Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolueeton mielipiteenne meidän riidasta
11.09.2014 |
Ahdistaa viimeiset riitamme siinä määrin, että haluaisin muilta vähän näkökulmaa asiaan. Mitä voisin tehdä jatkossa toisin? Missä asioissa mun itseni pitäisi katsoa peiliin?
Mulla ja mun miehellä on yksi yhteinen 1,5-vuotias lapsi ja itselläni on aiemmasta liitosta kouluikäiset lapset. Mies suhtautuu lapseen joskus ylisuojelevastikin ja itse taas otan asiat vähän rennommin. Silti on selvää, että haluamme lapsemme parasta molemmat. Mies saattaa esimerkiksi suuttua siitä, että lapsi saa mustelman tai kolhii itseään. Hän ei kestä, että lapsi satuttaa itseään ja minun pitäisi äitinä estää kaikki tällaiset kolhut. Niitä ei ole kuitenkaan tullut kuin muutamia, kun lapsi on oppinut kävelemään.
Riita liittyi lapsen nukuttamiseen muutamia iltoja sitten. Mies lupasi mennä nukuttamaan ja itse olin luvannut vanhimmalle lapselle leffaillan. Aloimme katsoa elokuvaa, mutta sen katsominen keskeytyi, kun mies ei saanutkaan lasta heti rauhoittumaan unille. Menin vuorostani nukuttamaan pientä, mutta hän ei rauhoittunut ja itkikin jonkun verran. Mies tuli heti torumaan, että turhaan itketän lasta. Vein lapsen lopulta hänen syliinsä ja sanoin, että yritä sinä välillä. Palasin leffaa katsomaan.
Mies otti tästä nokkiinsa ja vaati, että mun pitäisi nukuttaa lapsi, kun se selvästi itkee mun perään. Mitä tämä varmasti tekikin, kun on tottunut äidin nukuttamaksi useammin. Yritin sanoa, että haluaisin nyt antaa aikaani vanhemmalle lapselle enkä suostunut miehen pyyntöön. Otin välinpitämättömän asenteen, vaikkakin perustelin kantani mielestäni hyvin. Mies ei tähän suostunut ja lopulta haukkui minua aika rumin sanoin, töni jalalla kipeästi selkään ja lopulta puristi jalkaterääni niin kovaa, että se oikeasti teki kipeää. Vanhin lapsi näki ja kuuli kaiken. Lopulta menin nukuttamaan lapsen. Illalla hän huikkasi anteeksipyynnön molemmille lapsen huoneeseen. Nukuin vanhimman lapsen vieressä.
Viimeisin riita liittyi myös taaperon itkeskelyyn yöllä. Mies oli väsynyt ja juuri nukahtanut, kun lapsi alkoi itkeä eikä rauhoittunut millään. Yritin ottaa syliin ja viereen, silitin ja lohdutin, mutta lapsi ei rauhoittunut. Mies hermostui tästä ja sanoi, että nyt lapsella on märkä vaippa, nälkä tai jano. Itse sanoin, että ehkä se johtuu ikäkauteenkin sopivasta itkukohtauksesta, joka vain menee ohi. Mies suuttui, koska hänen mielestään olin aggressiivinen tuon sanoeassani. En kyllä ollut. Lopulta lapsi rauhoittui, mutta mies ehti jo huutaa ja haukkua minut...
Hänen mielestään olen liian flegmaattinen, kun lapsi itkee enkä tee tarpeeksi. Olen rauhallisempi luonne enkä poukkoile heti ympäriinsä vaan yritän rauhallisesti etsiä tapoja, jotta lapsi rauhoittuisi. Ehkä en pelkää lapsen itkua niin paljon, joten en reagoi siihen niin hysteerisellä tavalla. Olen yrittänyt selittää, että itku vahingoita tämän ikäistä lasta ja monesti uhmaikäkin tuo kiukkuitkua. Mies vain ahdistuu itkusta ja sitten hän syyttää mua, kun en saa lasta rauhoittumaan.
Hän on useasti sanonut vastaavissa tilanteissa, että mulla pitäisi olla täällä joku peräänkatsoja, ettei lapselle satu mitään. Se loukkaa minua äitinä. Kuitenkin hän pääosin arvostaa kotiäitiyttäni ja sitä miten pyöritän arkea kotona. Nämä suuttuneena sanonut lauseet kuitenkin kummasti jäävät elämään.
