Puoli vuotta jo vauvan yritystä takana

Niin kyllä tässä on monenlaisia ajatuksia ehtinyt olla ja käydä mielessä, välillä niinkin että onneksi ei ole raskaana mutta sitten taas sitä toivoo..kurjaa kun ikä menee eteenpäin, olen nyt 32v ja esikoinen 4v. tuntuu että menee turhan pitkälle tämä toisen saaminen :-/.

Vuoden voi ihan rauhassa odotella, kun se raskautuminen on niin arpapeliä. Me tehtiin esikoista 5 vuotta ja toka raskaus alkoi ekalla yrityksellä. (Eka tosin saatiin sit vasta koeputkihedelmöityksellä, toka oli ihan luomuvauva). Muistan itsekin tuossa vaiheessa jo miettineeni, et mikä kestää.. Mut ehkä se vuosi on hyvä aika odotella ja sit käy lääkärissä, jos ei malta enää odottaa. Meilläkään ei ollut mitään vikaa, mut eka vauva vaan ei tullu sitten millään, paitsi hoidoilla...
Ja noista oireista ihan alussa on turha spekuloida yhtään mitään. Menkkaoireet ja alkuraskauden tuntemukset on niin samanlaisia.. Raskaustesti kertoo sit, missä mennään :)

Kiitos vastauksesta<3 Sitä miettii, että vanhempi lapsi kasvaa ja kasvaa, ikäero kasvaa... mutta niinhän se on, että kärsivällinen oltava näissä asioissa. Alkaa jotenkin seksikin tuntua tylsältä, kun miettii ajankohtia ja tärppejä, ja että nyt pitäisi harrastaa vaikkei kyllä jaksaisikaan.

Kyttäsin kaikki oireet ja joka kierto olin ihan varma että nyt olen raskaana. Lopulta meni hermo ja suorastaan ketutti niin paljon et kiljuin itsekseni ääneen jollekin olemattomalle et pitäkää lapsenne. Heti kun lopetin huomion kiinnittämisen raskautumiseen ja keskityin toiseen juttuun tulin raskaaksi. Niin paljon ne stressihormonin vaikuttaa. Ja molemmilla kerroilla sama.

Ei mitään oireita ollut. Raskaus tuli siksi yllätyksenä.

jos olet alle 30 vuotias voit yritellä vuoden, jos yli niin puolen vuoden yrittämisen jälkeen kannattaa jo hakeutua tutkimuksiin. 

No jos stressihormpni hankaloittaa niin ei mahda olla kovin lapsellinen tulevaisuus minulla hellwetillisen rankasta, ahdistavasta ja superstressaavasta duunista johtuen. Miten vois palautua siitä sitten aina edes hetkeksi vähän helpommin hedelmöittyvämmäksi?

Täällä yritetään kans. Päätettiin olla "yrittämättä". Eiköhän koht tärppää ;)

Ensi oireet molemmissa krapulainen olo. Tahdon kanssa raskaaksi, mutta ei edes yritetä, en tiedä onko musta siihen enään kun se oli niin kivuliasta :(

Jos toi yrittämisaika venyy, (ei siis heti tarvitse huolestua), niin ehkä vois miettii, jos käyttäis sen ajan omien halujen miettimiseen. Haluaako oikeasti lasta itse, vai mistä se johtuu, voisiko elää ilman lasta jne. Seurailla lapsellisia perheitä ja kattella vähän ympärilleen. Jos lapsi tulee, niin kiva, mut jos ei niin onko se nyt sit kauhee juttu tms. Tää on kauhee klisee, mut tos saattaa oikeasti olla jyvänen.