuvotteluun. Kun meille antoi esim piirustusvälineet, pari pikkulelua, kirjan, istuimme tyytyväisinä paikoillamme omiamme touhuten.
[/quote]
Ja kas miten ymmärtäväinen ja viisas sinusta tulikaan!
Mutta kamalaa jos hätääsi ei ole vastattu vauvana?
Oman 6-vuotiaani voi ottaa mukaan kokoukseen jos on tarve. On reipas ja iloinen. Häntä kannettiin masukipujen vuoksi montakuukautta. Ei nukkunut vaunuissa tai sängyssä.
[/quote]
Mulla ei ole mitään kokemusta edes juttujen tasolla vaikeista vauvoista. Hätääni on kyllä vastattu vauvana. Mutta en kuulemma juurikaan parkunut, kuten ei siskonikaan.