Mies sanoo mun olevan passiivis-aggressiivinen. Itse menen lukkoon riitatilanteissa enkä osaa kommunikoida. Joskus räjähdän takaisin ja aika usein alan itkeä. Minun pitäisi kai oppia sanomaan kantani selkeämmin, kommunikoida riitatilanteessa selkeämmin jne. Tapamme käsitellä lasta ovat erilaiset ja siksi näitä konflikteja tulee. Itse en moiti häntä koskaan, vaikka hän tekeekin asioita isänä eri tavoin kuin minä. Minun tapani näemmä ärsyttää miestä tosi paljon.
Omassa käytöksessäni on paljon parantamisen varaa ja nyt kaipaisinkin käytännön vinkkejä vastaaviin tilanteisiin. Pitäisikö vain otaa ohjat käsiin, kun mies kokee olevansa neuvoton lapsen kanssa? Itsestäni tuntui, että mies ei taas yrittänyt tarpeeksi nukutustilanteessa vaan halusi "päästä helpommalla" ja antaa minun hoitaa nukutuksen. Olinko itsekäs, kun pistin vastaan ja ehdotin, että hän nukuttaisi? Yritin kyllä olla kannustava ja sanoin, että kyllä sä siihen pystyt.. Mies vaan koki, ettei selvinnyt tilanteesta ja ahdistui siksi.
En tiedä miten tämä pitäisi käsitellä!
Kommentit (54)
Riitaan tarvitaan aina kaksi. Älä sinä riitele. Teet vaan niin kuin oikein on ja parhaasi, niin kuin tähänkin asti. Pyydät miestä tekemään oman osuutensa. Pyydät, et vaadi ja jos se ei sovi, niin annat olla ja hoidat lapsen itse.
Se saa miehessä aikaan jotain. Kun se huomaa sussa muutoksen, niin se hiertää omaatuntoa. Silloin kun mies tekee omasta halustaan, niin se on voitto.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimit aivan oikein lapsen kanssa. Valitettavasti miehesi on sinua paljon kokemattomampi lapsien kanssa. Jos lapsi olisi teille molemmille ensimmäinen, hössöttäisitte ja huolehtisitte todennäköisesti yhtä paljon.
Fyysinen väkivalta huolestuttaa. Puhukaa hyvänä hetkenä lasten hoidosta ja sopikaa nollatoleranssi väkivallalle.
T. 4 lapsen isä
Perheneuvolasta aika. Minua vähän häiritsee tuo miten mies kertoo oman mielipiteensä (laiska hoitamaan) ja sinä olet miehen yläpuolella. Minä en usko että yksi riitelee. Olet eronnut ennenkin ja nyt huonosti taas menee? Kurja jos mies satutti mutta mitä jos sinut ignoorataan? Kuulostat vittumaiselta
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:01"]
Jos ärsyttää toista tahallaan olemalla välinpitämätön se on henkistä väkivaltaa joka usein lietsoo toisessa ihmisessa joko myös henkistä väkivaltaa tai fyysistä väkivaltaa. Minusta sinä käytökselläsi ärsytit tahallasi miestäsi ja nyt valitat kun sait haluamasi reaktion aikaan.
Minkäänlaista väkivaltaa ei sais harrastaa, ei henkistä eikä fyysistä. Vaikka vain sitiä fyysisestä aina puhutaan ja vain siitä voi saada rangaistuksen niin se henkinen on yhtä paha asia.
[/quote]
Miten ap:n olisi pitänyt tuossa asiassa suhtautua ettei olisi ollut välinpitämätön? Periaatehan oli että mies nukuttaa ja ap viettää aikaa vanhemman lapsen kanssa. Mieshän siinä harjoitti henkistä ja fyysistä väkivaltaa ihan turhasta. Ap ei ole mitään henkistä väkivaltaa tehnyt miestä kohtaan, vaan päinvastoin ei ole vastannut hakkumiseen ja huutamiseen samalla mitalla, ollut vaan peloissaan hiljaa. Kyllä tuo väite että ap:n "välinpitämättömyys" miehen riehumiseen olisi ollut henkistä väkivaltaan on kyllä paksuinta sontaa mitä voi olla.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:17"]
Perheneuvolasta aika. Minua vähän häiritsee tuo miten mies kertoo oman mielipiteensä (laiska hoitamaan) ja sinä olet miehen yläpuolella. Minä en usko että yksi riitelee. Olet eronnut ennenkin ja nyt huonosti taas menee? Kurja jos mies satutti mutta mitä jos sinut ignoorataan? Kuulostat vittumaiselta
[/quote]
Mikäs vaimonhakkaaja sinä olet? Ap on eronnut edellisestä miehestään nimenomaan miehen väkivaltaisuuden takia, ja nyt on tehnyt saman virheen kuin niin moni muu kaltoinkohdeltu, eli on etsinyt uuden pahoinpitelijän jotta voi jatkaa olemista uhrina. Ei mikään oikeuta fyysiseen väkivaltaan toista kohtaan, siis ei mikään. Ei se että "ingnooraa" ( ei ole sana edes) ole mikään syy käydä toiseen käsiksi. Miksi helvetissä pitäisi huomioida hulluna huutava riehuva ihminen? Ja miten pitäisi huomioida? Ap oli rauhallisesti huutamatta ja sivistyneesti sanonut oman kantansa, eli teki täysin oikein, kuten normaalit ihmiset tekevät.
AP, lähde pois tuosta suhteesta, mies on väkivaltainen, ja sinä tiedät kuinka se kehittyy, ja mitä lopulta käy. Mene jonnekin terapiaan että et tee samaa virhettä kolmatta kertaaa. Lopeta uhrina oleminen, ja pakene ja puolusta itseäsi ja lapsiasi väkivaltaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:10"]
Riitaan tarvitaan aina kaksi. Älä sinä riitele. Teet vaan niin kuin oikein on ja parhaasi, niin kuin tähänkin asti. Pyydät miestä tekemään oman osuutensa. Pyydät, et vaadi ja jos se ei sovi, niin annat olla ja hoidat lapsen itse.
Se saa miehessä aikaan jotain. Kun se huomaa sussa muutoksen, niin se hiertää omaatuntoa. Silloin kun mies tekee omasta halustaan, niin se on voitto.
J-P
[/quote]
AAAAAARGH! Inhoan tätä sanontaa! Riitaan ei todellakaan tarvita kahta kokemusta on. Joskus toinen on vaan niin alakynnessä, ja/tai inhoaa konlikteja. Mun mies sai mut aina itkemään (aiheet liittyen lasten hoitoon) ja provosoitui itkemisestä aina vaan lisää, huusi ja haukkui. En todellakaan katsonut siinä vaiheessa riiteleväni vaikka mieheni hoki että riitaan tarvitaan kaksi..
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:10"]
Riitaan tarvitaan aina kaksi. Älä sinä riitele. Teet vaan niin kuin oikein on ja parhaasi, niin kuin tähänkin asti. Pyydät miestä tekemään oman osuutensa. Pyydät, et vaadi ja jos se ei sovi, niin annat olla ja hoidat lapsen itse.
Se saa miehessä aikaan jotain. Kun se huomaa sussa muutoksen, niin se hiertää omaatuntoa. Silloin kun mies tekee omasta halustaan, niin se on voitto.
J-P
[/quote]
AAAAAARGH! Inhoan tätä sanontaa! Riitaan ei todellakaan tarvita kahta kokemusta on. Joskus toinen on vaan niin alakynnessä, ja/tai inhoaa konlikteja. Mun mies sai mut aina itkemään (aiheet liittyen lasten hoitoon) ja provosoitui itkemisestä aina vaan lisää, huusi ja haukkui. En todellakaan katsonut siinä vaiheessa riiteleväni vaikka mieheni hoki että riitaan tarvitaan kaksi..
[/quote]
Eihän tossa ole kyse riidasta, vaan toisen osapuolen alistamisesta ja henkisestä väkivallasta.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse huutaisin tuollaiselle vitun äijälle naama irvessä "nyt se turpa kiinni kun minä hoidan lastani!" niin että sylki lentää.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:10"]
Riitaan tarvitaan aina kaksi. Älä sinä riitele. Teet vaan niin kuin oikein on ja parhaasi, niin kuin tähänkin asti. Pyydät miestä tekemään oman osuutensa. Pyydät, et vaadi ja jos se ei sovi, niin annat olla ja hoidat lapsen itse.
Se saa miehessä aikaan jotain. Kun se huomaa sussa muutoksen, niin se hiertää omaatuntoa. Silloin kun mies tekee omasta halustaan, niin se on voitto.
J-P
[/quote]
AAAAAARGH! Inhoan tätä sanontaa! Riitaan ei todellakaan tarvita kahta kokemusta on. Joskus toinen on vaan niin alakynnessä, ja/tai inhoaa konlikteja. Mun mies sai mut aina itkemään (aiheet liittyen lasten hoitoon) ja provosoitui itkemisestä aina vaan lisää, huusi ja haukkui. En todellakaan katsonut siinä vaiheessa riiteleväni vaikka mieheni hoki että riitaan tarvitaan kaksi..
[/quote]
Eihän tossa ole kyse riidasta, vaan toisen osapuolen alistamisesta ja henkisestä väkivallasta.
J-P
[/quote]
No mitä se "riitaan tarvitaan aina kaksi" sitten tarkoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samanlaista, paitsi että minä olin miehesi kaltainen... Se on totta että olin suuttuessani todella riidanhaluinen, ja että miehen (järkevä ja asiallinen) hiljaisuus ja rauhallisuus raivostutti entisestään. Ainoastaan minä olin oikeassa, minun tunteitani oli loukattu ja minä vaadin anteeksipyyntöä, eikä mikä tahansa anteeksipyyntö kelpaa eikä oikeastaan yhtään mikään. Tajusin etten halua raivareideni takia menettää tätä miestä, päätin lopettaa tuollaisen käytöksen terapian avulla ja pyysin miestäni puhumaan minulle suoremmin ja joskus suuttumaan jos siltä tuntuu. Sen keskustelun jälkeen ei ole ollut yhtäkään riitaa, ja siitä on kulunut 8kk. Kai sitten aikuistuin, mutta tätä ei kai voi odottaa kaikilta.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:13"]
Meillä oli samanlaista, paitsi että minä olin miehesi kaltainen... Se on totta että olin suuttuessani todella riidanhaluinen, ja että miehen (järkevä ja asiallinen) hiljaisuus ja rauhallisuus raivostutti entisestään. Ainoastaan minä olin oikeassa, minun tunteitani oli loukattu ja minä vaadin anteeksipyyntöä, eikä mikä tahansa anteeksipyyntö kelpaa eikä oikeastaan yhtään mikään. Tajusin etten halua raivareideni takia menettää tätä miestä, päätin lopettaa tuollaisen käytöksen terapian avulla ja pyysin miestäni puhumaan minulle suoremmin ja joskus suuttumaan jos siltä tuntuu. Sen keskustelun jälkeen ei ole ollut yhtäkään riitaa, ja siitä on kulunut 8kk. Kai sitten aikuistuin, mutta tätä ei kai voi odottaa kaikilta.
[/quote]
Lisään tähän että mulla tohon vaikutti täydellisyydentavoittelu ja erittäin huono pettymystensietokyky. Nykyään on vaan pakko myöntää ettei kukaan ole täydellinen ja että pettymyksiin on parempi vaan tottua ja opetella kestämään, kun ei niitä nyt vähempääkään ole elämän aikana tulossa. Yllättäen ne pettymykset eivät enää nykyään tunnu niin pahoilta kuin ennen, kun niihin suhtautuu eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen kahdesta ei riitele, niin onko se silloin riita?Mun mielestä ei, mutta saa olla toista mieltä jos tahtoo. Ja ei tästä sitten enempää mun osalta.
J-P
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:16"]
Jos toinen kahdesta ei riitele, niin onko se silloin riita?Mun mielestä ei, mutta saa olla toista mieltä jos tahtoo. Ja ei tästä sitten enempää mun osalta.
J-P
[/quote]
Ei, se on silloin henkistä väkivaltaa. Mutta jos tuollaiseen vastaa, niin se väkivalta aleneekin pelkäksi riitelyksi. Just joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua! Olet pahassa tilanteessa, miehesi syyllistää sinua ja turvautuu jopa väkivaltaan. Se EI OLE normaalia!! Riitoja nukutuksesta ym on joka perheessä, mutta ei väkivaltaa!!!!
Kannattaisko vähön paremmin miettiä, kenen kanssa noita lapsia maailmaan pykää?
Väkivaltaan ei pidä vastata väkivallalla, eikä väkivaltaisen kanssa pidä riidellä. Väkivalla alle ei tule silti alista, vaan siitä pitää lähteä pois. Ei silti aina lopullisesti.
J-P
Oikeesti lasten pitäs nukahtaa nukuttamatta, eli jos tarpeeksi väsynyt, ni pannaan sänkyyn, sanotaan hyvää yötä ja valot pois. Pitää myös ottaa huomioon että mies on palkkatöissä kokopäivän ja tän kotiäidin pitää viettää laatuaikaa illalla, joka taas on perheen yhteistä aikaa, eli kaikkien laatuaikaa. En myöskään ymmärrä miksi minkään ikäistä lasta pitäisi itkettää. Terveisin suurperheen äiti
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:29"]
Toivottavasti mies vie lapsen pois tuollaisen kylmän lahnan luota, joka satuttaa lastaan (mistä muualta muka mustelmat?????) Ja jättää lapsen huomiotta nälkäänsä ja lika vaippaa itkemään. Ap on hirviö.
[/quote]
Ja mikä se sinä sitten olet? Ilmeisesti sisälukutaito toimii, samoin kirjoitustaidonkin olet omaksunut, mutta päättelykyvyssä olisi vielä harjoittelemisen varaa. Ohis.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:43"]
Oikeesti lasten pitäs nukahtaa nukuttamatta, eli jos tarpeeksi väsynyt, ni pannaan sänkyyn, sanotaan hyvää yötä ja valot pois. Pitää myös ottaa huomioon että mies on palkkatöissä kokopäivän ja tän kotiäidin pitää viettää laatuaikaa illalla, joka taas on perheen yhteistä aikaa, eli kaikkien laatuaikaa. En myöskään ymmärrä miksi minkään ikäistä lasta pitäisi itkettää. Terveisin suurperheen äiti
[/quote]
Tämän kanssa en voisi enempää olla eri mieltä.
Tervisin toinen suurperheen äiti
Alue: Aihe vapaa
6, en sanoisi ihan niin, että kiva lueskella toistenkin samanlaisista kokemuksista, sillä myös sun tilanne vaikuttaa pelottavalta, mutta jotenkin lohdullista, että on joku muukin samanlaisia läpikäyvä linjoilla. Pöly on laskeutunut tällä erää, mutta jotenkin sitä on alkanut miettimään jokaista sanomistaan ja reagointiaan ettei vain keikuttaisi venettä. Mies tuntuu provosoituvan mun pahantuulisuudesta tai ärtyisyydestä, mutta ei huomaa näitä samoja piirteitä itsessään. Joskus tuntuu, että mun pitää sietää miehen kiukuttelua, mutta itse en saa päästellä höyryjä pihalle. Vaikka olen rauhallinen ja pitkäpinnainen perusluonteeltani, joskus tulee kimpaannuttua itsekin. Olen lapsuudesta oppinut vaikenemisen jalon taidon, opetellut kiltiksi ja luovinut vanhempien välillä, kun toinen on mököttänyt ja toinen on muuten vain vaiennut. Olen kyllästynyt muiden tunnetilojen tarkkailuun ja niiden mukaan toimimiseen. Vihan tunteita ei ole sallittu ja siksi en osaa työstää itsessäni tapahtuvaa vihaa ja kiukkua. Käännän sen joko itseäni vastaan tai kivahtelen hallitsemattomasti. Ehkä siksikin vaikutan välinpitämättömältä, koska pidättelen suuttumustani toisen reaktioiden pelossa.
Joku itseilmaisukurssi tekisi varmasti hyvää. Kommunikoinnin opettelu olisi myös hyvä. Tunteiden sanoittaminen ja omien tarpeiden löytäminen. Koska jatkuvasti laiminlyön omia tarpeitani enkä osaa vaatia itselleni oikein mitään, jossain vaiheessa tulee kuppi täyteen ja sitten läikkyy pahasti. Mies on varmasti turhautunut siihen, etten oikeasti kuuntele häntä. Hän tuo vaatimuksensa voimakkaasti esiin ja itse en osaa vaatia. Tämä aiheuttaa minussa katkeruutta ja siksi kai puolet hänen ajatuksistaan ja toiveistaan menevät ohi korvien. Nyökkäilen, mutta toiveet eivät tavoita sydäntä tai päätä. Mun täytyisi opetella kuuntelemaan ja puhumaan.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa muutamia päiviä riitelyn jälkeen. Mieskin ahdistuu riidoistamme, mutta kierrettä on hankala katkaista. Vanhat "velat" taitavat painaa molempien alitajunnassa...
Ap